torstai 24. joulukuuta 2015

24.12 Bach: Jouluoratorio I-III

HYVÄÄ JOULUA!

Tämän vuoden joulukalenterini päättää musiikki. Johann Sebastian Bach (1685-1750) sävelsi kuusiosaisen teoksensa joulunajan tapahtumista 1733-34. Nämä kolme ensimmäistä kantaattia kantaesitettiin Leipzigissä 25., 26. ja 27. joulukuuta 1734. Ensimmäisessä, 1. joulupäivän kantaatissa Jauchzet frohlocket, auf, preiset die Tage käsitellään aikaa ennen ja jälkeen Jeesuksen syntymän. Tekstinä on Luukkaan evankeliumin 2: 1-7. Toisessa, 2. joulupäivänä estettävässä kantaatissa Und es waren Hirten in derselben Gegen (videolla 28:00) paimenten saamaa ilosanomaa Jeesuksen syntymästä. Sen teksti jatkaa edellistä; Luukas 2: 8-14. Kolmas, kolmannen joulupäivän musiikki Herrscher des Himmels, erhöre das Lallen  (videolla 56:30) päättää jouluyön kertomuksen; Luukas 2: 15-20.

Harnoncourt on erikoistunut nimenomaan autenttisiin, perinnesoittimilla toteutettuihin barokkimusiikin esityksiin. Tämä video on vuodelta 1982. Orkesterina hänen vaimonsa kanssa perustama Concentus Musicus Wien ja kuorona Tölzer Knabenchor.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23.12 Valoryijy

Olen minä vielä yhden uuden isomman joulukoristeen meille tänä vuonna tehnyt. Tykkään tunnelmavaloista, en kattovaloista. Valkoista ja punaista paperinarua, kultaista rautalankaa, sekä ystävien apua. Tulokseksi tuli tämä.


Tarvikkeet ja ryijyn ompelemisen ohjeet sain Käsityö-Elisasta. Se on yksi Turun lempikäsityötarvikeliikkeistäni. Palvelu on mahtavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa. Olin mitannut valmiin työn kooksi 90x30 cm, joten pohjaa leikattiin 100 cm kankaasta 40 cm:n pala. Vielä vyyhdillinen valkoista paperilankaa. Kynttilät ikeasta ja loput tarvikkeet olivatkin valmiina. Kehyksen teki mieheni pomo, aina ihana Ari, jolla on kotonaan verstas ja jolla tarvikkeetkin olivat jo olemassa.

Piirsin pohjakankaaseen kukkien paikat (tarkastin, että valoketjun langat riittävät) ja ompelin nukat paikoilleen. Jätin tilaa kukille. Laitoin lamput paikoilleen ja kukat askartelin paperinarusta. Silja kiinnitti ne omiin kohteisiinsa kultaisella rautalangalla niin, että kukissa on myös "keskusta". Mieheni porasi seinään ruuvit ja minä ja Elisa asettelimme ryijyn paikoilleen. Yhteistyössä on voimaa!

Samalla poraamisella saimme kiinnitettyä "suojelusenkelimme" makuuhuoneen oven päälle. Aikaa nähnyt, mutta ihana viulistienkeli vanhaa ammattiani kunnioittaen. Nyt saa joulu tulla!


tiistai 22. joulukuuta 2015

22.12 Saaristolaisleipää

Eilen leivoin saaristolaisleipää. Siis sellaista tummaa, maltaista ja siirappista herkkua. Se on meille yksi joulupöydän kalojen kanssa tarjottava must, mädin ja punasipulin tai graavilohen alle saatava pala. En ole koskaan ennen sitä itse tehnyt, joten päätin tänä vuonna kokeilla sitäkin. Ohjeita erilaisiin versioihin löytyy monia. Minä valitsin puolukkaisen version, Kodin Kuvalehden vuoden 2014 leipäkilpailun voittajan. Minua kiehtoi puolukkasurvos ensinnäkin ihan jo kosteuden takia, mutta myös happamoittajan ominaisuudessa. Usein limput ovat makuuni hieman liian äiteliä.


Uunista tuli ulos 3 upean näköistä ja tuoksuista  leipää. Yksi Elisan kotiin, yksi Siljan kotiin ja yksi meille kaikille jouluksi. Emme ole vielä maistaneet tai edes leikanneet niitä, sillä maku on parhaimmillaan muutaman päivän päästä. Eli ehdit hyvin leipoa teidänkin joulupöytään vielä tämän tai jonkin muun vastaavan leivän. Lopputulos jänskättää!


