Tänään vietetään keltaisen nauhan päivää. Sitä vietetään tuki- ja liikuntaelimien sairauksien ehkäisyn puolesta. Tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka liikunnalla voidaan nostaa vireyttä ja elämäntasoa, työ- ja toimintakykyä. Monilla työpaikoilla on tänään omat liikuntatuokionsa. Muutenkin voi ihan itsenäisestikin ajatella sitä, miten esim. nostaa taakkoja, kurottelee tai vaikkapa kävelee. Itse olen koko elämäni ajan joutunut miettimään liikkumista. Molemmat polveni ovat synnynnäisesti sököt, polvilumpiot eivät pysy paikoillaan. Leikkauksia on ollut useita, mutta vieläkin ne vain vaivaavat. Urheilu on ollut minulta kävelyä, pyöräilyä ja uintia lukuunottamatta kiellettyä lukioikäisestä lähtien. Nauttikaahan siis te, jotka voitte!
Kuva: www.keltaisennauhanpaiva.fi |
Keltainen nauha on myös elokuva (1949). John Fordin ohjaaman ratsuväkitrilogiaksi kutsutun länkkärisarjan keskimmäinen osa. Keltaisia nauhoja voi löytää myös teitten reunoilta. Rinnan korkeudelle viritetty muovinauha säikyttää hirviä menemästä tielle. Mutta on vielä kaksi keltaista nauhaa.
Kuva: Endometrioosiyhdistys |
Endometrioosia tehdään tunnetuksi keltaisella nauhalla. Se on huonosti tunnettu, mutta suhteellisen yleinen (5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa) krooninen naistentauti. Parhaillaan vietetään valtakunnallista endometrioosiviikkoa. Jos asut Hämeenlinnan suunnalla, on päivän ohjelmassa mm. intialaista päähierontaa.
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä nostan esille koirat ja keltaisen nauhan. Jos näet koiran, jolla on keltainen nauha tai huivi, älä mene tervehtimään. Keltainen nauha viestittää sinulle, että tämä koira tarvitsee tilaa. Hän ei välttämättä ole arka tai agressiivinen, hänellä voi olla juoksu, hän voi olla sairas tai hän voi vaikka olla koulutettavana. Facessa on oma Anna tilaa keltaiselle -ryhmä, josta saat rutkasti lisätietoa. Maailmalla keltainen nauha on jo tuttu käsite, toivottavasti tietoisuus sen merkityksestä kasvaa nopeasti myös täällä kotosuomessa.
Tyttären perheen koira Wilma, 6v. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti