tiistai 29. syyskuuta 2015

Kahvia, kahvia

Perinteisesti kansainvälistä kahvipäivää on vietetty tänään, mutta nyt The International Coffee Organisation on määritellyt sen uusiksi. Tänä vuonna vietetään virallista juhlaa 1.10, joten muutaman päivän saamme vielä odotella. Sillä aikaa voi tutustua kahvin eri laatuihin, valmistustapoihin ja historiaan vaikka täältä, Suomen Baristayhdistys ry:n sivuilta.


Mutta päivän vaihtohan ei estä meitä mitenkään nauttimasta tästä juomasta tänäänkin. Olin itse monta vuotta juomatta kahvia, mutta nyt se kuuluu taas päivittäisiin rutiineihini. Suhteeni kahviin on kuitenkin muuttunut. Enää ei ole ihan sama mitä siellä kupissa on. Tuntikausia seisseet pannunpohjalliset ovat kamalia, eikä edes maidon läträäminen auta asiaa. Lisäksi olen innostunut erilaisista makukahveista. Ostelin vanilija-, appelsiini-, ja kardemummakahveja ja nautin, mutta mieheni ei. Hän halusi kahvin kahvina. Ei muttia.

Niinpä keksin tehdä maustesokereita. Näin saan kahviini makua - jos haluan - eikä mieheni täydy kärsiä "kummallisista makuhermoistani". Valmistauduin ostamalla tiiviskantisia purkkeja ja kookossokeria. Kookossokeria, sillä sen maku on karamellimaisen aromaattinen ja sen glykeeminen indeksi on matala.

Aloitin vaniljasokerista. Olen tehnyt sitä ennenkin Jamie Oliverin ohjeen (löytyy kirjasta Alaston Kokki) mukaisesti, mutta siitä tuli mielestäni liian jauhemaista. Nyt tein sitä toisella tapaa. Yksinkertaisesti mittasin 250g sokeria, jonka joukkoon sotkotin yhden vaniljatangon siemenet. Kuoret paloittelin ja laitoin sokerin sekaan makua antamaan. Niitä ei koskaan muulloinkaan kannata heittää pois, vaan laittaa ne vaniljasokeriastiaan lisämakua tuomaan.


Sitten halusin appelsiinisokeria. Ostin luomuappelsiinin ja raastoin sen kuoren karkealla terällä. Annoin kuortenpalasten kuivua vuorokauden verran. Lisäsin 1½dl sokeria ja pistin purkkiin muhistumaan.


Kardemummasokeriin puolestaan lisäsin - yllätys, yllätys - kardemummaa. Sekoitin keskenään 250g sokeria ja ½dl kardemummaa, purkitin.


Suklaakahvia olen saanut kaatamalla kahvin joukkoon kaakaomaitoa, mutta nyt tein suklaakreemin itse. Sulatin 200g sokeritonta tummaa suklaata 2½dl:n kermaa, annoin jäähtyä ja purkitin. Tätä täytyy säilyttää jääkaapissa. Lusikallinen kahvin sekaan tai kaakaoksi sekoittamalla sitä lämpimään maitoon. On muuten täyteläisen makuista.


Surffaillessani silmiini osui tällainenkin, tosin kahvinpurujen joukkoon sekoitettava, makusekoitus. Meksikolainen joulukahvi. Tein sen jotakuinkin tämän ohjeen mukaan. Appelsiini oli luomu (on muuten tosi iso ero mattapintaisen luomuaplarin ja kaupan normiaplarin välillä) ja raastoin sen kuoren suht hienoksi, sokerina oli edelleen kookossokeria ja chilijauheen sijasta käytin hiutaleita. Jännä maku tästäkin tulee, ensi kerralla ajattelin lisätä joukkoon vielä ripauksen kardemummaa...


Mutta mikään kahvinkeitin ei keitä hyvää kahvia jos se on hoitamaton. Puhdistin meidän keittimen äskettäin soodalla. Ensin pyyhin vesisäiliön kostealla liinalla. Täytin sen vedellä, johon olin sekoittanut ruokasoodaa suhteessa 1l vettä, 3rkl soodaa. Annoin valua puoleenväliin ja sammutin virran. Puolen tunnin päästä annoin valua loppuun. Keitin tämän jälkeen vielä pari pannullista pelkkää vettä. Nyt eivät kalkkisaostumat pääse pilaamaan hyvää kahvia. Samalla tyylillä keittimen voi putsata myös etikalla. Sen suhde olisi 3dl etikkaa, 7dl vettä. jotkut laittavat fiftyfifty-seosta, mutta kyllä tuo mielestäni riittää. Ja huuhtelu kannattaa muistaa. Sitruunahappoakin voi käyttää. Se toimii samalla menetelmällä ja samalla sekoitussuhteella kuin sooda. Suppilosuodattimen pesin soodalla ja harjalla. Tämä kahvinkeittimen puhdistus pitäisi tehdä säännöllisesti, n. kerran kuukaudessa, mutta minulta kyllä tuppaa unohtumaan...

Eiköhän näillä eväillä jo aika pitkälle selvitä. Helppoa, vaihtelevuutta makuihin ja kemikaalitonta puhdistamista. Taidanpa mennä keittämään hyvät päiväkahvit ja käyttää kardemummasokeria. Sen kahvin kun juo, luulee syöneensä samalla pullaa  =)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Spring Plumage

Nyt se on valmis! Se uhoamani sulkatakki, joka on saanut innoituksensa Dreambird-huivista. Tein sitä pikkuhiljaa, kokeillen ja olen niin tyytyväinen. Tosin, täytyy myöntää, että nyt kun se on valmis, olisin jo silmukoiden luonnista saakka voinut tehdä jotain hieman toisin. Olisin voinut luoda ne suoraan pyöröpuikolle, kuten tässä Garnstudion ohjevideon toisessa osassa näytetään. Ja sitä päättelyä... Koska valitsin sulkiin kahta eri yksiväristä lankaa, en voinut  kuljettaa niitä työssä mukana. 29 sulkaa ja koko takki kaksinkertaisella langalla...


Mutta siitä viis. Puikkoina minulla oli kaksi metristä pyöröpuikkoa kokoa 4,5. Lankana harmaassa Drops'n Baby Merino mix, värit harmaa ja tummanharmaa. Sulkiin puolestaan käytin Drops'n, Baby Alpaca Silk, värit punainen ja ruskea. Niitä oli ihana neuloa. Etusormeeni muodostunut "lankavako" ei ärtynyt yhtään! Ja täytyy sanoa, että tämä on pehmeä ja lämmin. Mielestäni takki myös laskeutuu todella kauniisti.


Takki neulottiin yhtenä kappaleena aloittaen oikealta edestä. Silmukat luotiin nk. väliaikaisella luontitekniikalla (Provisional cast-on). Kun olin päässyt koko kappaleen loppuun, kiinnitettiin etuosien yläreunat olkasaumoihin ja kudottiin huolittelureuna. Sitä varten poimittiin silmukoita, käytettiin jo alussa luotujen silmukoiden toista puolta ja kudottiin niihin putkineulosta neljällä silmukalla. Siinä vaiheessa kyllä tuntui siltä, että tämä ei lopu ollenkaan, mutta kaunishan siitä tuli.



Jokaista sulkaa varten lisättiin kerroksen loppuun silmukoita, jotta saatiin sulan pää "ulos" neuleesta. Löysin netistä itselleni uuden tavan luoda lisäsilmukoita, joustavasti ja siististi. Ja helposti. Video siitä löytyy täältä. Vastaavasti tietenkin piti myös päätellä silmukoita työn kuluessa. Siihen käytin jssbo-tekniikkaa. Videolinkki sihen löytyy tästä. (En muuten ole koskaan tajunnut sitä, kuinka voi kutoa niin, että pitää lankaa oikeassa kädessä. Minusta se on ihan älyttömän hankalan näköistä.) Mutta näin sain helman sulanpäistä joustavat ja siistit.


Hihoja varten poimittiin taas silmukoita. Poimin ne virkkuukoukulla, koska mielestäni niin tulee siistein jälki.


Sitten hihat, päättely ja takki oli valmis!

Eilen vietettiin Syys-Mattia. Päivä oli vanhan kansan keskuudessa tärkeä, suurien juhlapyhien veroinen. Silloin "virallisesti" alkoivat talven puhdetyöt, jotka päättyivät Kevät-Mattiin. Karhujen ja käärmeiden uskottiin aloittavan talviunikautensa, viimeiset nauriit nostettiin pellosta ja omenat puista. Olihan syyspäivän tasaukseen enää kaksi päivää aikaa.