Tänään klo 6.48 on talvipäivän seisaus. Se tarkoittaa, että aurinko on kaikkein alimmillaan, suoraan kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Tämä on siis vuoden pimein hetki. Nyt alamme taas suunnata kohti valoa! Kevättä, uutta elämää, vehreyttä, vihreyttä ja lämpöä (vaikka tänään ja eilen onkin ollut yhtä lämmintä kuin viime heinäkuussa :-/ ). Katse sinne tulevaisuuteen, kunhan ensin vietetään tunnelmallinen joulu rakkaimpien, kynttilöiden ja yhdessäolon parissa.

maanantai 21. joulukuuta 2015

21.12. Joulukuusi

Yksi meidän perheen ehdottomista jouluun liittyvistä asioista on kuusi. Aito kuusi, ei mikään muovinen. Tuoksuva, vihreä, koristeltu puu. Väliäkö sillä, että havunneulasia löytyy vielä juhannuksena, tai sillä, että alimmat koristeet kierivät pitkin lattioita kissojen leikkikaluina. Mutta kuusi täytyy olla. Ehdottomasti.


Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita jo egyptiläisten ja kiinalaisten muinaisissa yhteisöissä. Euroopan pakanauskoissa puiden palvonta oli yleistä. Katolisen kirkon keskiaikaisissa seimiasetelmissa oli paratiisipuunsa. Nämä paratiisipuut koristeltiin mm. omenoin ja öylätein, syntiinlankeemuksen ja katumuksen symbolein. Yksi varhaisimmista kuusimaininnoista löytyy Tallinnasta 1441, kun raatihuoneen torille pystytettiin joulukuusi.

"omena"

Tarina kertoo Martti Lutherin keksineen joulukuusen. Hän kulki pimeän metsän läpi kotiinsa ja katseli kuusten oksien läpi tuikkivia tähtiä. Hän halusi havainnollistaa kaunista näkymää perheelleen ja toi kotiin pienen kuusen ja koristeli sen kynttilöin. Joulukuusi onkin vahvasti protestanttisen uskon jouluperinteitä. Jopa siinä määrin, että katolilaiset kutsuivat heistä erkaantunutta protestanttista haaraa "joulukuusiuskonnoksi". Tämä halveksunta johti siihen, että Vatikaanin Pietarinkirkon aukiolle ensimmäinen joulukuusi pystytettiin vasta vuonna 1982.

Tallinna 2010

Tarinan todellisuuspohja on sittemmin kiistetty, mutta joka tapauksessa kuusen hankkimisen suosio on valtava. Suomen tiettävästi ensimmäinen joulukuusi pystytettiin Helsingissä paroni von Klinckowströmin huushollissa 1829. Tai joulukuuset - niitä sanottiin olleen kahdeksan, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Valtakunnan ykköskuusi, Turun tuomiokirkon joulukuusi saapui tänä vuonna Raisiosta, on noin 22 metriä korkea, painaa n. 4000 kg ja sen 715 lamppua syttyivät 28.11.

Turku 2012

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20.12. 4. adventtisunnuntai

Viimeisenä adventtisunnuntaina ennen joulua omistaudutaan Marialle, Jeesuksen äidille. Kirkkokansan Jeesuksen syntymän odotus ja Marian raskaus nivoutuvat yhteen. Tätä päivää kutsutaan myös nimellä pyhä adventti, adventus sanctificationis. Kynttilä on rakkauden kynttilä.


Maria oli tärkeässä roolissa kirkon muodostaessa oppiaan Jeesuksen ihmisyydestä. Tämä on säilynyt erittäin voimakkaana niin katolisessa kuin ortodoksisessakin uskossa. Jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle pyhitetty alttari. Ortodoksisessa kirkossa Marialla on erityinen asema esirukoilijana. Luterilaisessa uskossa mariologiaan liittyy usko dogmeihin Mariasta jumalansynnyttäjänä sekä hänen ikuisesta neitsyydestään.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Jo pelkästään Turussa on kolme Marialle omistettua kirkkoa; Koroisten, Maarian ja Turun tuomiokirkko. Katolisen kirkon Pyhän Marian seurakunta toimii Helsingissä ja ortodoksien Uspenskin katedraali on nimetty Marian mukaan (ven. uspenie, Marian kuolonuneennukkuminen)

Maria on suosittu aihe kirkkotaiteessa ympäri maailman. Se on myös inspiroinut monia säveltäjiä. Tässä Schubertin Ave Maria toisen legendaarisen Marian, Maria Callasin esittämänä.


