perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantain pöllöpeitto

Pitkä pitkäperjantai. Kulkuepäivä, piiskauspäivä, kirkkovuoden ainoa surujuhla. Ristiinnaulitseminen, kuolema. Ilottomuuden päivä. Kuitenkin pohjoismaat ovat ainoita, jotka käyttävät etuliitettä pitkä. Slaavilaiset - jopa unkarin ja viron kielet - käyttävät nimitystä 'suuri perjantai', romaanisissa kielissä tätä päivää kutsutaan nimellä 'pyhä perjantai' ja englannissakin on nykyään käytössä 'hyvä perjantai'. Kuitenkin vaikka kyseessä on surun päivä, on se myös kirkkokansalle enne iloon. Kristuksen sovitustyö on täytetty. Klo 15 Suomen aikaa voi viettää hiljaisen hetken. Sen on sanottu olevan Jeesuksen kuolinhetki.

Kuva: Kirkkovuosikalenteri

Vanhoihin pitkäperjantain perinteisiin kuului toimettomuus. Vierailuilla ei saanut käydä, töitä ei saanut tehdä, hiljaisuus oli hyve. Vain välttämättömimmät askareet sallittiin. Tulia ei sytytetty, ruoka (mämmi) syötiin kylmänä ilman sokeria tai kermaa. Aamulla piiskattiin lapset. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ankeaa.


Minä heräsin tänä aamuna jo paljon ennen kukkoa. Ei vaan uni tullut. Joten menin viimeistelemään pöllöpeittoa, jonka vauvalle virkkasin. Lankana minulla oli Marino softia ja Lisa unia, koukkuna 4. Tein palaset ihan Ravelrystä löytyvän maksullisen Owl Obsession -ohjeen mukaan, mutta sittea aloitin säveltämisen. Ohjeessa silmät kiinnitetään napeilla - eihän sellaista voi vauvanpeittoon tehdä! Niinpä virkkasin silmät ja ompelin ne kiinni. Nokat ompelin pettoon, en virkannut. Suunnittelin myös tyyliin sopivat peiton reunojen pikkupalat ja reunuksen virkkasin ja viimeksi huolittelin rapuvirkkaamalla samanlaisen pitsin kuin isoissa paloissakin. Niin ja tilkut kiinnitin toisiinsa ompelemalla, en virkkaamalla. Kokoa tuli jotakuinkin 70x80, kyllä nyt kelpaa vauvelin köllötellä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti