sunnuntai 29. marraskuuta 2015

1. Adventtisunnuntai

Adventtiajaksi kutsutaan joulua edeltävää neljän viikon ajanjaksoa. Adventtiajan vietto sai alkunsa ilmeisesti 300-luvun lopussa Espanjan ja Gallian kirkoissa. Keskiajan lopusta lähtien on läntisten kirkkojen kirkkovuosi alkanut ensimmäisestä adventtisunnuntaista, eli tänään alkaa siis uusi kirkkovuosi. Adventtiajan tarkoituksena on "laskeutua" jouluun. Entisaikaan toteutettiin myös adventtipaasto, nk. pieni paasto. Varsinainen suuri paastohan liittyy pääsiäisen odotukseen.

Ensimmäisenä adventtina puhutaan Jeesuksen ratsastamisesta Beetlehemiin. Siihen liittyy olennaisesti Hoosianna-hymni, nykyään lauletaan usein myös laulu Tiellä ken vaeltaa (virsi 15/1986). Tämän adventin nimitys on nöyrtymisen adventti, adventus humiliationis, sillä aasilla ratsastaminen ei ollut kuninkaallista tai millään muotoa rehvakasta. Näin toteutui profetia "rauhan kuninkaan" saapumisesta. Vaikka adventtiajan liturginen väri on violetti, on se tänään vielä valkoinen.


Adventtina on tapana sytyttää kynttilä, yksi uusi jokaiselle viikolle. Symbolisesti tämä tarkoittaa valon lisääntymistä joulua kohti mentäessä. Tämä kynttiläperinne syntyi Saksan Erzgebirgessä ja saapui Suomeen 1900-luvun alussa. Jokaisella kynttilällä on oma merkityksensä, tänään sytytämme toivon kynttilän.


Toivon symboli on ankkuri. Niinpä tämän päivän kynttilästä tuli tämän näköinen. Aineksina on mieheni 50-vuotispäiville muutama vuosi sitten tähti- ja lumihiutaletarroin koristelemamme pilttipurkki, ikkunakalvovärejä ja silkkinauhaa.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Bongasin netistä adventtiaikaa ja kynttilöitä kuvaavan runon. Valitettavasti en löytänyt tietoa sen tekijästä, mutta jatkokertomuksena...

Kuuntele...
Tiukuja voit jo kuulla,
Joulu on jo porraspuulla.
Sytytä kynttilä, hiljenny tovi,
avaa Joululle ovi.

Ensimmäinen vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä neljän viikon verran,
toki Joulu saapuu kerran.
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."

 Hyvää adventtiaikaa itse kullekin.

torstai 26. marraskuuta 2015

Valoa parvekkeelle

Halusin parvekkeelle perinteisten jouluvalojen lisäksi tänä vuonna jotakin erilaista. Törmäsin joskus Frutti Di Mutsi -blogissa lyhtyyn, joka tehtiin suolaa kasvattamalla. Minusta ajatus oli kiva ja hyvin kerrostaloparvekkeelle sopiva.

Vaikka suolan kasvattaminen lasipurkeissa onkin jo menneen talven lumia, on se kuitenkin mielestäni niin hyvä idea, että kestää vielä tänäkin talvena. Siispä purkkivarastoon. Muutaman ison hedelmäpiltin syömisen jälkeen oli kasassa tarvittava määrä tyhjiä purkkeja.


Laitoin niihin merisuolaa ja vettä. En tiedä, johtuneeko kosteasta syksystä, mutta ainakin meillä on niin kylmä, ettei kasvattamisesta tahtonut tulla mitään. Kylmyydestä ennenkin kärsineenä, on meillä lämpöpuhallin. Se pyörimään, lisää vettä kuppeihin ja johan alkoi tapahtua.

Kun suolaa oli muodostunut reippaasti ja purkkien pohjat olivat kuivat, liimasin ne kuumaliimalla kolmion muotoon. Ledit sisälle, vähän muotonauhaa ympärille ja koristeeksi vielä muutama havunoksa ja marja. Kerrostaloparvekkeen lumilyhty on valmis. Kaunis, eikö totta?

tiistai 24. marraskuuta 2015

Juicea ja tuoksupotpourri

Tänään on kulunut 9 vuotta siitä, kun armoton sananikkari ja musiikintekijä Juice nukkui pois. Tämä "Suomi-rockin Kekkoseksikin" kutsuttu herra oli todella monipuolinen mies. Laaja tuotanto käsittää musiikin lisäksi myös lastenkirjallisuutta, runoja, käännöstöitä, pakinoita, kolumneja jne. Tässä välissä haluan ottaa osaa myös muutaman päivän sisään tapahtuneiden säveltäjä, filosofi Jouni Kaipaisen sekä arkkitehti, taiteilija Sakke Laitisen poistumisen aiheuttamaan surutyöhön.


Minulla oli viulistina ilo olla mukana tekemässä Juicehistoriaa. Vuonna 1991 pidettiin Tampere-talossa konsertti, jossa Juicen musiikkia soitettiin sinfoniakokoonpanolla. Musiikin sovituksesta ja orkesterin johdosta vastasi Tuomas Lampela. Orkesteri, The New Generation Orchestra, koottiin Turun, Tampereen, Helsingin ja Radion sinfoniaorkesterien huippuammattilaisista. Konsertti oli menestys ja jopa Juice itse oli mukana esiintymässä. Hän lauloi Norjalaisen villapaidan. Konsertti taltioitiin ja julkaistiin nimellä Juicinfonia. Se on edelleenkin ainoa suomalaisesta musiikista tehty classic rock -levytys.

 voc. Toni Lähteenmäki

Mutta vähän askarteluasiaa. Tein adventtikynttelikön alle tulevalle tarjottimelle potpourrin tuoksua tuomaan. Siihen käytetään useimmiten kuivattuja kukan terälehtiä, mutta minä halusin näin joulun kunniaksi mausteisen potpourrin. Laitoin vadille:

- maustepippureita
- tähtianiksia
- kokonaisia neilikoita
- murskattuja kanelitankoja
- kuivattuja appelsiininviipaleita
- kuivattuja laakerinlehtiä
- muutaman männynkävyn
- kun kuusi tuodaan sisälle, lisään joukkoon vielä muutaman oksanpalasen

Eteerisinä öljyinä käytin mandariinia ja katajaa, sillä niitä sattui olemaan kaapissa valmiina.


Oikaisin valmistusvaiheessa hieman. enkä sulkenut eri ainesosia keskenään tiiviiseen purkkiin "tekeytymään". Eteeristen öljyjen kanssa tämä vaihe ei kestä kuin muutaman tunnin. Jos potpourria haluaa tehdä perinteisemmällä tavalla fixatiivin kanssa, voi tuoksujen tekeytymiseen mennä jopa 6 viikkoa. Koska halusin kaikki tuoksut esille, eikä niiden täydy kestää kuin kuukauden verran, niin vain möyhin vähän muita aineita kuin appelsiinia ja männynkäpyjä. Sen verran, että niiden rakenne hieman rikkoontui. Säästin toki laakerinlehtiä, tähtianiksia ja kokonaisia kanelitankoja koristeluun.


Appelsiinit kuivatin uunissa. Leikkasin kaksi appelsiinia ohuiksi, n. 3mm:n viipaleiksi, levitin leivinpaperin päälle ja sirottelin päälle hitusen tomusokeria kiiltoa tuomaan. Uunin laitoin 75° ja viipaleet sinne viideksi-kuudeksi tunniksi. Aika riippuu viipaleiden paksuudesta. Uuninluukun väliin kannattaa laittaa esim. lusikka, jotta se pysyy hieman raollaan. Tämä siksi, että appelsiineista lähtevä kosteus pääsee ulos. Ekasta satsista (joita tuossa tarjottimellakin on) tuli hieman tummia, mutta tämä toinen on jo oikein onnistunut. Musta aurinko nousee, appelsiineissakin.


Kokoamisvaiheessa tipautin kahteen männynkäpyyn pisaran katajaöljyä ja muutamaan appelsiiniviipaleeseen mandariiniöljyä. Jos tuoksut laimenevat huomattavasti, voin murskata pohjan ainesosasia enemmän ja taas täyttää kotimme ihana, jouluinen tuoksu. Tai voin suihkuttaa sumutinpullolla hieman vettä ja möyhiä alustaa. Nämä adventtikynttiläkipot eivät kamalasti lämmitä potpourria, mutta voihan loppujen lopuksi siirtää kipot syrjään, kostuttaa ainesosia hieman ja laittaa tuikut suoraan alustalle. Ja taas tuoksuu!

Ja kun nyt ollaan siirtymässä syksystä talveen, niin vielä Syksyn sävel.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Tyttöjen nimpparit

Molempien tyttärieni nimipäivät osuvat tähän samaan ajankohtaan. Elisan päivää vietettiin 19.11 ja Siljaa juhlitaan huomenna. Koska molemmat asuvat jo omillaan, yhdessä poikaystäviensä kanssa, päätimme juhlistaa niitä yhdessä tänään lauantaina, kun saamme koko perheen yhtäaikaa koolle. Kätevää.


Virkkasin Silmukan ytimestä elokuun haasteeseen omppukoreja. Ohjeet näihin löydät täältä. Jo silloin ajattelin tyttäriäni ja tätä päivää. Päätin täyttää ne kaikella mukavalla.

Ajattelin hemmotella tyttöjä ihanilla pesutarvikkeilla. Ensinnä lisäsin molepiin saippuoita. Hajuja poistavaa kahvisaippuaa keittiöön ja ihoa hellivää kaura-hunaja-sheavoisaippuaa kylppäriin. Näistä olen kertonutkin jo aiemmin. Saippuaa tehostamaan virkkasin Dropsin puuvillaa ja pellavaa sisältävästä langasta pesulaput. Idean näihin sain Tuulia designin sivuilta, ohjeesta Pellavainen pesusieni. Tein tytöille toisen puolen mustaksi, sillä heidän kohdallaan meikit sotkevat kasvopyyhkeet nopeasti ja ajattelin, josko mustaan ne hukkuisivat sen verran, etteivät pesusienet koko ajan näyttäisi ihan kamalalta. Tottakai sienet itsessäänkin ovat pestäviä. Ja tein sitten samanlaisen itsellenikin. (Hyödynsin ideaa myös omaan keittiööni, tiskirätin kaveriksi tein tiskisienen.


Meillä käytetään paljon myös nestemäistä saippuaa. Tyttöjä ajatellen hain Ohlsonilta kaksi pinkkiä saippuapulloa, meille kaivoin kaapista vanhan, ikeasta joskus hankitun. Saippuan perusohjeen otin täältä. Minun saippuaani tuli

2 dl raastettua saippuaa
2 rkl Dr Bronner's 18-14-1 teepuusaippuaa
2 l kiehutettua, kuumahkoa vettä
2 rkl kookosöljyä
40 tippaa eteeristä limettiöljyä

Ja tekeminen oli helppoa. Sekoitin keskenään kaikki muut aineet paitsi eteerisen öljyn, lisäsin sen huoneenlämpöiseen saippuaan pullotusvaiheessa. Ja täytyy myöntää, kyllä hemmottelee käsiä! Tähän kannattaa käyttää saippuoiden jämiä, jos niitä on. Ja tästä satsista jäi vielä vajaan litran verran täyttöjä ajatellen.


Mutta luonnollisesti tytöt ovat erilaisia ja molemmilla on omia juttujansa, joten eihän lahjatkaan voi olla aivan samanlaiset. Tarvitaan vielä jotain spessua. Elisa odottaa vauvaa. Bongasin Hyvää oloa luonnosta -kirjasta raskausarpia häivyttävän voiteen. Siihen tuli vichyä, kaakaovoita, mehiläisvahaa, kookos- ja helokkiöljyä. Eteerisinä öljyinä käytin ylang ylangia, mandariinia ja sitruunaa. Saas nähdä mitä tyttö tykkää.


Siljalle puolestaan on aina tullut herkästi näppyjä. Olen joskus monistanut itselleni (luultavasti kirjasta Luonnollista kauneutta) ohjeen finnigeelin tekoon ja nyt sitä sitten tein. Ensin perusgeeliä glyseriinistä, ksantaanikumista, vedestä ja säilöntäaineesta. Siihen sekoitin aloe veraa, taikapähkinävettä ja eteeristä teepuuöljyä. Toivottavasti tehoaa.

Mukaan lahjaan kuului vielä palkinnoksi saamani Coolstuffin lahjakortit molemmille. Voivat sitten ostella hassuuksia itselleen tai kavereilleen. Ja 80 lampun parvekekynttilät. Ja joulukalenterit, mutta niistä lisää myöhemmin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Leipää ja onnitteluja

Tänään on kotitekoisen leivän päivä. Mutta paljon suurempi asia on se, että mieheni täyttää vuosia! Onnea siis rakkaalleni ♥ Olethan miltei saman näköinen kuin muutkin tänään syntyneet, kuten Vespasianus, Atahualpa tai Rock Hudson. Kulmakarvojakin löytyy kuin Martin Scorsesella, luonnetta kuin Danny DeVitolla ja musikaalisuutta kuin Martin Barrella. Kun vielä osaat puhua kuin Kasimir Leino, olet älykäs kuin Eugene Wigner ja muuntautumiskykyinen kuin RuPaul Charles, en olisi parempaa kumppania rinnalleni voinut saada ♥

Onnittelulaulu SIG: Hyvää syntymäpäivää

Kotitekoista leipää, nykyään niin harvinaista herkkua. Kauppojen hyllyt notkuvat eri muotoisia ja värisiä limppuja, mutta niin harva jaksaa enää leipoa leipänsä itse. Kuitenkin se on ihan älyttömän simppeliä, siitä tulee ihana tuoksu, vaihtelu on aivan loputon ja lopputuloksesta ei löydy ainakaan niin paljoa E-alkuisia ainesosia kuin kaupan hyllyn vastaavista tuotteista. Nykyään olen aivan ihastunut pataleipiin ja sämpylöihin. Meillä syödään aamuisin puuroa, joten jos sitä jää jäljelle, teen usein sämpylöitä. Itse asiassa joskus keitän puuroa yliannoksen ihan vain voidakseni tehdä niitä.

Pataleivän teen valurautapadassa, Meidän patamme on valtava, joten olenkin vihjaillut joulupukille tarpeesta saada pienempi. Mutta toisaalta, ei se meitä haittaa. Pikkuleivästä tulee vaan lättänämpi herkku. Söimme isänpäivälounaaksi kalasalaattia ja tämä leipä meni kokonaisuudessaan siltä istumalta!



Peruspataleipä

3½ dl hiivaleipäjauhoja
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1½tl suolaa
½-1 dl siemeniä (itse laitoin seesamin- ja unikonsiemeniä)
4 dl lämmintä vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää lämmin vesi ja sekoita tasaiseksi. Älä vaivaa.
3. Anna kohota yön yli lämpimässä paikassa.
4. Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja muotoile pyöreäksi. Älä vaivaa.
5. Anna kohota n. 30 min, laita pata uunin alatasolle ja uuni lämpiämään 225°.
6. Ota pata uunista ja kumoa taikina pataan.
7. Anna paistua puolisen tuntia kansi päällä (koska meidän pata on niin iso, menee tähän 20 min.).
8. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15-20 min.
9. Laita jäähtymään ritilän päälle, älä peitä. Näin saat rapean kuoren.


Iso pataleipä

3½ dl hiivaleipäjauhoja
3½ dl vehnäjauhoja
3½ dl sämpyläjauhoja
2½ tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 dl siemeniä tai 1 rkl muita mausteita, kuten kuminaa, fenkolia, pomeranssinkuorta, anista... 
5½ dl lämmintä vettä

Valmista samoin kuin peruspataleipä. Tämä oli uunissa puoli tuntia kansineen ja 15 min ilman kantta. Jos leivän kypsyys mietityttää, kopauta leipää esim. lusikalla. Jos leivästä lähtee "onton kumea" ääni, pitäisi sen olla kypsää.




Puuroiset yrttisämpylät

2½ dl maitoa
2 dl puuroa
2 rkl leipäsiirappia
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1-2 rkl kuivattuja yrttejä
n. 7 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä

1. Lämmitä maito.
2. Sekoita keskenään lämmin maito, puuro, siirappi, hiiva ja mausteet.
3. Lisää jauhot vähitellen, Eri sämpyläjauhoja tarvitaan eri määrä.
4. Lisää öljy alustuksen loppuvaiheessa.
5. Kohota liinalla peitettynä tunnin verran.
6. Leivo taikinasta n. 15 sämpylää.
7. Anna kohota ainakin ½ tuntia.
8. Lämmitä uuni 225° voitele sämpylät vedellä ja paista uunin keskiosassa 10-15 min. 


Joskus käy niin, että leipä pääsee kuivahtamaan. Muutama sekunti mikrossa usein auttaa viipaleiden tai sämpylöiden kanssa, mutta suurien leipäpalojen kanssa se ei toimi. Tässä vinkki niiden pehmentämiseen:
- Kastele leivän kuori juoksevan veden alla. Jos leivässä on jo leikkauspinta, yritä välttää veden pääsyä siihen. Jos näin kuitenkin käy, ei hätää, leivän kuivuminen uunissa vie vain kauemmin.
- Laita 150° uuniin n. 7 min. tai kunnes se on kuivunut.

Toinen niksi, jota en kyllä itse ole kokeillut, kehottaa laittamaan sellerinvarren illalla leipäpussiin, sulkemaan sen tiiviisti ja aamulla leivän pitäisi olla hyvää. Jos joku haluaa testata (meillä ei koskaan ole varsiselleriä...), niin olisi kiva kuulla toimiiko tämä vinkki.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Huiveja eri väreissä

Sain idean. Neuloin huivin, toisenkin. Nyt on meneillään viides. Jokainen on tehty saman kaavan mukaan, mutta on silti aivan omanlaisensa. Nämä tekee nopeasti, pukinkonttiin ehtii hyvin valmistua vielä useampikin. Tämä huivi on tänä viikonloppuna huutokaupattu Tampereen kädentaidon messuilla Naisten Linjan hyväksi. Tässä huivissa minulla oli lankana Novitan Usvaa. Vitosen puikot.


Loput huiveista olenkin neulonut Dropsin Big Delight -langasta, joka tämän inspiksen minulle antoi. Näistä yksi tulee miehelleni ensi viikolla syntymäpäivälahjaksi, loput odottelevat jouluun.


Tuloillansa on vielä ainakin sininen huivi. Toinen kerä on jo neulottu.


Kirjoitin tämän helpon ohjeen ylös, jos haluat tehdä itsellesikin. Sen löydät täältä. Vinkkaanpa vielä hyvän videon, josta voit käydä kurkkimassa Double stitch -silmukoiden tekemistä. Double stitch on yksi tapa tehdä lyhennettyjä kerroksia ilman reikiä. Sileässä neuleessa se voi näyttää suttuiselta, mutta ainaoikeinneuleeseen sopii hyvin ja on helppo tehdä. 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Origami

Tänään on origamipäivä. Minä olen aina rakastanut origameja ja niiden taittelua. Perinteinen kurki on kestosuosikkini, mutta kyllä muutkin kelpaavat. Tänä syksynä olemme tyttöjen kanssa taitelleet paljon kortteja ja viimeisimpänä kusudaman, pallon muotoisen kukkakoristeen. Alunperin yrteillä täytettyjä kusudamoja ripustettiin potilaiden sänkyjen päälle. Niiden uskottiin parantavan ja säteilevän positiivista energiaa. Kusudamoja voi tehdä vaikka minkälaisia, mutta tämä on hyvin yleisesti käytetty kukkamalli.


Tätä varten taitellaan 60 kukan terälehteä, joista liimataan 12 kukkaa. Kukat liimataan yhteen ja pallo on valmis. Kukkien keskustaan liimasin puuhelmet. Siellä se nyt roikkuu työhuoneeni katossa =)


"Nälkä kasvaa syödessä" ja minulla onkin mielessä jo vaikka minkälaisia erilaisia kusudamoja. Jos vaan millään ehtisi, voisi jouluksi tehdä vaikka tällaisen.


Origami on japanilaista paperintaittelua. On ihan käsittämätöntä, mitä kaikkea he paperista tekevät. Mutta origameilla onkin heille suurempi merkitys. Shintolaisuskossa on käsite nimeltä kami. Se on tosi monisyinen asia; hyvä tai paha, luonnosta löytyvä tai tehty, kokonainen tai paloiteltu, mutta joka tapauksessa pyhä tai kunnioitettu asia/ilmiö.

Origami kunnioittaa paperia. Paperintaittelun alkuperäiseen ajatukseen kuuluukin usko siitä, että tällainen paperi kutsuu kami-hengen paikalle ja poistaa pahat henget. Origameihin liittyy paljon symboliikkaa ja uskomuksia. Origamikurkia taitellaan toiveen toteutumisen puolesta. Rauhansymboliksi se nousi Hiroshiman pommituksen jälkeen, kun eräs loukkaantunut pikkutyttö taitteli niitä. Ranskalainen origamitaiteilija Didier Boursin on liittänyt sen korttiin. Paperin kokoa säätämällä saa kirjekuoriin hyvin sopivia kortteja. 15x25 kokoisesta arkista tulee A5 kokoinen kurkikortti pystysuuntaan, 10x25,5 vaakasuuntaan. Löysin itse asiassa tämän taitteluohjeen myös YouTubesta. Tekijä tekee kurjen mielestäni väärään reunaan, itse tykkään enemmän siitä, että se on vasemmalla puolella. Mutta linkitän sen nyt tähän. Osa1 ja osa2


Teimme me muunkinlaisia kortteja...


Paperin valinta näyttelee merkittävää roolia origamin luonteessa, huolellisuus ja taitosten terävyys ovat myös tärkeitä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.


Lisäksi origamitaittelun avulla voi tehdä tyylikkäitä lahjarasioita pikkulahjoille tai viesteille.


Ja täytyy muistaa, että paperia on monenlaista. Lahjapaperia, vanhoja nuotteja, karttoja, kopiopaperia, aikakausilehtiä... Kunhan se on vaan oikean muotoinen, useimmiten neliö. Siis tarkasti neliö, ei jotain sinne päin.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sukkia, sukkia

Kamala  flunssa ollut jo pari viikkoa. Olenkin sairastanut 3 ison jojoba-balsam nenäliinapaketin kanssa sohvannurkassa vanhoja Downtown Abbeyn jaksoja katsellen ja niiskuttaen. Mutta sukkia syntyi. Nyt tuli kiintiö tätä lajia taas hetkeksi täyteen.


Ensimmäisenä tein ihan perussukat mieheni kaverille, joka ihanana ihmisenä auttaa meitä toimimalla kuskina aina silloin tällöin kun emme bussilla pärjää. Oma automme odottaa hinausta romuttamolle, enkä ole nyt sairauden aikana saanut aikaiseksi etsiä uutta. Ensi vuonna...

Palatessamme voitokkaalta Naantalin sukkakilpailujen palkintojenjakoreissulta kysäisin häneltä, josko hän haluaisi neulomani sukat ekstrakiitokseksi näistä kuskaamisista. Pienen harkinnan jälkeen, velmu ilme kasvoillaan, hän totesi sen olevan hyvä idea. Samaan syssyyn tuli toiveita: 15 cm pitkä resorivarsi, ohut perussukka joka menee mukavasti kenkään ym. Kysäisin vielä, pitääkö hän sukkia paljaissa jaloissa ja saatuani myöntävän vastauksen tiesin tulevani tekemään ne Austermannin Step -langasta, siitä missä on mukana aloe veraa ja jojobaöljyä. 


Siispä kaivoin uudesta, ihanasta sukkapuikkosetistäni 2,5 mm puikot ja aloitin urakan. Monta, monta kerrosta myöhemmin pääsin päättelemään. Voi noita miesten jalkoja...


Tänään serkkuni ja hänen vaimonsa viettävät 100-vuotisjuhliaan. Valitettavasti en itse tämän flunssan takia pääse paikalle, mutta onneksi kummipoikani kävi noutamassa paketit ja vie ne juhlakaluille. Kysyin serkkuni vaimolta, kaasoltani, mitä voisin serkulleni lahjaksi tehdä. "Villasukat", tuli kuin tykin suusta. Selvä se sitten. Serkkuni on aina rakastanut moottoriurheilua ja nykyään hänellä on ranskanpastillinvioletti letukka, jolla hän osallistuu kiihdytysajoihin. Siinäpä aihetta sukkiin.


Logon tein silmukoita jäljentäen, käytin reunoihin mustaa kimallekarvalankaa ja keskustaan kullanhohtoista, molemmat löytyvät Katia-lankojen valikoimista. Oikean violetin sävyn löysin Dropsin Baby Merinosta, muuten sukat ovat Nallea. Puikot 3.


Vaimollensa olin suunnitellut muuta, mutta sitten päätin tehdä hänellekin sukat. Pöllöistä pitävälle pöllösukat. Lankana Nallea ja taas 3 mm puikot.


Pöllöparien väleissä olevat köynnöskuviot jatkoin alas kantapäähän ja päälipuolella varpaankärkiin. Siksi minulle epätyypillinen tasainen kärki.



Huomenna on isänpäivä. Nämä sukat kudoin jo jokin aika sitten, mutta ne ovat odottaneet tätä hetkeä. Nämä olivat ihkaensimmäiset pyöröpuikoilla 2 sukkaa samanaikaisesti -tekniikalla neulomani sukat. En halunnut mukaan enempää lankakeriä - varren raidoissa oli ihan tarpeeksi - joten kehitin tuollaisen kohokuvion. Lankana oli Gjestalin Jannea, uusi tuttavuus. Aika tukeva lanka sukkiin, mutta hyvä opettelulanka uudelle tekniikalle. Tulinpa samalla tehneeksi ensimmäiset tiimalasikantapäänikin. Varren lyhyys johtuu mieheni toiveista, hän jaksaa aina ihmetellä, miksi villasukissa pitää olla niin pitkät varret =)




Välipalana kaikkien näiden kanoottien tekemisen ohessa neuloin tulevalle lapsenlapselleni sukat ja tumput. Koko on ensi talvea ajatellen 6-9 kk ja lankana Dropsin Merino Extra Fine. Ohjeet löytyvät Dropsin sivuilta, sukat ja lapaset.


Nyt taidan jatkaa huivien parissa, pienimuotoinen sukkamaratonini päättyi nyt!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kekriruoat

Kekri päätti satokauden. Kekrinä syötiinkin urakalla. Pöydässä oli kaikkea, mitä tämän kauden aikana oli säilötty ja korjattu talteen. Tällä haluttiin varmistaa se, että pöytä olisi kukkuroillaan myös seuraavana vuonna. Ruokaa piti syödä monta kertaa päivässä, toiset puhuvat jopa yhdeksästä ateriointikerrasta, toisille riittää seitsemän.

Seitsemän kertaa kekrinä syödään ja iltasetta maahan pannaan

Syöminen aloitettiin jo varhain, ensimmäisen kerran kokoonnuttiin pöydän ääreen jo ennen päivänkoittoa. Apetta vietiin myös uhrilahjoiksi sekä pihapiirin haltijoille. Ruokaa söivät kaikki; talon oma väki, suvun vainajat, vierailijat, kekripukit ja kekrittäret. Hyvissä ajoin oli pantu tulemaan erityinen kekriolut. Isäntä saattoi heittää sillä ensimmäiset löylytkin. Mutta varsinkin isännän piti juoda paljon, jotta seuraavan vuoden sadosta tulisi hyvä. Viljan kylväjä (eli vaimo) taas ei missään nimessä saanut olla humalassa, se olisi tiennyt katovuotta. Uutisleipä leivottiin kaikista tilalla kasvaneista viljalajeista, asetettiin tuvan paraatipaikalle ja syötiin pois vasta kevättöiden alkaessa.

Ruoan tärkein osa oli vartavasten tätä tilaisuutta varten kasvatettu kekripässi tai villavuona, joissakin tapauksissa porsas. Siitä valmistettiin erilaisia ruokia, maakunnilla oli omat tapansa. Mutta luut piti haudata lammaskarsinaan karjaonnea tuomaan.

Muutenkin aamusta asti notkuvassa kekripöydässä oli paikkakuntakohtaisesti valikoituneita herkkuja. Puuroa, leipää, hernerokkaa, makkaroita, vihanneksia, kalaa, kaikkea mitä satokauden aikana oli kasvatettu, kerätty, pyydystetty tai säilötty. Ja ruoan piti olla esillä vuorokauden ympäri, jotta pyhät ja haltiat saisivat myös vatsansa täyteen. Tästä kukkuraisesta herkkupöydästä on saanut alkunsa myös meidän joulunviettoomme kuuluva ruoan runsaus - kekrilammas on tosin muuntunut joulukinkuksi.

Mekin olemme nyt viikonloppuna syöneet hyvin. Aamiaiseksi muhistutimme uunissa ohrapuuroa. Vaikka puurot ovat osa arkea, niin tätä herkkua tulee syötyä aivan liian harvoin. Pääaterialla oli karitsaa, uunijuureksia, valkosipuliperunoita ja salaattia. Laitoimme karitsanpaistit marinoitumaan yön ajaksi, uuniin ja sen jälkeen vielä folioon kypsymään. Uunijuureksille ripaus hunajaa... Tällaisen annoksen tyttäreni itselleen kokosi.


Ja omppuruusuja vanilijakastikkeella...


Me tosiaan leivoimme eilen. Tyttäreni halusi "halloweenpuusteja". Eli yksinkertaisesti korvapuusteja taikinasta, jossa on mustaa elintarvikeväriä. Teimme samasta taikinasta myös kekrin kunniaksi piianpullia. Niissä on ihan samat ainesosat kuin puusteissa. Taikinasta pyöritellään pieniä kakkaroita, jotka pyöräytetään voisulassa ja kanelisokeriseoksessa. Ladotaan kakkuvuokaan.


Sitten joko leikataan viipaleita kuten kuivakakusta tai otetaan yksi kakkara, kuten teeleivissä.


Ja sitä taikinaa ei oikeasti tarvitse värjätä =) Mutta tytär sai puustinsa, tänään niitä pääsivät sitten maistelemaan hänen armeijassa oleva poikaystävänsä kavereineen. Halloweenpuustit nimittäin poistuivat täältä tyttären mukana kun hän lähti vierailemaan kasarmilla =) Nyt on kekrit vietetty ja jakoaika alkaa. Muistakaahan, että nyt ei saa tehdä mitään kovaäänistä työtä, ei edes kehrätä. Verkkoja ja nuottia saa kyllä korjailla, mutta naisväki käytti mielummin tulevat ajat vierailuihin. Itse ajattelin aloittaa pienimuotoisen sukkamaratonin, kun en sädehoitojen jälkipeleissä vieläkään pysty kunnolla pukeutumaan ulosmenoa ajatellen =)