Adventtisunnuntait on nyt vietetty, mutta virallisesti adventtiaika päättyy vasta jouluaattoon. Siis vielä muutama päivä malttia.

Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."

lauantai 19. joulukuuta 2015

19.12. Pikkusuolaisia

Iltaisin glögin kanssa on kiva napostella jotain pientä. Se varmasti on tullut jo selväksi että emme ole kakkuihmisiä, mutta pikkusuolaiset ovat meidän juttu. Ja näin joulun alla mitä helpommalla pääsee, sen parempi. Nämä ohjeet ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että ne voi pyöräyttää vaikka yllätysvieraiden saapuessa. Nämä maistuvat aivan taivaallisilta höyryävän glögin kanssa! Kyllä voi kuvitella lunta ja pakkasta - vaikka tosiasiassahan vettä tulee vaakatasossa.


Ruis-porotortut

Viimeisimmässä Pirkka-lehdessä oli juttua poro-ruistortuista. Päätin oikaista ohjetta hieman ja ostin pakastealtaasta valmista ruistaikinaa. Kaulitsimme sen ohuehkoksi levyksi ja leikkasimme tähtitorttuja. Täytteeksi savuporoa, yrttituorejuustoa ja juustoraastetta. Voitelu, uuniin 225° n. vartiksi ja mitkä aromit. Saimme yhteensä 24 torttua.  Ehdin jopa napata kuvan, ennen kuin kaikki olivat menneet jo parempiin suihin.



Vuohenjuustoleipäset

Patonki (minulla oli maalaispatonki)
Juoksevaa hunajaa
Pinjansiemeniä
Rucolaa
Vuohenjuustoa

1. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin, että ne saavat hieman väriä.
2. Leikkaa patongista n. sentin paksuisia viipaleita ja laita ne uunipellille.
3. Valuta heman hunajaa jokaiselle viipaleelle.
4. Lisää pinjansiemenet, rucola ja viipale vuohenjuustoa.
5. 200° 10-15 min., kunnes juusto on hieman sulanut ja saanut väriä.



Juusto-seesamsiementikut

Voiko tämän helpompaa olla! Näitä on kiva dippailla tapenadeen, joka valmistuu sillä aikaa kun tikut ovat uunissa ja glögi lämpiää.

Voitaikinaa
Parmesanlastuja
Muna
Seesaminsiemeniä

1. Kauli voitaikinaa hieman
2. Painele päälle parmesanlastut
3. Leikkaa tangoiksi ja pyöräytä pari kierrosta itsensä ympäri. Jätä leviämisvaraa.
4. Voitele munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä
5. 225° keskitasolla 6-10 min. paksuudesta riippuen.



Tapenade

Purkillinen mustia, kivettömiä oliiveja
½ rs anjoviksia
½ prk kapriksia
Kourallinen basilikanlehtiä
Sitruunan mehua 
Mustapippuria
Oliiviöljyä

1. Laita oliivit, anjovikset, kaprikset ja basilikan lehdet monitoimikoneeseen ja hienonna. 
2. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla.
3. Lisää oliiviöljyä yhä vatkaten kunnes koostumus on sopivan tahnamainen - mielummin kiinteähkö kuin liian vetelä.


Nautinnollisia glögihetkiä maailman parhaimmassa seurassa. 

perjantai 18. joulukuuta 2015

18.12. Piparit

Piparkakut ja niiden leipominen kuuluvat jouluun ehdottomasti. Uunista leijailevaa tuoksua ei voi ohittaa. Taikinan tekeminenkään itse ei ole vaikeaa. Kaikki kunnia valmiille kaupan taikinoille, mutta valmis piparkakkumauste on niin kätevä, että excuset ovat jo aika laimeita. Koska tänään vietetään leivo keksejä -päivää, tänään leivotaan pipareita.


Piparkakut ovat saaneet nimensä maustepippurista, joka muinoin oli pipareissa eniten käytetty mauste. Ihan alkujaan ne ovat lähtöisin Egyptistä, jossa ne tunnettiin hunajakakkuina. Hunajaa pidettiin jumalten ruokana ja niinpä niitä myös uhrattiin jumalille. Eri muotoja kakut saivat sen mukaan, mitä uhrilahjalla toivottiin saavan. Myöhemmin niiden avulla välitettiin myös lemmenviestejä.

