Vaahteranlehdistä kekriin

Kekrin vietto (köyri, köyry, keyri) on vanha perinne, jonka aikana juhlistetaan satokauden päättymistä ennen jakoajan alkua ja uutta vuotta. Vuodenvaihde sijoittui ennen kalenteriajanlaskua ja kirkon oppeja tähän hetkeen. Kekri oli vuoden tärkein juhla, koti siivottiin perusteellisesti ja koristeltiin kauniiksi. Nykyään kekriä vietetään samaan aikaan kuin halloweenia, mutta oikeastaan voisimme kutsua miltei koko lokakuuta kekriajaksi. Kekriä vietettiin talokohtaisesti syystöiden päättymisen kunniaksi mikkelinpäivän ja pyhäinmiesten päivän välisenä aikana. Tätä aikaa juhlittiin kaikissa maatalousyhdyskunnissa, tunnetuin lienee kelttien Samhain ja englantilaisten All Hallows Eve. Kekrin viettoon kuului lukuisia perinteitä, jotka ovat kalenteriajanlaskun ja kaupungistumisen myötä siirtyneet joulu- ja uudenvuodenaikaan. Esimerkkeinä himmeli, tinanvalanta, joulupukki, ruoat yön yli pöydillä...

Vaikka kekri periaatteessa oli talokohtainen juhla, vierailtiin toisten luona syömässä, juomassa ja leikkimässä. Nuoret pukeutuivat kekripukeiksi ja kekrittäriksi ja kiersivät talosta taloon pyytämässä ruokaa ja juomaa. Yleensä heihin suhtauduttiin suopeasti, eihän kekrinä kukaan saanut olla nälissään, mutta joskus ei vastaanotto ollut erityisen lämmin. Silloin nämä saattoivat uhata esim. uunin polttamisella (vrt. halloween, karki/kepponen)

Ei aina kekriä kestä,

ei aina tupia pestä,

ei aina höyky,

ei aina möyki,

ei aina wiina flaskusa löyky

Kekriaikaan olennaisena osana kuului vainajien muistaminen. Tänä vuoden vaihtumisen aikana uskottiin rajapinnan elävien ja kuolleiden maailmojen välillä olevan hyvin ohut ja vainajien vierailevan täällä olevien keskuudessa. Heitäkin kohdeltiin siis hyvin kunnioittavasti, sillä uskottiin vahvasti heidän suojelevan omia maitaan. Siispä heille lämmitettiin sauna ja ruoat jätettiin syötäväksi pöydälle seuraavaan päivään saakka. 

Saattoipa vainajien joukossa olla ei-toivottujakin vieraita, joiden loitolla pitämiseksi poltettiin kokkoja. Kekrinä oli tapana myös polttaa naurislyhtyä (vrt. kurpitsa). Nauris koverrettiin ontoksi ja sen sisään laitettiin lampaanrasvaan kastettu tikku. Nämä lyhdyt valaisivat hyvin huonosti ja niitä kutsuttiinkin nimellä kitupiikki.

Kosk juomme hywä oltta,

Niin mahdam tupakkaa polttaa;

Isken siis walkiat taulaan,

ja wirwoitan kaulaan,

ja wihdoin iloisest laulan.

Olennaisena osana kekriin kuului myös ns. jakoaika. Koska kuun- ja auringonkierto eivät mene aivan tasan, vaadittiin tällainen noin 12 vuorokauden mittainen ajanjakso, jotta uusi vuosi saattoi alkaa. Tämä oli tärkeätä aikaa. Koska vainajien uskottiin liikkuvan maan päällä ei saanut pitää kovaa meteliä, jotta niiden huomio ei kiinnittyisi eläviin. Näin ollen suuri osa maatalousyhteiskunnan töistä oli kiellettyä. Tämä antoikin luontevasti piioille ja rengeille "römppäviikot", loma-ajan jolloin pestuut joko uusittiin tai vaihdettiin taloa. Tämän ajanjakson ajateltiin olevan myös enteiden aikaa ja silloin tehtiin paljon taikoja ja ennustuksia tulevan vuoden varalle.

Minä olen täällä pikkuhiljaa siivoillut ja kotia koristamaan innostuin vaahteranlehdistä. Ensimmäisenä tein niistä kipon. Halusin tehdä siitä sadonkorjuukorin.

Päällystin muottina toimineen kulhon foliolla ja liimasin vaahteranlehtiä ihan tavallisella askarteluliimalla kahteen kerrokseen niin, että lehtien päälipuoli tuli ulospäin sekä sisä- että ulkopinnalla. Kun ulkopuoli oli kuivanut sen verran, että kippo pysyi muodossaan, irroitin sen varovasti ja poistin folion jottei se tarttuisi kiinni lehtiin. Annoin kuivua pari päivää ja lopuksi spreijasin sen askartelulakalla molemmin puolin. Täytteekseen tämä sai aiemmin virkkaamani sienet ja etanan. Tekaisinpa yhden porkkanankin juureksia edustamaan.

Sitten innostuimme tyttäreni kanssa ruusuista. Niiden taitteluohjeita löytyy netistä paljon. Kiinnitin ruusut puisiin varrastikkuihin kukkateipillä. Taittelimme terälehtiä ja värien säilyttämiseksi suihkutimme ne hiuslakalla. näyttävää!

Lopuista lehdistä teimme tuikkulyhtyjä. Kiinnitimme liimalla tai kontaktimuovilla lehtiä säilykepurkkeihin, kaulaan juuttinarua ja nyt ne valaisevat kauniisti pimeitä syysiltojamme. Kekrinviettoon!