7.12. Tähdet, tähdet

Tähti on ikivanha symboli, joita on nähty jo luolamaalauksissa. Tähdet ovat aina olleet ihmisille tärkeitä. Suomalaisessa muinaisuskossa pohjantähti piti koossa maailmankaikkeutta. Maa oli littana pallo, jonka keskeltä nousi maailmanpylväs ylös kiinnittyen pohjantähteen. Se puolestaan toimi keskuksena maata peittäville liikkuville puolipalloille, taivaankansille.

Tähti on symbolina hyvin yleinen ja liittyy usein eri uskontoihin, valtioihin, järjestöihin ja aatteisiin. Muodoista viisisakarainen taitaa olla yleisin. Niitä esiintyy monissa lipuissa; sekä Yhdysvaltojen, Venäjän ja Euroopan Unionin lipuista löytyy tämä sama symboli. (Tässähän on hyvä lähtökohta sille, että voisimme kaikki kolme yhdessä saada tässä maailmankriisissä ratkaisun aikaiseksi). Esiintyypä tämä pentagrammi myös esim. Converse-tossujen varsissa.

Tähdillä on erityinen merkitys myös jouluna. Kuusen latvaan kiinnitettävä tähti symboloi luonnollisesti seimen yllä loistanutta tähteä. Joulun tähtikoristeet ovat evl kirkon mukaan kuusi- tai kahdeksansakaraisia. Kuusisakaraiset symboloivat kolmiyhteyden kunniaa, kahdeksansakaraiset syntymistä ja uutta elämää. Itse kyllä laskin kaikissa näkemissäni tähtilampuissa, niin pöydillä kuin ikkunoilla, olevan 7 sakaraa...

Minä innostuin olkien kanssa leikkimisestä siinä määrin, että tulin tehneeksi kasan olkitähtiä. Nämä olivat helppoja ja kivoja tehdä. Tosin kivempaa olisi ollut, jos toinen kissoistamme ei olisi nukkunut valmiiksi leikattujen olkien päällä... Ne kun murtuvat niin herkästi.

Näiden ohje löytyy monestakin eri kirjasta, mutta pistänpä tähän oman versioni.

Tarvikkeet:
12 kpl 12 cm pitkää olkea
24 kpl 7 cm pitkää olkea
1 kpl 5 cm pitkä olki
Merseroitua puuvillalankaa
Himmelineula
Puuhelmiä koristeluun
Silkkinauhaa ripustamiseen

1. Pujota lankaan 1 12 cm ja 2 7 cm pitkää olkea ja sido langat yhteen niin, että muodostuu kolmio.
2. Lisää 2 7 cm mittaista olkea ja kiepsauta lankaa kolmion pitkän oljen toisessa päässä niin, että uudet oljet "lukittuvat" edellisiin.
3. Lisää 1 12 cm ja 1 5 cm pitkä olki ja palaa kolmion pitkän oljen toiseen päähän, kiepsauta ja pujota lanka vielä 5 cm oljen läpi.

Ensimmäinen sakara on valmis. Lyhyt olki toimii tähden "keskusakselina", jonka jompaan kumpaan päähän kaikki pitkät oljet kiinnittyvät.

4. Lisää 1 7 cm olki ja kiinnitä se edellisen sakaran 2 peräkkäin olevan 7 cm oljen väliin.
5. Lisää 1 7 cm ja 1 12 cm olki ja kiinnitä se keskelle, sille puolelle, jossa ei ole solmua.
6. Lisää 2 7 cm olkea ja kiinnitä muodostumassa olevan sakaran päähän 12 cm ja 7 cm olkien väliin.
7. Lisää 1 12 cm olki ja kiinnitä keskustaan, sille puolelle, jossa on solmu.

Jatka kohtia 4-7 kunnes tähti on valmis. Solmi langat ja päättele langat pujottelemalla ne olkien sisään.

Pujota silkkinauha yhden helmen läpi, kierrä nauha yhden sakaran ympäri ja pujota uudelleen takaisin helmen läpi. Solmi nauhan päät niin, että siitä muodostuu lenkki haluamallesi ripustuskorkeudelle. Pujota langan avulla tai liimaa loput helmet paikoilleen muiden sakaroiden kärkiin.

Minulla tosiaan karkasi näiden teko hieman lapasesta. Nyt ne kaikki roikkuvat kissaturvallisesti eteisen lampussa. Siitä on helppo antaa pikku lahjus satunnaisille vierailijoille jouluiloa tuomaan. Toki muutaman jätän itsellenikin. Askarteluiloa!

6.12. 2. Adventtisunnuntai

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!

Tänään vietetään 2. Adventtisunnuntaita. Päivässä keskitytään toiseen tulemiseen, lopun aikaan. Latinankielisen nimen, adventus glorificationis, on suomen evl kääntänyt muotoon "Kuninkaasi tulee kunniassa". Tätä odotetaan toivolla ja ilolla.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Toisen adventin kynttilä edustaa toivoa ja rauhaa. Symbolina on kyyhkynen.

Toinen liekki supattaa:

"Mielenne vain malttakaa.

Nyt ei sovi nahistella,

pipareita pihistellä.

Pian toinen viikko hujahtaa,

muut kaksi oottaa vuoroaan."

Minun itsenäisyyspäivän viettoni on muuttunut paljon. Miltei 40 vuoden ajan siihen kuului oleellisena osana Sibeliuksen Finlandian esittäminen. Viulistinurani päätyttyä olen jäänyt kaipaamaan tätä mahtipontista tapahtumaa. Mutta voihan sitä vain kuunnellakin. Vaikka tämän kauniin videon avulla. En löytänyt tietoja musikanteista, eikä tässä ole kuoroa mukana, mutta kuvaus on upeaa!

Aikanaan sain kunnian olla mukana esittämässä Finlandiaa Turun Filharmonikkojen entisen ylikapellimestarin, Hannu Linnun, kanssa. Hänet ja hänen työnsä palkittiin tänään Pro Finlandia -mitalilla. Onnea Hannu tätäkin kautta.

Ja illalla täytyy tietysti katsoa linnan juhlia. Kenellä on kaunein puku, näyttävin kampaus, upein olemus? Kuka puuttuu joukosta, onko tuttuja paikalla? Kuka on illan kuningatar - entä kuningas? Niinpä kohta asetun sohvannurkkaan, otan käsityön käteeni ja poistun itsenäisyyspäivän viettoon.

5.12. Keittiö kuntoon ekologisesti

Nyt on todella loistava hetki laittaa keittiö siihen kuntoon, että ei tarvitse sitten joulun alla hikihatussa huolehtia jääkaapin siivouksesta, uunin pesusta tai tarvikkeiden riittävyydestä. 

Siivoustarvikkeet. Kuvasta puuttuu piimä, pullasuti ja karhunkieli.

Minä aloitin järjestelmällisesti yhdestä nurkasta ja etenin pikkuhiljaa lähtöpisteeseen. Ensimmäisenä vastaani tuli... 

Mikroaaltouuni

Se on meillä lasten poismuuton jälkeen niin vähällä käytöllä (lähinnä kahvin lämmityksellä), että puhdashan se oli, mutta pesin sen nyt kuitenkin. Laitoin astiaan vettä, pari ruokalusikallista soodaa ja muutaman sitruunanlohkon (ihan tuoksun takia, ruokasooda itsessään olisi riittänyt). Annoin kiehua kolme minuuttia ja pyyhin. Minun uuniini riitti ihan hyvin pelkkä vesi, mutta olisin hyvin voinut käyttää esim. yleispuhdistusainetta. Samalla pesin pohjalautasen. Pyyhin pölyt myös uunin alta ja takaa.

Jääkaappi

Tyhjensin jääkaapin kokonaan, hyllyineen ja lokeroineen. Pesin seinät etikka-vesiseoksella. Samalla pyyhin myös tiivisteet. Ripottelin vedenkeräysaltaaseen hieman ruokasoodaa, se pitää jääkaapin uskomattoman raikkaana. Hyllyt, lokerot ja laatikot pesin samalla etikkaseoksella lavuaarissa. Kuivasin ja laitoin puhtaaseen jääkaappiin. Nyt alkoikin sitten sisustan inventaario. Rankalla kädellä valkkasin mitä jääkaappiin jää. Sain aika hyvin tilaa tuleville sinappipurkeille ja karkeille. 