Uskonto on tuonut pipareihin paljon symboliikkaa. Kristityt alkoivat kutsua niitä enkelten leiviksi, vertauskuvaksi synnitöntä Kristusta kohtaan. Uskottiin, että jos piparin vei mukanaan kirkkoon, siihen kasautui voimaa joka esti sen syöjän sairastumisen. Piparien muodolla oli myös omia merkityksiään. Possut esim. symboloivai viikinkiajan uhrileipää, jonka uskottiin tuovan rikkautta. Muilla eläinhahmoilla haluttiin taata karjaonni, kukkasilla taas toivottiin hyvää satoa, rikkautta ja hedelmällisyyttä.


Ukko ja akka juontavat juurensa elämänpuuaiheeseen. Niillä haluttiin taata pitkä ja onnellinen elämä. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Nämä merkitykset ovat painuneet unholaan jo aikapäiviä sitten, mutta se ei haittaa. Me leivomme pipareita, ihan minkä muotoisia tahansa ja nautimme niistä ilman taka-ajatuksia.


Tämän vuoden piparit leivottiin meillä Paraislaisittain.

1½ dl siirappia
2½ dl sokeria
250 g leivontamargariinia
2 rkl piparkakkumaustetta
2 munaa
½ tl suolaa
1½ tl soodaa
n. 8 dl vehnäjauhoja

1. Kiehauta siirappi, sokeri, rasva ja mausteet. Anna jäähtyä.
2. Vatkaa seos hyvin kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen edelleen vatkaten.
3. Sekoita jauhoihin suola ja sooda ja lisää vaahdon joukkoon.
4. Peitä taikina ja nosta se jääkaappiin (parvekkeelle) kovettumaan yön ajaksi.
5. Leivo pipareiksi. Paista uunin keskiosassa 175° noin 7 min/pelti.
6. Älä polta!

torstai 17. joulukuuta 2015

17.12. Naulakko, kukkia ja käpypalloja

Noin viikko sitten vietin nimipäiviäni. Muutaman mutkan kautta sain paketin vanhemmiltani. Muhkean sellaisen. Näin joskus keväällä Pinterestissä ihanan naulakon, kommentoin siitä täälläkin. Lähetin siitä kuvan isälleni ja pienen, vienon toiveen, josko minäkin jonkun samantapaisen saisin. Kun rakensin askarteluhuonettani, varasin sille jo oman paikan. Siljan jäljiltä siinä oli pari ruuviakin valmiina. Toki se täytyy kiinnittää asianmukaisesti paikalleen ja tuo yksi ihana pikkuajatelma myös, mutta eikö ole ihana! Ja niin täydellisesti paikkaansa sopiva! Se on tehty minulle niin rakkaan kesämökkimme puista. Nyt minulla on kotona jotain siitä konkreettisesti ympäri vuotta muistuttavaa!


Äitini puolestaan oli virkannut minulle kukkasia. Olen jo pitkään suunnitellut sänkymme yläpuolelle taulua, jossa olisi virkattuja kukkasia, kehyksenkin olin jo hommannut. Kukkia ei enää tarvitse tehdä (en kyllä muista, että olisin tästä aikeesta mitään äidilleni kertonut!), nyt pitää päättää tausta. Ostanko jotain sopivaa kangasta ja kiinnitän kukat siihen lasin alle, vai kirjailenko varsia ja lehtiä kevyesti topattuun pohjaan ja kiinnitän kukat siihen ilman lasia. Ideoita? Keväthommiksi kuitenkin menee.


Lisäksi paketista löytyi blingbling-tähtiä. Ihania 3D-koristeita kultaisina ja hopeisina.

Minä askartelin tällä kertaa käpypalloja. Tyttäreni keräsi koiranulkoilutusreissuillansa minulle kassillisen käpyjä, joista osan kloorivalkaisin. En viitsinyt niitä enempää valkaista, sillä siihen meni aikas paljon myrkyllistä klooria, mutta yhden pallollisen verran tein. Uteliaisuuttani - oli pakko kokeilla miten tuo toimii ja mikä on lopputulos.

Näihin kului

2 styroxpalloa, halk. 10 cm
silkkinauhaa
2 nastaa
ruskeata tussia
kuumaliimaa
käpyjä

Vaaleampaan palloon siis kloorivalkaisin käpyjä. Laitoin ne yön ajaksi vatiin ja klooria niin paljon, että ne peittyivät. Päälle paino, jotta kävyt pysyvät nesteen seassa eivätkä nouse kellumaan. Kuivatin niitä parvekkeella hajun takia (mikä oli aikamoista odottelua, kun kosteusprosentti on miltei koko ajan satasen tienoilla). Mutta lopulta ne kuivuivat. Maalasin styroxpallot ruskeiksi, sillä valkoinen paistaa käpyjen välistä todella rumasti läpi. Kiinnitin niihin nastan ja kuumaliiman avulla nauhat ja sitten vain liimasin käpyjä niin lähekkäin kuin sain. 


Ja luonnollisen värinen versio, josta - täytyy myöntää - pidän itse enemmän.


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16.12. Meidän joulukarkit

Amerikkalaiset viettävät tänään päällystä jotain suklaseen -päivää. Minä en koskaan ole ollut suklaanhimoinen, mutta täytyyhän tytöille jotain tehdä. Olen aiempina vuosina pyöritellyt tryffeleitä, keitellyt toffeeta, lusikoinut minttukarkkeja ja riisisuklaata. Kyllähän ne kaikki ovat aina lasten suihin kelvanneet, mutta tänä vuonna tilanne on toinen. Kumpikaan meistä vanhuksista (meinasin kirjoittaa aikuisista, mutta niitähän me kaikki jo olemme) ei ole perso makealle. Tytöt tulevat kyllä jouluksi kotiin, mutta eivät hekään enää pysty moisiin "urotekoihin".

Jotain on kuitenkin pakko tehdä - eihän joulu tunnu joululta jos ei saa näprätä suklaan kanssa. Löysin Valion sivuilta vinkin joulufudgen tekoon. Siinähän yhdistyvät sekä toffee että suklaa! Kommenteista säikähtäneenä keitin toffeeta ohjetta kauemmin, mutta ei välttämättä olisi pitänyt. Marmorointi ei enää onnistunut. Mutta näin kerroksittainkin olevana ne ovat hyviä ja näyttäviä. Jo pieni nokare riittää tyydyttämään makeannälän.


Meidän vanhusten joulukarkeiksi tein omenalastuja. Tästä ohjeesta tuli kaksi pellillistä.

4 omenaa
½ sitruunan mehu + vettä
kanelia
piparkakkumaustetta
(sokeria)

1. Poista omenista kota ja leikkaa ne ohuiksi, n. 2 mm viipaleiksi. Laita ne kulhoon, johon olet laittanut vettä ja sitruunamehua. Se estää omenaviipaleita tummumasta.
2. Ripottele leivinpaperille hieman (makusi mukaan) kanelia ja asettele omenaviipaleet sen päälle. Vierekkäin, ei päällekkäin.
3. Ripottele päälle piparkakkumaustetta. Jos haluat omenoista makeita, voit ripotella päälle myös hieman sokeria.
4. Laita pellit 100° uuniin ja lusikka uuninluukun väliin. Se auttaa kosteutta haihtumaan.
5. Noin tunnin kuluttua käännä lastut.
6. Anna olla vielä 1½-2 tuntia. Tarkista rapeus.


Näistä minä pidän! Ja jos sitä suklaata haluaa, mikä estää dippaamasta näitä vielä sulaan suklaaseen.

tiistai 15. joulukuuta 2015

15.12. Huiveja Hesalaisille

Olin taas jälleen kerran pukin apulaisena. Vanhempani päättivät lähteä hyvissä ajoin jouluhössötyksiä ulkomaille, joten valjastin postin toimimaan Petterin apulaisena. Ja kun tiedän heidän jo paketit avanneen,voin sisällönkin täällä jo paljastaa

Äidilleni virkkasin hartianlämmittimen. Lankana oli Novitan Usva, koukkuna vitonen. Lankaa kului hieman toista kerää. Ohjeen tähän Chanson-capulettiin löydät täältä


Nappi löytyi varastoistani. Muistelen ostaneeni sen Helsingin Kamarijousten lapin kiertueella n. 30 vuotta sitten. Poronsarvea. On se hyvä säästää asioita...


Isäni puolestaan sai yhden version Kolmiotuli-huivistani. Koska langan puikkosuositus oli 4, loin 45 silmukkaa ja neuloin ne sillä. Lankana oli Katian Oxford. Saattaa kyllä olla jo lopetettu lanka. Mutta sitä kului kolme kerää.


Muuten lahjassa oli mukana tekemiäni saippuoita ja sinappia. Mutta miellyttävää joulua sinne jonnekin. Me yhä edelleen jännäämme sitä, saapuuko Suomen joulukaupunkiinkin valkea joulu.

maanantai 14. joulukuuta 2015

14.12. Joulukortit postiin

Jos haluaa käyttää postin punaista kuorta joulukorttien postitukseen, täytyy se toimittaa postilaatikkoon tänään. Meillä on kortit askarreltu jo hyvissä ajoin ja näin vältytty siltä viime hetken paniikilta. Tänä vuonna kortin aiheeksi tuli ehdottomasti enkeli. Vaikka vuosi on ollut raskas ja en vieläkään tiedä onko syöpä nujerrettu, koen olleeni enkelien saartamana. Ihan koko vuoden.

Enkeleitä

Miksi kortteja sitten lähetetään?

Tapa juontaa juurensa jo muinaisen Egyptin uudenvuodentoivotuksista. Rooman valtakunnassa niitä kirjoitettiin esineisiin. On esim. löydetty öljylamppu, johon oli latinaksi kirjoitettu uudenvuodentoivotus. Yleisesti tapana olikin toivotella hyviä uusiavuosia aina 1700-luvulle saakka, jolloin kirkko ja kristinusko alkoivat kehitellä omia jouluperinteitään.

Varsinaiset joulukortit saivat alkunsa Englannista. Aluksi tapa yleistyi sisäoppilaitoksissa. Oppilaat kirjoittivat perheilleen tervehdyksiä ja piirsivät kuvia. Ennen varsinaisia joulukortteja oli myös tapana lähetellä ystäville käyntikortteja, joiden takapuolelle oli kirjoitettu runo.

Kotoa löytyneitä kirjeuoria ja joulumerkit

Ensimmäinen joulukortti painettiin vuonna 1843. Englantilainen postilaitostakin kehittänyt Henry Cole piirrätytti kortin, josta otettiin tuhannen kappaleen painos. Kuva aiheutti valtavan kohun, sillä siinä lapsillakin on viiniä eikä sellainen miellyttänyt raittiusväestöä. Joka tapauksessa joulukortit olivat syntyneet ja seuraavana vuonna saatavilla oli jo useita erilaisia.

Joulukortit levisivät ihan kulovalkean tavoin. Maailman ensimmäinen postimerkki, Musta Penny, oli painettu 1840. Rautatieverkosto oli laajentunut valtavasti ja näin ollen postin kulku oli aivan uudella tasolla kuin ennen. Painokoneet yleistyivät ja korttien hinta laski. Varsinaisen teollisuusalan postikorteista loi Saksa 1860-luvulla.

Sinettilakkaa

Suomeen tapa levisi 1850-luvulla, kun säätyläiset lähettelivät joulutervehdyksiä toisilleen. Nämä olivat aina kirjekuorissa, sillä korttien lähettämiinen avoimina ei ollut luvallista. Postikorttien lähettäminen sai luvan 1871 ja samalla ne myös hinnoiteltiin edullisemmaksi kuin kirjeet. Tapa saavutti suosiota ja oli yleistä maaseudullakin jo 1880-luvulla.

Vuonna 1905 joulukortteja lähetettiin Suomessa jo 2,7 miljoonaa kappaletta. Suosio on vain kasvanut ja vaikka tänä päivänä on käytössä sähköiset ja tekstiviestein lähetetyt tervehdykset on suomalaisten usko joulukortteihin ja niiden avulla muistamiseen vakiintunut vuosittain noin 50 miljoonaan. Joukossa minunkin korttini.

Postiin

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.12. 3. Adventtisunnuntai

Tänään vietämme kolmatta adventtia, hengen adventtia. Evl kutsuu tätä sanoilla "Tehkää tie Kuninkaalle". Päivän keskushenkilö on Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä.


Johannes Kastaja oli merkki siitä, että profetiat olivat täyttymässä. Tähän "hengelliseen tulemiseen" viittaa myös päivän latinankielinen nimi, adventus spiritualis et sanctificationis. Päivän kynttilä symbolisoi rakkautta.


Kristillisessä kuvaperinteessä tämän päivän symboliikkana on karitsa, jolla on voiton viiri kädessään.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."

Tänään on myös Lucian päivä, valon päivä. Pyhä Lucia oli pyhimys, jota pidetään sokeiden ja näkövammaisten pyhimyksenä. Luciasta liikkuu kaksi erilaista legendaa. Toisessa häntä yritettiin pakottaa prostituoiduksi ja polttaa siinä onnistumatta. Lopulta hänet surmattiin miekalla. Toisessa legendassa nuori mies ihastui Lucian silmiin. Lucia ei miehelle lämmennyt ja lopulta repi silmät päästään ja lähetti ne miehelle.

On miten on, mutta minulle kelpaa hyvin valon juhla pimeän ajan keskelle. Luciajuhlaa Ruotsin Örebrosta vuodelta 2013.


Tänään vietetään myös kuorolaulun päivää. Äsken saimme jo esimakua kuoroilusta, mutta on ihan pakko lisätä tähän toinenkin. Cantores Minores Helsingin Tuomiokirkossa 17.12.2007.


lauantai 12. joulukuuta 2015

12.12. Holly-pannunalunen

Tehdessäni lumilyhtyä ja adventtikynttilöitä, minulle jäi käteen kasa pilttipurkin kansia. Ihmettelin, mitä niillä oikein tekisin. Poksuva matto ei houkuttele, lumiukko ei ole juuri nyt in, tuikkualusia on liikaakin... Sitten yhdistelmä matto-kuumuus säväytti. Pannunalusia!


Kaivoinpa esille paksua puuvillalankaa, Dropsin Parisia, 4,5 mm ja 5 mm koukun ja aloitin kansien päällystämisen. Tein muutaman erilaisen ja kotiraatimme äänesti tämän version voittoon. Lehdet sovelsin netistä löytämästäni ohjeesta. Tämä oli nopea tehdä ja on ihan kiva lahjaidea. Jos haluat itsellesikin valmistaa, on ohje saatavissa täältä.

Tällä ohjeella on helppo tehdä vaikka mitä; päivänkakkaroita, auringonkukkia, viinirypäleitä, omppuja... Lehtien muotoa muuttamalla ja värivalinnoilla voi tehdä ihmeitä - ja samalla kierrättää.

perjantai 11. joulukuuta 2015

11.12. Korvatunturia ei voi korvata

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä vuorten päivää. Tänä vuonna teemana on tuoda esille vuorilla kasvaneita tai kasvatettuja tuotteita. Yleisesti tarkoituksena on kiinnittää huomio vuoriin, niiden kehittämiseen, asukkaisiin ja monimuotoisuuteen.

Pari sanaa Korvatunturista näin joulun alla lienee siis paikallaan. Faktana se on Lapissa, Suomen ja Venäjän rajalla sijaitseva 483 m korkea tunturi, fiktiona joulupukin koti. Mutta on joulupukki ollut viisas asuinpaikkaansa valitessaan. Sinne ei näet ihan noin vain pääse. Se sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten alueella liikkumiseen tarvitaan lupa. Vuoren kolme korvaa takaavat sen, että kaikki lahjatoiveet varmasti menevät perille. Ja sijainti sen, että joulupukki ja -muori tonttuineen saavat työrauhan. Siis todella ihanteellinen ratkaisu.


Päätinpä minäkin auttaa joulupukkia hieman urakassaan ja tein ison satsin sekä joulusaippuoita että sinappia tuolla jo aiemmin syksyllä valitsemallani ohjeella. Saippuoita teimme taas valmiiseen Crystalin massaan, tällä kertaa kirkkaaseen. Näihin lisäsin hunajaa, karpalojauhetta, sinapinsiemeniä ja Satsuma & spice -tuoksuöljyä.


ja tietty lappusen...


Sinappia teimme kolminkertaisen satsin, joten saimme purkkeja aikaiseksi 13 + rapiat. Etiketit, kannet kakkupapereista, narusta ja olkikoristeista. Osa näistä on kuvan ottohetkellä jo maailmalla, mm. vanhemmillani, jotka taas pakenevat jouluhössötyksiä ulkomaille. Mutta maistuvaa joulua kaikille! Ja äidille ja isälle ¡Buen viaje!


torstai 10. joulukuuta 2015

10.12. Ihmisoikeuksia ja lautasliinoja

YK:n peruskirja (1945) ja yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948) laadittiin toisen maailmansodan jälkeen. Sodan tapahtumat olivat synnyttäneet tarpeen laatia kansainvälisesti sitovia sopimuksia, joilla rauhaa ja turvallisuutta pyrittäisiin takaamaan.

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Ne kuuluvat samanlaisina kaikille maailman ihmisille ja ovat voimassa kaikkialla. Ne ovat perustavia ja luovuttamattomia - edes henkilö itse ei voi luopua niistä. Ne pyrkivät turvaamaan jokaiselle ihmisarvoisen elämän, perustoimeentulon sekä takaamaan yhteiskunnalliset osallistumismahdollisuudet.