Tänään puolestaan vietetään Hobbittipäivää, sillä Frodo ja Bilbo Reppuli viettävät syntymäpäiviään. Halusin ottaa tämän esille vain, koska yksi nuoruuteni lempikirjoista oli Lohikäärmevuori, nykyinen Hobbitti. Munkkiniemen kirjastosta se löytyi lastenosastolta. Taru Sormusten Herrasta puolestaan oli aikuistenosastolla, josta me lapset emme saaneet lainata kirjoja. Mutta onneksi ne löytyivät kotoa, vanhempieni kirjahyllystä. Mutta itse kirjahan oli silloin tämännäköinen, kuinka moni muistaa?


Tänä aamuna oli niin mukava kääriytyä lämpöiseen sulkatakkiin sädehoitomatkalla. Eikö siinä neuleessa ole jotakin hobbittimaista? Ei aina tarvitse matkustaa Keskimaahan saakka saadakseen tarunhohtoisuutta elämäänsä. Annetaan mielikuvituksen lentää ja sulkien viuhua, tehdään itse arkeen taikaa =)


lauantai 19. syyskuuta 2015

Omppuja olkkariin

Sainhan ne liinat olohuoneeseen viimeinkin valmiiksi. Kun kori ja lasinaluset valmistuivat jo elokuussa. Mutta nyt ovat uudet liinat tuomassa syksyä myös siinä huoneessa, jossa aikaa paljon vietetään. Ja loistavasti osuivat värit kohdilleen pimennysverhojemme kanssa, vai mitä?


Lankana on Esito-virkkuulanka, koukkuna 2,5 ja mallin otin Lankavan sivuilta löytämästäni raidallisen kaitaliinan ohjeista. Lopputuloksena oli siis kaksi tällaista pikkuliinaa ja yksi iso. Hyvin huomaa kuvista mikä vaikutus auringonvalolla on väreihin! Pöytäkynttilävatimme sai uudet hiekat ja koristeekseenn vuosien varrella Tammisaaresta ostamiani keraamisia lehtiä ja palloja.


Samalla sai olohuone muutenkin siistimmän ilmeen. Sohvat "imuroin" kissankarvoista kumihanskoilla. Se on todella kätevä tapa saada karvat irti kankaasta. Siis kumihanskat käteen ja sohvia silittelemään.

Kokeilin myös yhtä vinkkiä vanhojen lapsuudenkodistani peräisin olevien lundian hyllyjen tekohengitykseen. Vuosien varrella puun pinta on päässyt pahoin kulahtamaan. Rairuohojen suihkutuksen, kaatuneiden mukien ja elämän jäljiltä on lakkakerros kulunut pois ja puun syyt ikävästi näkyvissä


Kikka oli taas tietenkin suoraan ruokakaapista. Oliiviöljyä! Lopputulos: Kyllä kannatti!


Tänään vietetään kansainvälistä "Syö omena" päivää. Omputhan ovat niin hyviä, terveellisiä, monipuolisia ja syksyisiä. Mutta omppuja on myös ei-syötäviä, syötävän söpöjä. Osallistuin tässäkin kuussa Sinin ja Maijan järjestämään Silmukan Ytimestä -haasteeseen. Syyskuun aiheena on hedelmä. Omppu oli minulle itsestään selvä valinta ja loppujen lopuksi siitä muodostui kori. Laatikoista löytyi punaista trikookudetta ja ruskeaa ja vihreää moppilankaa. Lopputuloksena tällaiset hedelmät, jotka on kiva täyttää kaikella muulla lahjuksella. Eipä vielä paljasteta tästä aiheesta enempää, mutta jos haluaisit itsellesikin tällaisen, ohje löytyy tästä. Ole hyvä.



