Vaikka mieheni seurassa hyvin viihdynkin, niin oma aika on omaa aikaa. Nyt on ruoat valmiina, kämppä siivottu minun tavallani ja voin itse keskittyä tämän vuorokauden ajan vain itseeni. Nukkua koko sängyn leveydeltä, tehdä mitä huvittaa ja koska huvittaa. Ajattelinkin aloittaa pesemällä siivouspölyt pois ja laskin kylpyveden, johon sekoitin ylang ylangia, rosmariinia ja eukalyptusta. Jos illalla kamomillatee ei auta, niin otan toisen, laventelikylvyn...
Rentoutumisteemaan sopii hyvin myös tämä tuttavani tilaama uniriepu. Hän valmisti vaippakakun oman ystävättärensä baby showereihin ja tämä oli tuleva päälliskoristeeksi. Ainoa vaatimus oli mustavalkoisuus. Hän sai siis itikan, lehmän. Lankana oli Bamboo Jazzia, koukkuna 3. Täytteenä tuttuun tapaan ikean tyynyä. Aika symppis, vai mitä?
Minun kylpyrituaaleihini on jo lapsesta saakka kuulunut lukeminen. Sopivaa vettä säädellen lillumiseen voi kulua aikaa. Varaankin aina ammeen reunalle tuopillisen vettä tai mehua, tilanteesta riippuen. (Jos olen oikein rentoutuksen tarpeessa, laitan tosin kynttilät palamaan ja otan seuralaisekseni kirjan ja mehun sijasta lasillisen punaviiniä). Tänä hellekesänä asuntomme sisälämpötila on hillunut 30° tuntumissa. Olenkin ottanut lukuisia viileän veden sessioita, joiden aikana olen saanut Helmet-haastettakin kahlatuksi.
Jouduin vaan muuttamaan muutamia jo aiottuja kirjoja toisiin, sillä helteen pehmittäneet aivoni eivät jaksaneet kahlata kovinkaan tietopitoisia tai raskaita teoksia. Mutta nämä olivat kivoja. Ensiksi kohtaan 1, ruoasta kertova kirja. Anthony Capellan Ruokaa amore. Ihania, toinen toistaan kutkuttavimpia ruokalajeja aivan pähkähullun rakkaustarinan sisällä. Paikkana niin rakas Rooma. Kesähömppää parhaimmillaan.
Kohtaan 7 olikin pohtimista. Vihervuoden 2016 sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. Mikä voi olla yhteistä mökin ja Turun kanssa? Kävin helmethaasteen fb-sivulla vakoilemassa ja naps! Kuu! Lainasin kirjastosta Kuu taivaalta -nimisen teoksen. Siinä oli mielettömästi vinkkejä kuun valokuvaamiseen, todella kauniita kuvia ja vähän faktaa. Sen olivat tehneet herrat Laurinsalo & Hotakainen.
Lastenkirjaakin (18) pähkäilin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Tolkienin Hobittia voidaan pitää lastenkirjana. Lapsuudenkirjastossani Munkkiniemessä se näet löytyi lastenosastolta, kun taas Taru Sormusten herrasta sijaitsi lapsilta kielletyllä aikuistenosastolla.
Tänä vuonna julkaistuista kirjoista (49) valitsin Tommi Kinnusen teoksen Lopotti. Ihanaa kertomusta elämästä, sukupolvista miljöinä Lopotti, Turku ja Helsinki. Kun kaksi viimeistä ovat kotikaupunkejani, oli riemastuttavaa nähdä tapahtumapaikat selkeinä silmiensä edessä ja liittää kaikki muu mielikuvituksen hedelmä siihen. Suosittelen isolla S:llä.
Lisäksi olen ohitse haasteen lukenut dekkareita. Tänään saan päätökseen mamuista kertovan kirjan ja hyllyssä odottaa Helena Rannasta (23), Marilynistä (22) ja 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta (42) kertovat kirjat. Hitaasti, mutta varmasti...
Mutta nyt menen aloittamaan 'vuorokauden vain itselleni'. Mikään radio tai telkkari ei pauhaa. Pihalta kuuluu kirkonrottaa leikkivien lasten ääniä, olohuoneessa tikittää mummin vanha seinäkello. Akvaario lirisee ja käsityö odottaa. Nautinnollista viikkoa itse kullekin!♥
Minun nautinto on kans hiljaisuus. Ei radiota päälle, eikä mitään muutakaan soitinta. Teen mitä tykkään.
VastaaPoistaHiljaisuus on ihanaa. Mieheni ei sitä tajua. Töissä ollessani olin ns. melutyössä - toimin viulistina Turun filharmonikoissa. Kotiin palattuani korvani soivat yhä edelleen, eikä tullut mieleenikään panna mitään melua taustalle. Yhä edelleen arvostan hiljaisuutta ja sen tuomaa rauhaa.
Poista