Noin kahdeksan tunnin kuluttua asiaan tuli muutos. Ovikranssit ovat sallittuja, ovien edusmatot rappukäytävän puolella tai lastenvaunut ovat kiellettyjä. Aika moni varmaan huokaisi helpotuksesta kun tästä perinteisestä joulunajan aloituskoristeesta ei tarvinnutkaan luopua. Toivotaan nyt, että EU ei keksi tähänkin asiaan jotain omaa pykäläänsä.
Kranssi, eli seppele, on ollut olemassa luultavasti yhtä kauan kuin ihmisetkin. Niillä koristeltiin, koristauduttiin, kannettiin päässä ja kaulalla. Pyöreä muoto on aina ollut pyhä. Seppeleen muotona se symboloi ikuista elämää ja sielun katoamattomuutta. Adventtikranssi syntyi tiettävästi 1839, kun saksalainen teologi Johann Hinrich Wichern teki köyhille lapsille käytetystä hevosvaunujen pyörästä kranssin, jossa oli jokaiselle joulunodotuspäivälle oma kynttilänsä. Se sai nopeasti uskonnollisen merkityksen ja niitä alettiin päällystää kuusenoksilla, jotka puolestaan toimivat vertauskuvana orjantappurakruunun piikeille.
Tästä on kuitenkin pitkä matka nykyajan ovikoristeisiin. Nykyään muoto voi olla muukin kuin pyöreä, esim. sydän, koristelussa vain taivas on kattona. Joka tapauksessa merkitys on sama, ulko-oven koristelulla halutaan näyttää kaikille, että kyseessä on juhlatalo. Tosin ehkäpä ovikoristeet nykyään ovat vain tapa ilahduttaa niin itseään kuin naapureita.
Tänä vuonna potpourrista ja lumilyhdystä jäi niin paljon aineksia jäljelle, että päätin tehdä rappukäytäväänkin joululta tuoksuvan koristeen. Hain Presentosta sydämen muotoisen kranssipohjan ja pari punatulkkua. Kaikkea muuta löytyikin jo entuudestaan. Tällainen nyt ilahduttaa naapureitamme ja tuo hieman joulun tuoksuja myös rappukäytäväämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti