Kissaa ja Kiveä

Onpas taas aikaa päässyt vierähtämään. Kamalasti kaikkea tapahtunut ja väsymys alkaa olla sitä luokkaa, että olo on kuin zombiella. Mutta tänään, Rintojesi terveydeksi -päivänä, on aamukammassani enää 5 piikkiä jäljellä. Sitten on tältä erää kaikki hoidot annettu. Syöpäni on sellaista tyyppiä, että suun kautta otettavista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä. Eli se tarkoittaa sitä, että se on nyt joko nujerrettu tai sitten se elää yhä. Itse olen voimakkaasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta kuten tiedämme, syöpä on salakavala, oikullinen ja hyvin muuntautuva pikku pirulainen.

Viime viikonloppuna juhlitiin Aleksis Kiveä ja Suomalaisen kirjallisuuden päivää. Minulla oli kylässä rakas ystävättäreni, somasti sattuen kirjastonhoitaja =) Paransimme maailmaa, puhuimme diy-taivaasta ja söimme Aleksis Kiven leivoksia. Itse en ole niin voikreemin ystävä, mutta kakkuset olivat todella hyviä! Täytyy myöntää, että yhdistelmä mustikka, kardemumma ja kahvi toimii! Reseptin näihin löydät täältä.

Tein nämä muffinivuoissa ja näistä tuli ihanan meheviä. Koristeluvaiheessa kreemiin vähän lorasti sinistä karkkiväriä, mutta totesimme ystävättäreni kanssa, että nämähän ovat vain taiteellisia. Näillä eväillä oli kiva vaihtaa kuulumisia =)

Nuorena tyttönä, ennen Turkuun muuttoani, toimin muusikkona Suomen Kansallisteatterissa. Ensimmäinen proggis jossa olin mukana, oli Kiven Nummisuutarit. Kävimme esittämässä sitä myös Moskovassa ja Tallinnassa. Moskovassa oli lavan viereen rakennettu koppi, jossa samettitakkinen herra käänsi koko tekstin venäjäksi. Yleisöllä oli kuulokkeet, mutta osa niistä oli rikki ja tämä kääntäjän puhe kuului pienellä viiveellä myös näyttämölle. Yhdessä kohtauksessa Esko istuu lattialla ja sopertaa: "Tilulii, tilulii, tilulilulilulilulilulii" ja saman toiseen kertaan. Kääntäjä "käänsi" uskollisesti nämäkin. Siinä oli pokassa pitelemistä, mutta Seppo Pääkkönen hoiti hommat hienosti kotiin!

Olen minä ahkeroinut käsityösarallakin. Aika monet valmistuneista töistäni ovat kuitenkin olleet joulupukin pajan tuotteita - joista siis enemmän joulun jälkeen. Tämä kuitenkin tuli käyttöön jo ennen päättelyä. Vanha kissapesämme notkahti pahasti, kun suurempi siskoksista päätti sen katon olevan hänen paikkansa. Niinpä purin sen ja virkkasin samasta trikookuteesta uuden.

Pohjan ja katon taitekohtiin virkkasin halkaisijaltaan 30 cm metallirenkaan. Seinät tukevoitin pyykkinarulla. Kattoon jätin aukon tarkoituksella. Ensinnäkin siitä on kiva kurkkia ja jos tällä kertaa pesän pääasiallinen käyttö olisi sisäpuolella, eikä katon päällä. Ainakin pienempi kisuliini on sitä mieltä, että hyvä tuli. Täytynee kuitenkin odotella vielä hieman, ennen kuin rupean päättelemään. Joku on nimittäin ilmeestä päätellen sitä mieltä, että kameran käyttökin häiritsee ja pahasti =)