2. pääsiäispäivä

on oikeastaan jäänne juutalaisten kahdeksanpäiväisestä pesah-juhlasta. Päivä on tunnettu siitä, että ei tarvinnut tehdä mitään. Kristinusko juhlistaa ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Minun pääsiäisen viettoni päättyy tähän, kirkkokansan juhla-aika päättyy vasta helluntaina. Tänään vain lököttelen käsitöiden parissa ja nautin siitä, että mieheni ei ole töissä!

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Sukkasunnuntai

Niin se piinaviikkokin on saapunut päätökseensä. Paastonajasta on päästy ja tänään saa iloita ja viettää pääsiäistä niin, että sukatkin lentää jalasta. Kirkkokansalle tämä päivä on vuoden suurin juhla, ylösnousemuksen päivä. Enkelin viesti opetuslapsille on selvä, hauta on tyhjä.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Sukkasunnuntaina herättiin varhain, pukeuduttiin mielellään upouusiin vaatteisiin ja mentiin pihalle avojaloin tanssimaan ja tervehtimään "tanssivan auringon" nousua. Silmätkin piti pestä ennen variksen raakuntaa, jotta kesällä ei ruskettuisi. Jos sen teki purovedellä, säilyi kauniina ja vireänä koko vuoden. Sukkasunnuntai oli myös pääsiäismunien maalaus- ja syöntipäivä.

Minä monien muiden joukossa osallistuin Niina Laitisen Taimitarhan Kukkasukka -haasteeseen. Sukista tuli oikein kauniit, Elisan jalkoihin juuri sopivat. Lankana minulla oli Dropsin Fabelia. Koon 3 sukkiksilla tikutin ja toisessa sukassa minulla oli Dropsin Pro Romance -sarjan puikot ja toisessa Prymin metallipuikot. Oli oikeasti vaikeaa saada samanlaista jälkeä aikaan. Välineillä on väliä.

En vieläkään ole saanut kaikkia langanpäitä pääteltyä, joten en siis myöskään ole huolitellut näitä loppuun saakka. Jos vielä joskus neulon näin värikkäät sukat, päättelen ne kyllä matkan varrella, työn edistyessä. Mutta nätit tuli, vai mitä!

Surullisempi sukka-asia on Siskorusetti-sukat. Aloitin tekemään niitä kohtalotoverilleni, ystävättärelleni, kollegalleni. Vietimme yhteisessä työpaikassa 30 vuotta. Hän nukkui pois pitkänäperjantaina. Sukat eivät ehtineet valmiiksi. Tiedän hänen toivovan, että tekisin ne loppuun jollekulle toiselle kohtalosiskolle. Pistän ne kuitenkin hetkeksi syrjään. Kyynelien läpi on hankalaa neuloa.

Mutta nyt aloitan pääsiäisen vieton. Molemmat tyttäremme saapuvat syömään avokkeidensa kanssa. Itse asiassa nuoremmat saapuivat äskettäin. Siispä seurustelemaan ja kohta saadaan isännän loihtimia valkosipuliperunoita, lammaspaistia ja salaattia. Punaviinillä. Jälkkäriksi mun aiemmin viikolla tekemää mämmiä. Slurps!

Lankalauantai

Varokaa lentäviä noitia! Noitaperinne saapui Suomeen jo keskiajalla. Trullit pyrkivät erityisesti karjasuojiin. Niitä yritettiin estää erityisillä taikakaluilla, kuten viiskulmilla, risteillä, kelloilla tai vaikkapa virsikirjoilla. Kuitenkin aina joskus joku pääsi läpi ja sai itselleen kyseenalaisesti karjaonnea. Vai mitä tuumitte tästä vuoden 1871 sanomalehtiartikkelista.

Tapio 15.04.1871.

Noitiin uskottiin aivan oikeasti. Varsinkin Pohjanmaalla elää paikoitellen vielä tänä päivänäkin kokkoperinne. Kokkojen polton uskottiin katkaisevan noitien lennon. Nuoriso tykkäsi tulenvahtina olemisesta. Pitkän piinaviikon, pitkäperjantain piiskan ja ehdottoman vierailukiellon jälkeen oli mukavaa kokoontua kokoille tapaamaan muita.

Varsinaisen nimensä lankalauantai sai päivän puhdetöistä. Tänään oli tapana pestä ja mahdollisesti jopa värjätä talven aikana kehrätyt villat.

Kristinuskossa tämä on pääsiäisaikana tavallaan "lepopäivä". Päivä, jolloin Jeesus nukkui haudassansa. Päivä, jolloin hauta sinetöitiin ja jolloin sille asetettiin vartio. Ylösnousemuksen odotuksen hetki.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Pääsiäiskoristeista varsinkin rairuohot, tiput, pajunkissat ja koivunoksat symboloivat uutta elämää ja ylösnousemusta. Meillä tänä vuonna kasvaa pääsiäisohraa. Kissat tykkäävät ja minä smoothien seassa.

Koivuja ja pajuja ei meillä tuoda sisälle. Sain kymmenisen vuotta sitten aivan uskomattoman voimakkaan allergisen reaktion, joka itse asiassa vaati jopa sairaalakäyntiä. Meidän maljakossa kukkivat mustikat.

Pitkäperjantain pöllöpeitto

Pitkä pitkäperjantai. Kulkuepäivä, piiskauspäivä, kirkkovuoden ainoa surujuhla. Ristiinnaulitseminen, kuolema. Ilottomuuden päivä. Kuitenkin pohjoismaat ovat ainoita, jotka käyttävät etuliitettä pitkä. Slaavilaiset - jopa unkarin ja viron kielet - käyttävät nimitystä 'suuri perjantai', romaanisissa kielissä tätä päivää kutsutaan nimellä 'pyhä perjantai' ja englannissakin on nykyään käytössä 'hyvä perjantai'. Kuitenkin vaikka kyseessä on surun päivä, on se myös kirkkokansalle enne iloon. Kristuksen sovitustyö on täytetty. Klo 15 Suomen aikaa voi viettää hiljaisen hetken. Sen on sanottu olevan Jeesuksen kuolinhetki.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Vanhoihin pitkäperjantain perinteisiin kuului toimettomuus. Vierailuilla ei saanut käydä, töitä ei saanut tehdä, hiljaisuus oli hyve. Vain välttämättömimmät askareet sallittiin. Tulia ei sytytetty, ruoka (mämmi) syötiin kylmänä ilman sokeria tai kermaa. Aamulla piiskattiin lapset. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ankeaa.

Minä heräsin tänä aamuna jo paljon ennen kukkoa. Ei vaan uni tullut. Joten menin viimeistelemään pöllöpeittoa, jonka vauvalle virkkasin. Lankana minulla oli Marino softia ja Lisa unia, koukkuna 4. Tein palaset ihan Ravelrystä löytyvän maksullisen Owl Obsession -ohjeen mukaan, mutta sittea aloitin säveltämisen. Ohjeessa silmät kiinnitetään napeilla - eihän sellaista voi vauvanpeittoon tehdä! Niinpä virkkasin silmät ja ompelin ne kiinni. Nokat ompelin pettoon, en virkannut. Suunnittelin myös tyyliin sopivat peiton reunojen pikkupalat ja reunuksen virkkasin ja viimeksi huolittelin rapuvirkkaamalla samanlaisen pitsin kuin isoissa paloissakin. Niin ja tilkut kiinnitin toisiinsa ompelemalla, en virkkaamalla. Kokoa tuli jotakuinkin 70x80, kyllä nyt kelpaa vauvelin köllötellä

Kiirastorstai

nimenä on oikeastaan käännösvirhe. Se pohjautuu ruotsin sanaan skära, puhdistaa. Tämä pääsiäisviikon torstai on omistettu puhdistautumiselle, monellakin tapaa. Kiirastorstaina puhdistettiin kotipihaa koko vuoden tarpeiksi. Tätä tehtiin ajamalla 'Kiira' metsään. Kelkkaan lastattiin palava, savuava terva-astia sekä metalliesineitä. Saatettiin jopa kiinnittää lehmänkelloja kaulaan tai vyötäisille.

'Kiira' oli pahansuopa henki, joka väijyi pihapiirissä karjaa ja lapsia. Se saattoi ilmestyä vaikka myrkyllisen käärmeen muodossa. Tältä kuitenkin vältyttiin vetämällä kelkkaa pihapiirin ympäri kaksi kertaa myötä- ja kerran vastapäivään. Toinen henkilö seurasi kelkan takana, vihtoi sitä leppävihdalla ja huusi: "Kitis Kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle." Näin metelöimällä uskottiin pihan olevan turvallinen aina seuraavaan kiiranajoon saakka. Ja keskellä hiljaista viikkoa, aikaa jolloin ei saanut edes nauraa tai viheltää!

Kuva: SKS 3723, Paavola. Kaisa Takalo vetää Kiiraa n.
1910-luvulla.  Kuvaaja Samuli Paulaharju.

Kiirastorstai oli myös muutenkin puhdistus- ja peseytymispäivä. Nurkat jynssättiin, hiukset ja parta leikattiin, rikkinäiset vaatteet poistettiin käytöstä.

Uskonnollisessa mielessä tämä torstai on tavallaan välipäivä. Tuhkakeskiviikosta alkanut katumusaika päättyy illalla ja alkaa pääsiäispäivän iltaan saakka ulottuva kolmen päivän juhla-aika, triduum sacrum, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Päivän teemana on puhdistautuminen, viimeinen ateria ja ehtoollinen. Katolisissa maissa käydään ripittäytymässä, ortodoksit pesevät eritysjumalanpalveluksessa 12 apostolia esittävän papiston oikeat jalat ja luterilaisilla on ehtoolliskirkko.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Askartelin jälleen hieman pääsiäispöytään. Minulla oli ikean korkkisia pannunalusia. Ostin koristekiviä, käytin kuumaliimaa ja siitä kuoriutui tällainen.

Linkitän vielä muutaman kivan jutun, joita ajattelin itse pääsiäispöydässä hyödyntää. Ensiksi servetintaittelua.

ja niin suloisia tipupullia!

Kellokeskiviikko

on saanut nimensä siitä, kun karjan kaulaan ripustettiin jälleen talven jäljiltä kellot. Lämpiminä keväinä ne pääsivätkin sitten jo laiduntamaan. Tämä on kuitenkin ristiriidassa hiljaisen viikon muiden kelloasioiden kanssa. Hiljaisen viikon aikana eivät urut soineet, eivätkä kirkonkellot kumahdelleet. Kellojen kielet oikein sidottiin kiinni, jotta vahinkoja ei tapahtuisi. SKS:n arkistoista löytyy mainintoja siitä, että karjan kellot olisi otettu esille ja "suolattu" tulevan kesän käyttöä varten. Lieköhän siis kyseessä jälleen kerran yleistyksestä tullut "tieto".

Uskontapahtumissa on tänään ollut meluisa päivä. Pilates ei olisi tuomiota Jeesukselle halunnut langettaa, mutta huutoäänestyksellä edustanut kansa ylipappeineen ja hallitusmiehineen sai lopulta tahtonsa läpi ja hänet tuomittiin. Vapaudesta pääsi nauttimaan murhamies, Barabbas.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Minä olen täksi pääsiäiseksi tehnyt itse tyttöjen suurta herkkua, mämmiä. Elämäni ensimmäistä kertaa. Tein sitä pitkään ja hartaasti, ohjeen löysin maku-sivustolta. Lopputulos jännittää tosi paljon. Nyt ne ovat viileässä tekeytymässä, mutta huomenna saadaan jo maistaa ja toivottavasti se maistuu. Sitä nimittäin tuli 3 isoa vuoallista. Saisivat tytöt sitten viedä koteihinsakin yhdet ja herkutella avokkeidensa kanssa. 

Tikkutiistai

Piinaviikon tiistaina, tikkutiistaina, vuoltiin tikkuja. Näitä käytettiin pitkin vuotta erilaisiin töihin. Samalla vuoltiin sytyketikut pääsiäistulia varten. Tänään valmistettujen tikkujen, virien, uskottiin olevan erityisen onnea tuovia. Niitä pantiin myös seinähirsien väliin estämään "peikkojen" pääsyä taloon. Pahat tuulet eivät päässeet puhaltamaan tikuilla tilkityssä talossa.

Tänään on päivä, jolloin Jeesus oli neuvoston, Pilatuksen ja Herodeksen edessä tutkittavana. Häneltä pyydettiin ihmetekoja, mutta hän vaikeni. Siitähän sitten nousi varsinainen pilkka- ja herjausmyrsky. Piina jatkui.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Minä olen taas tuhdannut paperinarun ja liiman kanssa. Vähän niin kuin joulunaikaan uhosin, niin tein pääsiäiseksi ja yleensäkin kevääksi uudet pallot. Vielä on iltaisin niin pimeää, että nämä tuovat kauniisti valoa. Itselleni tein keltaisia ja vihreitä. Ajattelimme myös tulevia ristiäisiä...

Kummipoikani täytti kuun alkupuolella vuosia. Hänellä yksi sisustusväreistä on viininpunainen, joten häntä lahjoin silloin tällaisilla palloilla. Omien sanojensa mukaan ne olivat "sairaan hienot", joten taisi osua ja upota.

Mutta nyt on meneillään pääsiäisviikko. Hyvää kasvun, uudelleensyntymisen ja valon lisääntymisen juhlaa ihan jokaikiselle!

Malkamaanantai

Mikä ihmeen malka? Malka on tukipuu, joka asetetaan katon päälle tukemaan tuohia. Hyvin tehty malkakatto kesti jopa ihmisiän. Malkakatto oli pitkään yleisin kattorakenteemme. Sen tekemiseen ei välttämättä tarvittu lainkaan nauloja tai metalliosia. Mielenkiintoisen artikkelin malkakatoista löydät mm. Hiidenkivi-lehdestä, täältä. Tänään oli vanhan kansan keskuudessa siis oiva malkapuiden kaatamispäivä.

Malkakattoja Seurasaaressa. Kuva: Antti farmstead

Kirkollisessa mielessä malka on ihan jotain muuta. Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa puhutaan myös maloista. "Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?" Erittäin ajankohtainen kysymys yhä tänä päivänä. Entisaikaan puhuttiin myös Jeesuksen "malkaamisesta". Siitä, kun häntä ivattiin ja nälvittiin. Päivän aiheena onkin kärsivä Kristus.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Minä olen ihastellut kaupoissa sellaisia huopakoreja, esim kukkaruukun koristeeksi. Huopa ja vesi ei vaan kuulosta kovin kestävältä yhdistelmältä. Ostin softislevyjä ja askartelin vedenkestävän yhdistelmän kuumaliiman avustuksella. Tummanvihreän levyn leikkasin pituussuunnassa puoliksi ja vaaleamman kolmeen osaan. Hapsutin ja liimasin yhteen. Muutama yksinkertainen kukka ja pupu koristeeksi. Helppoa ja koristeellista, sopii hyvin vaikka lasten kanssa askarreltavaksi. Minulla se päätyi tylsääkin tylsemmän niinikorin reunoille.

Itse asiassa Sinin ja Maijan Silmukan ytimestä -haasteessa on tässä kuussa aiheena pääsiäispupu. Taidankin osallistua tällä työllä siihen, onhan tämä käsintehty, askarreltu, pääsiäiskoriste pupuineen.

Pääsiäispuput ovat perinteisesti myös hedelmälisyyden symboleita. Keskieuroopassa juhlittiin keväisin Ostaraa, hedelmällisyyden jumalaa. Jänis oli ostaran pyhä eläin. Tarina suklaamunia pyöräyttelevästä pääsiäispupusta onkin syntynyt eräästä Ostaraa koskevasta myytistä. "Eräänä kauniina kevätpäivänä Ostara törmäsi pieneen lintuun, jonka siipi oli pahasti vahingoittunut. Ostara halusi auttaa, mutta huomasi, että lintu jäisi lentokyvyttömäksi. Niinpä hän muutti linnun jänikseksi. Jäniksenä lintu säilytti kykynsä munia munia. Kiitokseksi jänis muni munan, maalasi sen kauniiksi ja lahjoitti Ostaralle. Tämä ilahtui niin paljon, että halusi jakaa sen koko ihmiskunnan kanssa." Joten tuloksena on joulupukin nopeudella maailmaa kiitävä muniva nisäkäs, joka saa suun makealle virneelle niin pienten kuin isojenkin keskuudessa.

Palmusunnuntai

Pääsiäisviikko alkaa. Virpojat ovat tänään liikkeellä. Olen varustautunut pussillisella suklaamunia sekä muilla herkuilla. Tosin alunperin virpojat saivat palkkansa vasta viikon päästä sunnuntaina, mutta koetappa sanoa nykyvirpojille, että tule pääsiäissunnuntaina uudestaan.

Ennen vanhaan eilinen oli virpomispäivä, virpolauantai. Lapset lähtivät liikkeelle heti aamusta ja kiersivät talosta taloon. Emännät kokosivat virpovitsat ja kävivät virpomassa niillä eläimensä. Tähän loruun lisättiin toive tiineeksi tulemisesta. Oksat jätettiin pihaton kattoon roikkumaan. Myöhemmin keväällä kun eläimet ajettiin laitumelle, otettiin oksat jälleen käyttöön. Virpovitsoilla ulosajamisen ajateltiin tuovan hyvää poikimisonnea ja lihaisaa vuotta. Virpomisloruja oli useita ja taitavimmat sepittivät ne itse. Nykyään tunnetuin lienee

Virvon, varvon,

tuoreeks, terveeks,

tulevaks vuodeks,

vitsa sulle,

palkka mulle!

Kansakoulujen lauantainen koulupäivä kuitenkin sotki tämän perinteen ja se siirtyi palmusunnuntaille.

Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ihmiset heittelivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Kristinusko valjasti pajunoksat symbolisoimaan näitä palmunoksia. Pajua pidettiin jo kansanperinteessä voimakkaana kasvina ja nyt se sai aivan uusia ulottuvuuksia. 

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Tänään alkaa siis pääsiäisen piinaviikko. Me maalaamme munia. Kalevalan mukaan maa syntyi sotkanmunasta. Munat ovat kautta aikain olleet hedelmällisyyden symboleita. Jo ennen kristinuskon leviämistä, sillä oli suuri symboliarvo eri kansojen kevätjuhlissa. Ostara-jumalatar muuttui kevätjuhlan aattona jänikseksi ja muni kirjavia munia. Kristinuskoville muna on ylösnousemuksen symboli. Kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa ja sisusta uutta elämää.

Saksalainen Volker Kraft koristeli vuodesta 1965 asti kotipihansa omenapuun pääsiäismunilla. Alkuaan niitä oli 18, mutta 10 000 munan raja meni rikki 2012. Jokainen muna oli käsin maalattu ja koristeltu. Kraftin munapuu "sulkeutui" lopullisesti 7.4.2015. Mutta komia oli!

Tasa-arvoinen kynttiläillallinen

Tänään vietetään tasa-arvon päivää. Minna Canthin syntymän kunniaksi. Hän oli aikamoinen tehopakkaus. Seitsemän lapsen yksinhuoltajuuden lisäksi hän kirjoitti paljon näytelmiä ja novelleja. Hän toimi sanomalehtinaisena, piti lanka- ja sekatavarakauppaa, ajoi naisten tasa-arvoa. Hänen Kuopion kotiansa kutsuttiin Canthin Kanttilaksi ja siellä kokoontui Minnan Salonki. Mukana oli lukuisia nuorsuomalaisia kulttuurivaikuttajia aina Sibeliuksesta Juhani Ahoon, Halosesta Gallen-Kallelaan. Siellä keskusteltiin tieteen uusimmista saavutuksista, naisasioista, moraalista ja uskonnosta. Siis varsin vapaamielistä 1800-luvun lopun autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Canth kuoli äkillisesti ennen vuosisadan vaihdetta ja hautajaisista muodostui merkittävä tapahtuma. Canthia on muistettu monin tavoin, erikoisin lienee tämä Norweigian lentoyhtiön Boeing-koneen pyrstö.

Mutta meilläkin juhlitaan tänään. Minulla oli syntymäpäivät eilen ja tänään saamme kokoon koko perheen. Molemmat tytöt tulevat jo päivällä ja kun Kallu pääsee töistä niin voimme aloittaa yhteisen kynttiläillallisemme.  Ajattelin yllättää tytöt pienellä "pääsiäisajan kalenterilla". Molemmille pariskunnille omansa - muumeille muumit ja tipusille tiput. Elisan tipunen pitää kyllä sisällään tuplat muihin verrattuna. Täytyyhän "Makkenkin" saada omansa. Ja sitäpaitsi, Elisa jallitti minua facessa. Ja nyt olen kuulema velkaa hänelle todella ison, karkkia täynnä olevan pääsiäismunan.

Meillä siis poltetaan tänään kynttilöitä. Oikeastaan ne kyllä palavat meillä joka ilta, mutta erityisesti tänään klo 20.30-21.30. Me osallistumme maailman suurimpaan kynttiläillalliseen. Itse asiassa kutsun sinutkin mukaan. Jos et tiedä, mistä tässä on kyse, käypä kurkkimassa lisätietoa täältä. Asia on tärkeä.

 Tänään alkoi myös uusi sukkahaaste. Alkukuusta neuloin Niina Laitisen Taimitarhan kukkasukka -haasteen sukat. "Pientä" päättelyä vaille valmiit. Ne tulevat esikoiselleni, tulevalle äidille. Tänään alkaa toinen sukkahaaste. Löysin laatikosta tällaiset langat, kahdet sukkikset ja Pia Tuonosen Kevätkalenterisukkahaaste voi alkaa. Aprillipäivänä pitäisi olla valmista, kerrankin omaan jalkaan!

5 x Keltainen nauha

Keltainen on nyt hyvin ajankohtainen väri. Keltainen on auringon, kevään ja pääsiäisen väri. Keltainen antaa energiaa, parantaa keskittymiskykyä ja tuo elämään iloa ja optimismia. Sytostaattihoitojen loppuvaiheessa keltaisen tarpeeni oli suuri.

Tänään vietetään keltaisen nauhan päivää. Sitä vietetään tuki- ja liikuntaelimien sairauksien ehkäisyn puolesta. Tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka liikunnalla voidaan nostaa vireyttä ja elämäntasoa, työ- ja toimintakykyä. Monilla työpaikoilla on tänään omat liikuntatuokionsa. Muutenkin voi ihan itsenäisestikin ajatella sitä, miten esim. nostaa taakkoja, kurottelee tai vaikkapa kävelee. Itse olen koko elämäni ajan joutunut miettimään liikkumista. Molemmat polveni ovat synnynnäisesti sököt, polvilumpiot eivät pysy paikoillaan. Leikkauksia on ollut useita, mutta vieläkin ne vain vaivaavat. Urheilu on ollut minulta kävelyä, pyöräilyä ja uintia lukuunottamatta kiellettyä lukioikäisestä lähtien. Nauttikaahan siis te, jotka voitte!

Kuva: www.keltaisennauhanpaiva.fi

Keltainen nauha on myös elokuva (1949). John Fordin ohjaaman ratsuväkitrilogiaksi kutsutun länkkärisarjan keskimmäinen osa. Keltaisia nauhoja voi löytää myös teitten reunoilta. Rinnan korkeudelle viritetty muovinauha säikyttää hirviä menemästä tielle. Mutta on vielä kaksi keltaista nauhaa.

Kuva: Endometrioosiyhdistys

Endometrioosia tehdään tunnetuksi keltaisella nauhalla. Se on huonosti tunnettu, mutta suhteellisen yleinen (5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa) krooninen naistentauti. Parhaillaan vietetään valtakunnallista endometrioosiviikkoa. Jos asut Hämeenlinnan suunnalla, on päivän ohjelmassa mm. intialaista päähierontaa.

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä nostan esille koirat ja keltaisen nauhan. Jos näet koiran, jolla on keltainen nauha tai huivi, älä mene tervehtimään. Keltainen nauha viestittää sinulle, että tämä koira tarvitsee tilaa. Hän ei välttämättä ole arka tai agressiivinen, hänellä voi olla juoksu, hän voi olla sairas tai hän voi vaikka olla koulutettavana. Facessa on oma Anna tilaa keltaiselle -ryhmä, josta saat rutkasti lisätietoa. Maailmalla keltainen nauha on jo tuttu käsite, toivottavasti tietoisuus sen merkityksestä kasvaa nopeasti myös täällä kotosuomessa.

Tyttären perheen koira Wilma, 6v.

Kevät tulee

Nyt on selkeästi tullut kevät. Linnut laulavat ihanasti ja kissat menevät kirjaimellisesti pitkin seiniä. Aamuisin on valoisaa, illalla kynttiläpimeys saavutetaan vasta kuuden, seitsemän aikaan. Ensi viikoksi on luvattu jo 10° lämpötiloja.

Tänään vietetään istuta kukka -päivää. No, minulla ei ole puutarhaa ja parvekekasvien aika ei ole vielä, mutta huonekasvit! Ihanteellinen mullanvaihtoaika on helmi-maaliskuussa joten tuumasta toimeen. Olemme tänään lähdössä tyttäreni kanssa kissanhiekkaostoksille, joten niitä kun kantaa selkä vääränä, niin kai siihen mukaan muutama multa- ja lecasorasäkki mahtuu. Tietääpähän sitten huomenna ainakin kantaneensa.