Tällä kertaa en sulattanut pakastinta samalla, sillä odottelen pakkasten saapumista. Mutta jos olisin sen tehnyt, olisin tempaissut koko yhdistelmän ulos kolostaan ja imuroinut ja pyyhkinyt lattian lisäksi myös koneen taka- ja päälipuolen. 

Olen merkinnyt suihkupulloihin kummassa on
vesi-etikkaseosta ja kummassa yleispuhdistusainetta.
Ikkunanpesuaine on vielä omassa pullossaan.

Liesituulettimen suodatin ja lasi

Irroitin suodattimen ja upotin sen tiskialtaaseen, johon olin laittanut hanakuumaa vettä ja paljon ruokasoodaa. Sooda on erittäin tehokas rasvan poistaja. Jos suodatin on erityisen likainen, voi sen laittaa tiskialtaaseen, ripotella päälle ruokasoodaa, kaataa päälle etikkaa ja lopuksi kiehuvaa vettä. Kun se on vähän aikaa lionnut tässä seoksessa, on se varmasti puhdas. Rasva todellakin liukenee veteen! Lasin pyyhin vesi-etikkaseoksella ja kuivasin talouspaperilla.

Hella ja uuni

Tein seoksen, johon sekoitin samassa suhteessa soodaa ja ruokasuolaa. Lisäsin vettä sen verran, että siitä tuli tahnamaista. Irroitin uunin ritilät. Levitin seosta uuniin ja hellanlevyille. Annoin vaikuttaa muutaman tunnin. (Minä en jostain syystä ole koskaan saanut "sokeripalavinkkiä" toimimaan.) Uunin luukun sisäpuolelle ripottelin reilusti ruokasoodaa ja peitin sen talouspaperilla. Paperien päälle suihkutin vesi-etikkaseosta ja annoin vaikuttaa. Noin tunnin kuluttua palattuani "rikospaikalle" oli lika imeytynyt paperiin! Vähän rapsutusta muutamaan kohtaan ja taas näkee läpi!

Pelleille tein samoin kuin uuniluukulle. Ritilät laitoin tiskipöydälle levittämäni sanomalehden päälle, Olin jo ripotellut siihen soodaa ja ripottelin vielä ritilöiden päälle soodaa. Talouspaperia ja vesi-etikkaseosta. Vaikutusaika, pesu, ja puhdasta tuli.

Uuniin ja hellanlevyille suihkutin tässä vaiheessa vesi-etikkaseosta, sillä tahna oli ehtinyt jämähtää paikoilleen. Kiva sihinä käynnistyi ja nyt sain miltei pyyhkäisemällä liat irti. Vähän sain rapsutella, mutta paljoa ei tarvinnut sitäkään tehdä.

Päärmäsin keittiöön ostamani uuden kappakankaan ja ripustin
sen paikoilleen.

Kaakelit ja saumat

Hellan kohdalla kaakelien saumat tulevat nopeasti tosi likaisen näköisiksi. Kaadoin astiaan piimää ja maalasin saumat pullasudin kanssa. Annoin vaikuttaa ja hieman hinkkasin karhunkielellä. Uskomaton muutos! (Kannattaa hyödyntää myös saniteettitiloissa, sillä piimä poistaa hometta). Muuten pesin kaakelit vesi-etikkaseoksella. 

Hana ja tiskipöytä

Hanat pesen aina myös vesi-etikkaseoksella, sillä ne jäävät tämän jälkeen aivan uskomattoman kiiltäviksi. Tiskipöydän ja altaat pesin ylijääneellä sooda-suolaseoksella ja säihkettä riittää. Saman olisi ajanut myös suola ja sitruuna, mutta koska tuota toista ainetta oli, päätin sitä kokeilla ruostumattomaan teräkseen. Toimii.

Samalla tarkastin piparimauste, neilikka ja glögitarviketilanteen. Kauppareissu odottaa, mutta sitä ennen saan nauttia kiiltävänpuhtaasta keittiöstä. Huomenna voi sitten aloittaa sotkemisen =)

Vielä kynttelikkö ikkunalle. Joulu saa tulla.