Suuria tavoitteita. Näihin liittyy paljon muitakin, pienempiä ja alueellisia sopimuksia. Lisäinfoa löytyy esim. Ihmisoikeudet.net, Amnesty Internationalin ja Suomen YK-liiton sivuilta

Mutta lautasliinoihin. Juhlapöytiin on aina kiva saada jotain ekstranäyttävyyttä, eikä joulunaika tee siihen poikkeusta. Ajattelin antaa muutaman vinkin erilaisiin vaihtoehtoihin, joilla lautasliinoja voi hyödyntää osana pöydän koristelua. Nimeä klikkaamalla löytyy youtuben video siitä, miten tuo tehtiin. Omat mallini on tehty 40x40 cm kokoisista serveteistä.

















Ja netistähän löytyy lisää vaikka mitä. Mutta eiköhän noillakin jo alkuun pääse. Taitteluiloa ja kauniita kattauksia omaan joulupöytään!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9.12. Joulun kukat

Useat meistä muistavat tuttaviaan kukkasin näin joulun aikaan, Mutta useat "valmiit" kukkakorit ovat oikeastaan aika kaameita muovisine lisukkeineen. Mitä jos tänä jouluna tekisi hieman extraa ja tuunaisi valmiista korista omannäköisensä?


Minä ajattelin ottaa ylimääräiset härpäkkeet pois. Askartelin rautalangasta ja sisalista tällaiset sydämet. Ihan vain kieputin lankaa kouraan mytätyn kasan päälle. Kepiksi laitoin puisen varrastikun, jonka päällystin kukkateipillä. Katkaisen sen sitten sopivan mittaiseksi kun olen kukkakorit ostanut. Lisäksi ajattelin liitää kukkaseen kortin, jonka takapuolelle olen kirjoittanut kukkasen hoito-ohjeet. Onpahan niissäkin sitten jotain muutakin kuin kaupan leima.


Hyasintti


- Aukeaa lämpimässä umpinuppuisesta täyteen kukkaan noin viikossa.
- Tuoksun voimakkuus riippuu väristä. Sininen on voimakkain, valkoinen hennoin.
- Kastele maltillisesti, liika kastelu kasvattaa vain varsia.
- Pitää öisin viileästä.


Joulutähti


- Anna olla paketissaan puolisen tuntia ennen kuin avaat sen.
- Pitää lämpimästä, mutta ei patterin läheisyydestä.
- Inhoaa kylmää, vetoa ja märkyyttä.
- Kastellaan säännöllisesti mullan kuivahdettua kädenlämpöisellä vedellä. Hyvä tapa estää liika kastelu on kaataa vettä aluslautaselle sentin verran ja muutaman minuutin kuluttua heittää imeytymättä jäänyt vesi pois.
- Myrkyllistä mainettaan vaarattomampi.


Ritarinkukka tai amaryllis


- Viihtyy huoneenlämmössä, voi nostaa yöksi viileään.
- Helppo kasteltava, ajoittainen kuivahtaminen tai märkyys eivät haittaa.
- Liika kastelu kuitenkin kasvattaa kukkavartta.
- Heteistä variseva siitepöly sotkee ympäristönsä, joten ne kannattaa poistaa saksilla leikkaamalla.


Joulukaktus


- Kastellaan säännöllisesti, mutta varoen.
- Ei viihdy vetoisassa paikassa.
- Kukkivaa kasvia ei saa siirtää.


Tulppaani


Minulle henkilökohtaisesti tulppaanit ovat ennemminkin kevään kukkia, mutta joulukukkanakin sillä on jo satavuotinen historiansa.

- Pitää öisin viileästä.
- Kastellaan säännöllisesti

Jouluruusu



Jouluruusu on uusin tulokas joulukukkien joukossa, mutta itse en ole sitä koskaan kotiini tuonut. Se on nimittäin oikeasti myrkyllinen, eikä sitä näinollen suositella lapsi- eikä eläinperheisiin. Jo yhden kukan nauttiminen voi aiheuttaa vakavia oireita. 

- Viihtyy viileässä ja valoisassa paikassa, jopa parvekkeella. Ei kuitenkaan kestä kovaa pakkasta.
- Säännöllinen kastelu aluslautasen kautta, älä anna kuivahtaa.
- Kannattaa huhti-toukokuussa istuttaa ulos kukkapenkkiin.