Tänä viikonloppuna vietetään myös maailman siivoamisviikonloppua. Eri tahot ja järjestöt järjestävät tempauksia, joilla kerätään roskia ja paikataan ihmisen maapallollemme aiheuttamia tuhoja. Lisää aiheesta löytyy mm. heidän omilta facesivuiltaan. En ole kuullut, että täällä Turussa mitään tähän liittyvää happeningia olisi (onhan huomenna Turun päivä), mutta voisin nyt viikonloppuna liikkuessani noukkia maasta näkemäni roskat ja kiikuttaa ne lähimpään roskikseen. Auttavathan Turkuun ilmestyneet räpylänkuvat siinä asiassa ja tulee hyvä mieli.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Putoavat lehdet

Viimeinkin on sellaiset säät, että saa hyvällä omallatunnolla käyttää hartiahuiveja. Ja niitähän riittää, ihanaa kun voi fiiliksen mukaan valita värin ja muodon. Nyt valmistui tämä Fall Leaves Wrapin muunnelma. Kuvissa huivi näytti ihanan isolta, mutta tilattuani ohjeen ja virkattuani ensimmäiset lehdet ne näyttivät ihmeellisen pieniltä. Tarkistin langan paksuuden ja koukun - täsmäsi. Sitten jossain vaiheessa luin ohjeesta - pikkuisena huomiona - että jos tekee huivin suositellusta langasta ja suositellulla koukulla, tulee siitä huomattavasti pienempi kuin kuvissa. Fuskua!!!

Työ jäi kesken ja minua harmitti. Langat eivät olleet kalliit, ne ovat ihan akryyliä, Cewekin Marino Softia. Päädyin niihin värien takia, ihanan syksyiset, pudonneiden lehtien värit. Mietin, mitä ihmettä tekisin kuudella jo virkkaamallani lehdellä. Lopulta heitin ohjeet syrjään ja harmistuksen laannuttua aloitin säveltämisen.


Tein lehtiä vuoronperään väreillä 03 ja 16. Kasvatin lehtien kokoa koko ajan, kunnes saavutin takaa keskimmäisen lehden. Yhdistin ne tummanvihreällä Svarta Fåretin Frejalla ja annoin kaula-aukon "kukkia". Edestä kiinnitin sen soljella ja huivista tuli juuri passeli. Alun huonoista fiiliksistä huolimatta olen aivan tyytyväinen lopputulokseen.


Jäljelle minulla jäi 4 pientä lehteä. Ompelin ne yhteen pussukaksi, virkkasin olkahihnan ja kiinnitin pohjaan puuhelmiä. Hippie, hippie =)



Tänään  YK:n Kansainvälisen Demokratian päivänä viettää syntymäpäiviään rakas, rakas ystävättäreni. Hän vihjaili minulle kesällä haaveilevansa punaisesta Jaques Cousteau -piposta. Drops'n Merino Extra Finestä ja Lalla Pohjanpalon mallista tuli tällainen versio. Ihastuin hatun lakkiosan kavennuksiin.


ONNEA A!


Tämä samainen ystävättäreni aloitti mennätalvena mielestäni ihanan projektin. Hän pyysi ystäviään tekemään 20x20 kokoisen tilkun valitsemallaan tavalla. Ainoat ehdot olivat iloinen väri ja huopumaton lanka. Näistä hän kokoaa itselleen torkkupeiton. Sen alla on sitten hyvä lämmitellä niin kroppaa kuin mieltä. Minun tilkustani tuli keväänvihreä. Tässä se on pingottumassa.


Vielä yksi lahjus. Mieheni vietti nimppareitaan. Tein hänelle pikaisesti korin pikkutavaroille. Taisi tykätä, ainakin halusi siitä kuvan näin <3



lauantai 12. syyskuuta 2015

Silmänkirkastusta ja elämää

Eilen vietettiin silmänkirkastusjuhlaa. Vanhoina aikoina se tarkoitti sitä, että verstaalle sytytettiin ensi kertaa kesän jälkeen valot työntekoa helpottamaan. Samalla mestarit tarjosivat kisälleilleen ja oppipojilleen miestä väkevämpää. Silmänkirkastusta.

Mieheni pomo kirkastelee meidän silmiämme vähän useammin eikä viinaryypyillä. Ensinnäkin hän tietää, ettei meillä juoda väkeviä ja toiseksi heillä on verstaassa valoja kyllä ihan kesät, talvet. Mutta hän jaksaa ilahduttaa meitä muilla tavoin. Hänellä on saari, saaren ympärillä meri ja hän rakastaa kalastamista. Ja me kalaa. Eilen - en tiedä oliko se sattumaa vai ei - saimme vaihteeksi kerran pussillisen ahvenfileitä "silmiämme kirkastamaan". Lisäksi mieheni pomo (ja bestman) auttaa meitä peräkärryineen aina tarvittaessa ja onpa parvekkeemme hyllykin saanut jalkansa pomon saaren kuusista.

Tällä pomolla oli viime viikolla synttärit. Olin jo pitemmän aikaa ajatellut joka tapauksessa muistaa häntä jotenkin, mutta nyt oli toteuttamisen aika. Patalaput ovat aina tarpeellisia. Halusin kalan malliset, mieluiten ahvenet. Koska en löytänyt mieleistäni mallia, tein sen itse. Lankana minulla oli Drops'n Paris ja koukkuna 4,5. Mielestäni ahven-imitointi onnistui kivasti, ohjeen näihin patalappuihin löydät täältä.


Koska kalan käsittelemisestä jää käsiin usein ikävä tuoksahdus, lisäsin pakettiin itse tekemääni kahvisaippuaa. Kahvi poistaa käsistä hajuja ja samalla hellästi kuorii kuolleita ihosoluja pois. Saippuan tein valmiiseen saippuamassaan, sillä en juuri nyt uskalla lähteä leikkimään lipeän kanssa. Minulla oli Crystal org -luomumassaa johon lisäsin vanilijakahvipuruja ja vanilijakahvi tuoksuöljyä. Muotteina oli silikoniset pöllömuotit sekä litran mehupurkki. Pakkausvaiheessa tein koivukuvioisesta tapetista alustaksi tuokkosen ja korttiin kirjoitin sisällysluettelon.


Mukaan vielä purkillinen sinappia ja tällaisen paketin mieheni sitten töihin vei


Minulla on omien tyttärieni lisäksi myös "varatytär". Silja ja hänen paras kaverinsa ovat vuosien varrella olleet vuoronperään "lainassa" jomman kumman perheen luona. Tänään tämä ihastuttava nuori neito saavuttaa täysi-ikäisyyden. Hän oli joskus vihjannut Siljalle katsellessaan tämän unisiepparia haluavansa samanlaisen. No, hänen huoneensa on hyvin mustavalkoinen, joten


ONNEA O!

Tärkeintä ei ole
kuinka paljon elämässäsi on päiviä...
...vaan se
kuinka paljon päivissäsi on elämää!


Unisiepparit ovat alunperin Ojibway-intiaanien perinnettä. Niiden tarkoituksena oli siepata ja hävittää pahat unet, mutta myös varastoida hyviä unia koristeisiin, jotta niitä voitaisiin katsella uudelleen. Heidän tarustonsa mukaan:

Hämähäkki-isoäiti loi maailman laulamalla, mutta harmistui ihmislasten pahoista unista. 

Isoäiti meni Pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan, Kotkalta isoäiti sai muutaman sulan. 

Hämähäkki-isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä. Sitten hän kutoi viisauden verkonoksien ympärille  poistamaan lapsien pahat unet. 

Aurinko-isoisän aamusäteet polttivat pois verkkoon takertuneet pahat unet, jäljelle jääneet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat Kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti-maahan.



Huomenna vietetään Positiivisen ajattelun päivää. Minun mielestäni kyseessä ei ole ajatusmalli vaan elämänasenne, elämäntapa. Positiivinen ajattelu ei ole mikään maaginen voima, joka taianomaisesti muuttaa elämämme paremmaksi. Maailma on täynnä asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta esim. kaatosateestakin voi nauttia. Se on omasta suhtautumisesta kiinni, vähän niin kuin kliseinen lause onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi. Toinen hyvä tapa on muuttaa "sitku"t "nytku"iksi. Elämä on liian lyhyt siihen, että voisi odottaa hyvän olon tulevan joskus. Toki tavoitteita pitää olla, mutta elämä on tässä ja nyt. Vuosia sitten löysin ohjenuorakseni moton, joka on muuttanut omaa suhtautumistani elämän vastaanottamiseen niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Se on Positiivareista tuttu



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Paperilankaa ja merisuolasuihketta

Ihanaa kun on syksy! Sytojen sivutuotteen, varhaisten vaihdevuosioireitten takia olen ollut niin tyytyväinen myös vähähelteiseen kesään, mutta äskeisen akkainkesän jälkeen olen haltioissani kun viimeinkin voin iltaisin kääriytyä teekupposen ja käsitöitten kera sohvannurkkaan nauttimaan kynttilöiden ja torkkupeiton lämmöstä.

Akkainkesän. Juuri niin. Kun Perttulin päivästä voitiin sanoa syksyn alkaneen, niin sen jälkeistä mahdollista uutta hellejaksoa nimitettiin akkainkesäksi tai lesken kesäksi. Monissa muissakin kielissä viitataan "vanhoihin naisiin" tästä ajanjaksosta puhuttaessa. Virossa on nimitys vananaiste suvi, saksassa Altweibersommer ja unkarissa vénasszonyok nyara. Tai sitten ajanjaksoa nimitetään jonkin pyhimyksen mukaan kuten ruotsin brittsommar (Pyhä Birgitta), ranskan Été de Saint-Martin (Pyhä Martti). Tai vaikkapa englannin all-hallown summer (kaikkein pyhäin kesä). Nimitys intiaanikesä juurtui suomeen vasta 1900-luvulla Pohjois-Amerikasta. Akkainkesä-nimitykselle on hauskat juuret, voit lukea siitä lisää Kotimaisten Kielten Keskuksen sivuilta, täältä.

Ikean halpislamppu sai koristeekseen kranssin
 askartelusta yli jääneen auringonkukan
auringonkukkataulun alle

Mutta asiaan. Kerran käydessäni yhdessä lempilankakaupoistani, Piikkopirrassa, osui silmiini minulle uusi lankatuttavuus, paperista valmistettu lanka. Piikkopirrasta saa Katian lankoja, jonka valikoimiin tämäkin uutuus, 100% viskoosiselluloosasta valmistettu hellän vesipesun kestävä Raphia-lanka kuuluu. Piikkopirta on lankakauppana erinomainen valinta myös silloin, kun tarvitsee jotain koneneulontaan liittyvää.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, minkälaisen liinan eteiseen laittaisin, sillä lipaston päällinen on puolipitkäkarvaisen kissamme yksi lempipaikoista. Ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon karvoja puuvillainen alusta imee itseensä =) Tämä materiaali voisi olla hyvinkin kissankarvaystävällinen. Ainakaan se ei muutu harmaaksi karvakasaksi muutaman päivän aikana. Ja koska on syysaika ja keltaisen kaipuuni on edelleen olemassa, valitsin väriksi lämpimän nro 52.


Nyt tuli uusi ongelma. Lipaston päällä olevan lampun kupu ei sopinut tähän mitenkään. Keksinkin, että virkkaanpa uuden. Loppujen lopuksi löysin kaupasta somistekäytössä olleen kuupan, revin siitä kankaat irti ja virkkasin tilalle uuden päällisen. Lopputulos näyttää tältä. Auringonkukkakoriin saa sopivasti kaikki avaimet, teippiharjat ja muut härpäkkeet. Alunperin se askarreltiin rekvisiitaksi häihimme ja paperinarukukkasen kudoin kangaspuilla joskus vuonna papu.


Ja kissa ihmettelee, mutta nukkui kyllä viime yön tuossa lipaston päällä.


Eteistä siivotessani ja syyskuntoon saattaessani huomasin, kuinka ikävännäköiset jäljet puiset, mustiksi maalatut takkihenkarit olivat vuosien varrella seinään hakanneet. Koetin kaikenlaisia aineita, mutta en saanut niitä pois. Netistä bongasin keinon käyttää hiuslakkaa. Lainasin tyttäreltäni lakkapullon, suihkutin sitä jälkiin, pyyhin talouspaperilla ja a vot, jäljet lähtivät pois. Mutta niin lähti kerros maaliakin! Ja tätä ainetta pitäisi päänahkaan suihkuttaa! Ei ihme, etten koskaan ole oppinut käyttämään hiusten muotoilutuotteita, minulle on aina tullut olo, että päänahkani ei hengitä.. Mutta siis hiuslakka toimii liuottimena, kuin tärpätti!!!

Myrkyttömiä vaihtoehtoja täytyy löytyä. Vanhemman tyttäreni hiukset ovat hyvin hennot ja tarvitsevat itseensä pesun jälkeen jotain volyyminantajaa jotta eivät valuisi aivan päänahkaa pitkin. Limepopin blogista luin merisuolasuihkeesta ja päätin minäkin kokeiluttaa tyttärelläni sen toimivuutta. Ja hyvin toimii! Siispä tässä talossa ei hiuslakalla enää ole muuta käyttöä kuin esim. vaahteranlehtien suihkutus. Ja kunhan tuo nuorimmaiseni jättämä jämä loppuu, ei taida koko moskaa enää löytyä laisinkaan.



Merisuolaspray Elisan hiuksille:

240 ml vettä
2 rkl epsom-suolaa (karvassuolaa)
1 tl kuolleen meren suolaa
1 tl aloe vera -geeliä
muutama tippa eteeristä greippiöljyä (Elisan suosikki)

Keitin veden annoin sen jäähtyä hieman ja sekoitin muut aineet joukkoon. Kaadoin nesteen suihkepulloon ja valmis. Helppoa, edullista ja mikä parasta MYRKYTÖNTÄ.


torstai 3. syyskuuta 2015

Muumit muuttavat

Nyt se sitten tapahtuu. Nimittäin se, että jäämme taas mieheni kanssa kaksin. Nuorin lapsemme pakkaa tänään sänkynsäkin ja kuljetuttaa sen uuteen asuntoonsa. Asuntoon, johon hän muuttaa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa. Asunto on kiva, poika oikein mukava ja kunnollinen, tyttärellä opiskelupaikka ja töitä. Kaikki on siis oikein hyvin. Miksi minusta sitten tuntuu tältä ja itkettää?

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,
että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."
Muumipappa

Puhutaan tyhjän pesän syndroomasta. Se on joukko tunteita, jotka saattavat nousta pintaan tässä elämänvaiheessa. Psykoterapeutti Aune Karhumäen mukaan vanhemmissa voi ilmetä vahvoja alakulon, surun ja merkityksettömyyden tunteita. Jopa masennusta. Stressiä aiheuttava tekijä se ainakin on. Minun kohdallani asiaa varmasti paisuttaa koko muu elämäntilanteeni; sairaus ja tiedottomuus tulevaisuudesta.

Perheasiainneuvottelukeskuksen johtaja Timo Korpinen on listannut seitsemän kohdan listan, jolla surutyötä voi helpottaa.

1. Sano itsellesi, että olet riittävän hyvä vanhempi.

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille,
joka on valmis ottamaan niitä vastaan" Muumipappa   
"Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa
sängyn alla seuraavaan sateeseen saakka" Muumimamma

2. Hanki omaan elämääsi ikiomia asioita.

"Onneksi minun ei usein tarvitse tehdä rehellistä työtä.
Karmeampaa kuin kuvittelin!" Haisuli

3. Jaa arkeasi kumppanisi kanssa

"- Et kai sinä vain unohda suojella minua?
- En toki, en ainakaan niin kauan kun sinä muistutat minua siitä"
Niiskuneiti ja Muumipeikko 

4. Sano puolisollesi hyviä ja kauniita asioita

"Nojaa. Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen.
Ei yksinkertaisesti ehdi." Nuuskamuikkunen

5. Anna tunteiden tulla

"Pää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat.
Se on psykosomaattista." Nipsu

6. Älä tuppaudu, mutta ole käytettävissä

"Vain aniharvat tietävät, miten minkäkin pitää olla,
ja vain muutamat selviävät kaikesta omin neuvoin." Hemuli

7. Älä museoi poismuuttaneen huonetta

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää  ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

Muumit ovat siis sekä tyttäreni että hänen poikaystävänsä suuria suosikkeja. Kirjassa Mukavat Muumiamigurumit on todella selkeät ja hyvät kuvalliset ohjeet näiden tekemiseen. Omaan kotiin muuton kunniaksi virkkasin Muumipapan hatun kannen kovikkeeksi kaksieuroisen, Tove Jansson -erikoisrahan vuodelta 2014. Toivottavasti se tuo tullessaan nuorelleparille lukuisia vastaavia, kenties arvokkaampiakin kumppaneita.

Mutta loppujen lopuksi täytyy muistaa se, että todellisuudessa pesähän ei ole tyhjä. Huoneesta tulee minun valtakuntani, askartelu- ja käsityöhuone. Ja vierashuone. Itse asiassa kaikki palaa juurilleen. Kun muutimme tähän asuntoon, sijaitsi askartelukaappini juuri tässä samaisessa huoneessa, jonne se nyt monien siirtymien jälkeen palaa takaisin. Lopun tyhjän tilan täyttämiseen tarvitaan paljon keskinäistä iloa, kunnioitusta ja rakkautta. Ehkä nyt on aivan sopiva aika ryhtyä taas "heilastelemaan" oman ukkokullan kanssa. Ja valmistautumaan joskus hamassa tulevaisuudessa taas tapahtuviin yöllisiin heräilyihin - tällä kertaa ei niin vastuunkantajan roolissa...

There are two things
we should give our children:
one is roots and
the other is wings
                                   - Hodding Carter

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskranssi

Olin minä valmistautunut toisillakin askartelutarvikkeilla tuohon pahimpaan sytoaivoaikaan. Presentosta ostin myös pajukranssin, rautalankaa, huovasta leikattuja lehtiä, siilejä ja hiiriä sekä - yllätys - auringonkukkia. Niistä muodostui toinen helppo puhdetyö. Ulko-oveemme syksyinen kranssi. Ripustamista varten kiinnitin siihen vielä juuttinarua, mutta ei se sitä lisäpituutta sitten tarvinnutkaan Nyt, syyskuun ekana päivänä vaihtui kesäkoristeemme sitten tämännäköiseen.


Tänään on hääpäivämme, kahdeksas sellainen. Yhteistä taivaltamme on tosin jatkunut jo paljon pitempään - kihloihin menimme 1992. Lapsetkin ovat jo molemmat päälle parikymppisiä. Mutta vihille menimme vasta äskettäin, monien vaiheiden jälkeen. Ja tämä oli päätös, jota en päivääkään ole katunut.

Tätä hääpäivää kutsutaan myös nimillä kumi- tai pronssihääpäivä. Luin jostain, että nämä hääpäivien nimet ovat saaneet nimikkomateriaalinsa lujuuden mukaan. Mitä vanhempi liitto, sitä kestävämpi materiaali. Poikkeuksen tosin luo se, että lujin materiaali on 60-vuotishääpäivällä, nimittäin timantti. Mutta se selitettiin sillä, että harva sen yli enää pääsee.

8 vuotta sitten Mikaelinkirkossa Turussa

Meillä minä olen perinteisesti ollut se, joka unohtaa koko päivän. Monista noloista vuosipäivistä viisastuneena olenkin ohjelmoinut koneeni muistuttamaan minua tästä päivästä tänä vuonna jo hyvissä ajoin. Mutta kumi tai pronssi materiaalina itsetehtyyn lahjaan ei inspiroinut. Niinpä mietin, mitä mieheni on toivonut. Ainoana mieleeni tuli varreton villasukka.

Miksei. Arkinen ja tavallinen. Toivottu. Tylsä. Tarpeellinen. Mielikuvitukseton. Haluttu. Mieleni päätyi lopulta sukkaan, mieheni nimittäin esitti pyyntönsä jälleen kerran. Olisikohan se nyt ollut jo kymmenes kerta. Keksinpä siis ihan omaa hauskaa tähän tekemiseen ja päätin opetella sukkien neulomisen pyöröpuikoilla. Molemmat sukat samalla kertaa. Kätevää.


Tein ihan perussukat 56 silmukalla. Neuloin 2cm resoria ja aloitin kantapään. Hullulta tuntui. Ajattelin ettei sukka ikinä pysy jalassa. Keksin neuloa koko päällisen resoria, eivätkö ne armeijan jokakoonsukatkin käytä samaa kikkaa? Tällä tekniikalla neuloessa tiimalasikantapää on helpoin toteuttaa, tulinpa siis opetelleeksi senkin. Ja vannoutuneena sädekavennusten ystävänä päädyin kuitenkin tasaiseen kärkeen. Mutta mies tykää ja sehän on pääasia! Lankana Novitan raitaseiskaveikkaa.

Minulle tulee aina miesten sukkia neuloessa sellainen olo, että olen tekemässä kanootteja. Nyt kyllä lopputuloskin näyttää sellaiselta =) Mutta mies tykkää yhä edelleen =)

Rakkausrunot-blogista kopsasin vielä loppuun