4.12. Joulupukki, joulupukki...

Tänään on sellainen päivä, jolloin tontut tekevät listansa. Luettelonsa joulupukille. Kiltti/tuhma. O-ou... Asiaanhan voi vielä vaikuttaa kirjoittamalla joulupukille lahjatoiveensa ja olemalla erityisen kiltti - sillä kyllähän ne tontut vieläkin ikkunoista kurkkivat. Ja joulupukkikin voi yllättää ja kirjoittaa vaikka juuri sinulle...

Mutta mikä mies tämä joulupukki sitten oikein on?

Tarinat kertovat, että joulupukin esikuva olisi Lycialainen 300-luvulla elänyt piispa Nicolaus. Hän oli hyväsydäminen, vähäosaisista huolta kantava mies. Mutta hän oli ujo, niin ujo ettei tohtinut antaa apuaan suoraan. Piispa Nicolaus kuuli miehestä, jolla oli kolme tytärtä mutta ei rahaa heidän myötäjäisiinsä, ja päätti auttaa. Ensimmäisen tyttären tullessa naimaikään, löytyi talon oven takaa pussillinen kultaa. Toisen tyttären kohdalla kävi samoin. Köyhä isä päätti selvittää kullan lähteen kolmannen tyttären kohdalla. Kun hän kuuli kolinaa, aukaisi hän ulko-oven ja huomasi piispan katolla savupiipun vieressä. Piispa pudotti kullan savupiippuun, mistä se solahti suoraan tyttären kuivumassa olleeseen sukkaan. Köyhä mies ei pyynnöistä huolimatta saanut pidettyä piispa Nicolauksen salaisuutta omanaan.

Tästä alkoi muodostua nykyisin tuntemamme joulupukki. Sant Nicolauksen kuolinpäivästä 6.12 tuli yleinen lahjojenjakopäivä varsinkin katolisten keskuudessa (Suomessakin nimipäiviänsä viettävät silloin mm. Niilot ja Nikolait). Martti Lutherin mielestä tämä oli kuitenkin liian "paavillista" ja hän lanseerasi tavan, jossa jouluaaton lahjukset tuo Jeesus-lapsi.

Sant Nicolauksesta ruvettiin käyttämään nopeasti lyhempiä nimityksiä. Amerikassa se muuntui muotoon Santa Claus. Joulupukin asukin on amerikkalaista alkuperää. Punavalkoiseksi se standardisoitui Coca-Colan joulukampanjoiden myötä. Itse asiassa siinä oli hitusen suomalaista henkeä mukana. Mainoskampanjan laatijan, Haddon Sundblomin, isä oli syntyperältään Ahvenanmaalainen.

Suomeen joulupukkihahmo vakiintui 1800-luvulla syrjäyttäen kekripukit ja nuuttipukit. Samalla vuosisadalla amerikassa levisi huhu, että Santa asuu pohjoisnavalla. Mutta ainakin meille suomalaisille varsinainen jymyuutinen kuultiin radiosta vuonna 1927, Kun Markus-setä lastentunnillaan kertoi meille suuren salaisuuden - Joulupukin asuinpaikka on varmistunut - se on Korvatunturi!

Tästä en löytänyt ääninäytettä, mutta tästä linkistä pääset kuuntelemaan Markus-sedän ohjelmaa Joulupuu on rakennettu vuodelta 1953.

Minäkin olen tehnyt kotiimme jotain uutta punavalkoista, vaikka kokiksen ystävä en olekaan. Punainen, valkoinen ja kulta vain ovat minulle ne joulun värit. Mallina on Snowflake afghan, lankana Novitan Pirta. Koukkuna vitonen. Palaset liitin toisiinsa aivan neulan ja langan avulla.

Tämä jäi hieman suunniteltua pienemmäksi, sillä minulta loppui lanka. Novitaknits ei enää tunne Pirtaa, enkä kaupastakaan sitä löytänyt. Liekö lopetettu koko tuotanto. No, kaksi riviä jäi uupumaan, mutta hyvin tämä jalkojen päälle riittää. Kooksi tuli 115x105.

