Mustia papuja ja taidelajien olympiamitaleita

Nyt se taas alkaa. Urheilu. Olympialaiset. Tällä kertaa Brasiliassa, Riossa. Ei kyllä minua paljoa hetkauta, vaikka yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani on, kuinka iltaisin ennen nukkumaanmenoa istuimme mökillä isän kanssa katsomassa telkusta yleisurheilua.

Mutta eivät olympialaiset ole aina olleet pelkkää urheilua. Kun nykyaikaiset olympialaiset saivat ensitapahtumansa Ateenassa 1896, tulivat 1912 mukaan myös taidelajit koko olympia-aatteen uudelleenherättäjän, Pierre de Coubertinin ehdotuksesta. Hän osallistui mittelöihin itsekin ja voitti heti kultamitalin runollansa Oodi Urheilulle. Muina lajeina olivat arkkitehtuuri, musiikki, maalaustaide ja kuvanveisto. Ehtona oli, että taideteos on uusi ja urheilun innoittama.

Walter Winas: An American Trotter, 1912

Joskus kilpalija saattoi osallistua sekä urheilu- että taidesuorituksella. Esimerkiksi Venäjällä syntynyt, Britanniassa asunut USA:n kansalainen Walter Winans voitti 1912 kultaa sekä ammunnassa että kuvanveistossa. Jos eivät nämä taidelajien voittajat yleensäottaen niin kauheasti kuuluisuutta ole saaneet, niin vuoden 1924 juryläiset kylläkin. Siellä istui sekä Selma Lagerlöf että Igor Stravinsky.

Konstantinos Dimitrianis:
Discobole Finlandais, 1924.

Musiikissa ei mitaleja juurikaan jaettu. Niitä arvosteltiin nuottikuvan perusteella. Vuonna 1932 Josef Sukia onnisti. Hän voitti hopeaa sävellyksellään V Nový zivot (Kohti uutta elämää). Kultaa tai pronssia ei tänäkään vuonna jaettu.

Suomalaisia onnisti, peräti viiteen otteeseen. 1936 sai kirjailija Urho Karhumäki kultaa teoksellaan Avoveteen. Lontoossa 1948 suomalaiset onnistuivat oikein urakalla. Aale Tynni voitti lyriikkasarjassa kultaa runollaan Hellaan laakeri ja säveltäjä Kalervo Tuukkanen orkesterisarjan hopeaa teoksella Karhunpyynti, joka oli sävelletty Aleksis Kiven samannimiseen runoon.

Arkkitehtuurin asemakaavasarjassa tuli sekä kultaa että pronssia. Yrjö Lindegren sai kultamitalin suunnitelmallaan Varkauden urheilukeskus, Ilmari Niemeläinen puolestaan pronssia työllään Kemin urheilukeskus. Jälkimmäinen osallistui kisoihin myös uimahyppääjänä sijoittuen kerroshypyissä sijalle 19.

Tähän päättyikin taidelajien tarina. Kun urheilijoilta vaadittiin amatööriyttä, katsottiin, että taidelajeihin osallistuvien ammattimaisuus oli liikaa, eikä ansaitse mitaleita. Nykyään nämä mittelöt on korvattu erilaisilla olympialaisten yhteydessä järjestettävillä taidenäyttelyillä ja kulttuuriohjelmilla.

Sain esiintymiskutsun Brasilian Penedoon sen täyttäessä 75 vuotta. Kotiperheeni äiti - joka puhui suomea - teki erääksi ateriaksi aivan jumalaista mustapapupataa, feijoadaa (orjapataa). Reseptin hukkasin jonnekin, mutta kerran kampaajalla istuessani selaamassani lehdessä oli vastaavanlainen resepti. Kuva puhelimella ja kauppaan. Tämä muokkaamani ohje on hyvin lähellä sitä, millä silloin herkuttelimme. Paluumatkalla takaisin Suomeen vietimme pari päivää Riossa. Nyt kisojen alla on hyvä palautua niihin tunnelmiin.

Mustapapupata

250 g mustia, kuivattuja papuja 

400 g nahatonta ja luutonta possun kylkeä, mielellään n. 1 cm viipaleina

200 g chorizo-makkaraa

2 punasipulia

2 valkosipulin kynttä

2 porkkanaa

2 isoa tomaattia

öljyä

2 dl appelsiinitäysmehua

2 laakerinlehteä

1 l kanalientä

1 tl jeeraa

1 tl cayannepippuria

1. Pane pavut kulhoon ja veteen likoamaan vähintään yön yli.

2. Huuhtele ne huolellisesti ja kiehuta kattilassa 10 min ajan. Kuori mahdollinen vaahto.

3. Nosta kattila liedeltä ja anna papujen muhistella tunnin verran.

4. Kuutioi lihat ja kasvikset.

5. Ruskista lihat, kuullota sipulit ja laita ne tomaattien ja porkkanoiden kanssa (valurauta)pataan.

6. huuhdo pavut ja lisää ne pataan laakerinlehtien kanssa.

7. Kiehauta kanaliemi ja appelsiinimehu. Lisää mausteet ja kaada neste pataan.

8. Laita pata 250° uniin 10 min ajaksi.

9. Laske lämpötila 120° ja anna hautua 7-8 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

Bom apetite!