Miehelläkin on tulossa kaksi vapaapäivää. Tiedossa siis kevätsiivousta. Verhojen vaihtoa, mahd. ikkunanpesua jos sää sallii. Täytyykin valmistautua ja tehdä aineita riittävästi valmiiksi. Yleispesuaineen ohjeen löydät aiemmasta postauksestani. Ikkunanpesuaineen olen valmistanut lisäämällä suihkupulloon vettä ja lorauksen astianpesuainetta ja etikkaa.

Muuten minäkin rupean jo heräämään siitä väsymyksen koomasta, jossa olen puolitoista kuukautta viettänyt. Tunnen useimpina aamuina itseni levänneeksi ja energisyyteni on palaamassa. En enää useimmiten edes muista sairastavani syöpää ja luontainen uteliaisuuteni ja mielenkiintoni asioita kohtaan on taas nostamassa päätään.

Kummipoikani vietti syntymäpäiviään, hänkin saavutti maagisen 21 ikävuoden rajapyykin. Lahjusta en kuitenkaan vielä voi esitellä, sillä se odottaa noutoa isännän työpaikalla. Naistenpäivä meni minulta ohi, kuten useimpina vuosina. Joka päivä naistepäivä, miestenpäivä, lastenpäivä, ukkien ja mummien päivä, ystävänpäivä - eikös vain. Sain mieheltäni kuitenkin kaksi mansikkaleivosta. Kumpikin tyttäreni söi yhden.

Olen myös edennyt Helmetin lukuhaasteessa. Sain päätökseen Paavo Nurmesta kertovan kirjan, Karo Hämäläisen Yksin. Kirja oli mielestäni loistavasti kirjoitettu, mielenkiintoinen ja koukuttava. Haasteessa sen voi sijoittaa useampiinkin kohteisiin, kuten olympialaisista kertova kirja, elämänkerta tai muistelmateos, suomalaisesta miehestä kertova kirja. Suosittelen kirjaa lämpimästi! Nyt työn alla on 1700-luvulla kirjoitettu kirja, johon valitsin Daniel Defoen Moll Flandersin.

Käsityörintamallakin on vilkasta. Työn alla on taas monia asioita. Tilkkupeittoa vauvalle, vaunuhelistintä, kukkasukkaa by Niina Laitinen desings, Siskorusettisukkaa, ryijyä... Niistä enemmän kun valmista tulee. Nyt olohuoneen sohvanpäällinen näyttää tältä... Toivottavasti saan vauvan tarvikkeet nopeasti valmiiksi, sillä lähtö synnärille alkaa olla hyvinkin ajankohtaista ♥

Blogi 1v

Tänään blogini täytti vuoden. Asiaa on ollut jos jonkinmoista, jokainen on varmasti ymmärtänyt rakkauteni kulttuuriin, käsitöihin, ruokaan, kotikosmetiikkaan ym. Kaikkein eniten blogini on minulle merkinnyt selviytymistä, matkaa syövän todentumisesta normaaliin elämään, tilapäistä voittoa voittamattomuudesta. Syöpähän on tauti, josta ei parane koskaan. Se voi jäädä nukkumaan koko loppuelämäksi, mutta yhdenkin mutanttisolun innostuminen saa aikaan uusia pesäkkeitä jollain puolella kehoa. Ja taas syöpää. Uusia taisteluja.

Mutta minä en nyt mieti sitä. Viime tarkastuksessa kaikki oli loistavasti, joten ennen syksyn lääkärejä haluan elää normaalisti. Okei, myönnän, että hoidot olivat rankkoja ja fyysinen kuntoni ei ole niin kuin ennen. Mutta sekin parantuu ajan kanssa. Nyt saan olla rauhallisesti. Mutta olen väsynyt, poikki, uuvahtanut.

Ilmeisesti lääkäreiltäni saamat hyvät tulokset hoitojen onnistumisista saivat minun energiani tyhjentymään. Jännityksen laukeamaan, sen muttajoskuitenkin-ajatuksen poistumaan. Olen koko ajan tehnyt jotain, kutonut, virkannut, askarrellut, mutta valmiita tuloksia ei minulla ole nyt näyttää. Oman puolensa ajasta kyllä vie nuo oopperaa ja opiskelua koskevat työt, mutta olen väsynyt.

Silti kohti uutta blogivuotta! Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukanani koko tämän ajan. Jatkamme matkaamme. ♥.

Maria Drockila -kynttilät