3.12. Palloja

Tänään vietetään tee lahja -päivää. Tämän voisi ottaa kehotuksena kaupallistunutta joulunviettoa kohtaan. Mutta ainakin minulle se sopii mitä mainioimmin. Itse tehty lahja on minulle henkilökohtaisempi ja arvokkaampi kuin kaupasta ostettu. Ensinnäkin lahjan tekeminen. Tekemisen aikana miettii saajaa, yhteisiä muistoja ja hetkiä. Lahjaa näpertäessään siihen vuodattuu tunteita, rakkautta ja lämpöä.

Me olemme tyttöjen kanssa haaveilleet pitkään sellaisista kynttiläsarjoista, joissa on päissä palloja. Ne ovat vaan niin tuhottoman arvokkaita. Tai sitten niissä on jotain muuta mikä ei kolahda; pituus, pallojen väri, johdon väri, paristokäyttöisyys... Niinpä päätimme Elisan kanssa olla näppäriä tyttöjä ja pyöräyttää sellaiset itse. Haimme kaupasta...

Eri värisiä paperinaruja
Vesi-ilmapalloja
Liimaa
Ledejä
Jos myytävänä olisi ollut hermoja, olisimme voineet ottaa niitäkin varastoon.

Leikkasimme naruvyyhdeistä suunnilleen saman mittaisia pitkiä pätkiä, kerimme ne pikkukeriksi, laimensimme liiman fifty-fifty ja aloitimme sotkemisen. Todellakin sotkemisen, sillä vaikka olimme vuoranneet työpöytämme sanomalehdillä, tuntui siltä, että joka paikka oli aivan liimassa. Niin me itse, kuin lattia ja pöytäkin. Mutta valmista tuli. Työ ei loppujen lopuksi ollut valtaisa, vaikka yhteensä 100 palloa teimmekin.

Silja sai beessit, kultalangalla koristellut pallot.

Elisa valkoiset, hopealangalla koristellut

Meidän olkkariin jäi valkoiset, kultalangalla koristellut sekä punaiset pallot, joista olikin kuva tuossa ylempänä - ja minun käsityö- ja askarteluparatiisiini teimme kokeeksi pallot langasta. Käytimme Teeteen paljettilankaa. Se oli huomattavasti hankalampaa kuin paperinarun pyörittäminen. Mutta kun keksimme vaihtaa tekniikan sellaiseksi, että toinen kerii lankaa pallon ympärille ja toinen syöttää sitä liimaan alkoi homma sujua. Paljetit nimittän takertuivat toisiinsa ja sotku liima-astiassa oli valmis. Näistä tuli hauraita, mutta kauniita. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, ja suunnittelen jo uusien tekemistä kevääksi, pääsiäiseksi?

2.12. Joulukranssi

Muistatteko parin vuoden takaisen ovikranssijupakan? Kun Ylen nettiuutisissa marraskuun lopussa 2012 ilmoitettiin, että ovikoristeet kerrostaloissa ovat turvallisuusriski ja että ne ovat lainvastaisia. Asiasta nousi valtava kohu. Minäkin aloin jo mielessäni uhitella, että en ole tätä uutista sitten kuullut.

Noin kahdeksan tunnin kuluttua asiaan tuli muutos. Ovikranssit ovat sallittuja, ovien edusmatot rappukäytävän puolella tai lastenvaunut ovat kiellettyjä. Aika moni varmaan huokaisi helpotuksesta kun tästä perinteisestä joulunajan aloituskoristeesta ei tarvinnutkaan luopua. Toivotaan nyt, että EU ei keksi tähänkin asiaan jotain omaa pykäläänsä.

Kranssi, eli seppele, on ollut olemassa luultavasti yhtä kauan kuin ihmisetkin. Niillä koristeltiin, koristauduttiin, kannettiin päässä ja kaulalla. Pyöreä muoto on aina ollut pyhä. Seppeleen muotona se symboloi ikuista elämää ja sielun katoamattomuutta. Adventtikranssi syntyi tiettävästi 1839, kun saksalainen teologi Johann Hinrich Wichern teki köyhille lapsille käytetystä hevosvaunujen pyörästä kranssin, jossa oli jokaiselle joulunodotuspäivälle oma kynttilänsä. Se sai nopeasti uskonnollisen merkityksen ja niitä alettiin päällystää kuusenoksilla, jotka puolestaan toimivat vertauskuvana orjantappurakruunun piikeille.

Tästä on kuitenkin pitkä matka nykyajan ovikoristeisiin. Nykyään muoto voi olla muukin kuin pyöreä, esim. sydän, koristelussa vain taivas on kattona. Joka tapauksessa merkitys on sama, ulko-oven koristelulla halutaan näyttää kaikille, että kyseessä on juhlatalo. Tosin ehkäpä ovikoristeet nykyään ovat vain tapa ilahduttaa niin itseään kuin naapureita.

Tänä vuonna potpourrista ja lumilyhdystä jäi niin paljon aineksia jäljelle, että päätin tehdä rappukäytäväänkin joululta tuoksuvan koristeen. Hain Presentosta sydämen muotoisen kranssipohjan ja pari punatulkkua. Kaikkea muuta löytyikin jo entuudestaan. Tällainen nyt ilahduttaa naapureitamme ja tuo hieman joulun tuoksuja myös rappukäytäväämme.

1.12. Joulukalentereita

Tänään saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun! Ai että joskus nuorempana rakastin partiolaisten joulukalentereita, ne kun saattoivat alkaa jo marraskuun puolella. Lisäksi rakastin niiden toteutusta. Sitä, että niistä ei auennut uutta kuvaa, vaan samanlainen osa kuin luukussa, nyt vaan täydennettynä joillakin uusilla linnuilla, tonttuhatuilla tms.

Adventtikalenterien historia ei vielä ole hurjan pitkä. Kuten yllättävän moni muukin jouluun liittyvä tapa, se sai alunsa Saksasta. Viime vuosisadan alussa Gerhard Lang -yhtiö lanseerasi markkinoille joulunodotusta helpottavan tuotteensa. Näissä kalentereissa ei ollut luukkuja, mutta niihin oli liimattu jouluaiheisia kuvia. Suomeen kalenterit tulivat 1930-luvulla, mutta yleistyivät varsinaisesti vasta sodan jälkeen. Varsinainen läpimurto oli vuonna 1947 kun Suomen partiolaiset aloittivat omien kalentereidensa myynnin.

Minä askartelin tänä vuonna hieman erilaiset joulukalenterit niin kummipojalleni kuin tytöillenikin. Näin jossakin netissä jotain vastaavaa ja toteutin sen näin.

Tarvikkeet:
- pahvia
- kaunista paperia
- 24 pyykkipoikaa
- teepusseja

Leikkasin pahvista ympyrän, jonka päällystin paperilla. Tämän paperin leikkasin halkaisijaltaan hieman isommaksi kuin pahvin, jotta sain taitettua siitä liepeet takapuolelle. Leikkasin siis paperin reunasta "hapsuja" n. sentin välein ja taitoin ja liimasin ne yksitellen takapuolelle. Kummipojan kalenteriin liimasin vielä takapuolelle hieman pahvia pienemmän paperin.
                                     

Etupuolelle liimasin pyykkipoikia, kummipojalle ihan tavallisia puisia jotka numeroin, tytöille myöhemmin Tigeristä löytämiäni valmiiksi numeroituja (kummipoikani, joka muuten viettää tänään nimppareitaan - siis onnea tätäkin kautta -, sai kalenterinsa jo jokin aika sitten). Lisäksi tyttöjen kalenterit saivat vielä kranssit meidän häistä jääneestä murattiköynnöksestä, silkkinauhasta ja puusydämestä. Jokaiseen pyykkipoikaan kiinnitin sitten teepussin. Koska tytöillä on asuinkumppanit he saivat 2 pussia per päivä. Mutta kaikki saivat Princess-teetä. Sitä, jossa on aforismeja. Tytöt saivat kaveriksi Nordqvistin Seikkailu -paketin sisällön (20 eri makua) sekä puuttuvat 4 päivää saman valmistajan Muumeilta. Näin heillä on joka päiväksi oma makunsa.