Kekriruoat

Kekri päätti satokauden. Kekrinä syötiinkin urakalla. Pöydässä oli kaikkea, mitä tämän kauden aikana oli säilötty ja korjattu talteen. Tällä haluttiin varmistaa se, että pöytä olisi kukkuroillaan myös seuraavana vuonna. Ruokaa piti syödä monta kertaa päivässä, toiset puhuvat jopa yhdeksästä ateriointikerrasta, toisille riittää seitsemän.

Seitsemän kertaa kekrinä syödään ja iltasetta maahan pannaan

Syöminen aloitettiin jo varhain, ensimmäisen kerran kokoonnuttiin pöydän ääreen jo ennen päivänkoittoa. Apetta vietiin myös uhrilahjoiksi sekä pihapiirin haltijoille. Ruokaa söivät kaikki; talon oma väki, suvun vainajat, vierailijat, kekripukit ja kekrittäret. Hyvissä ajoin oli pantu tulemaan erityinen kekriolut. Isäntä saattoi heittää sillä ensimmäiset löylytkin. Mutta varsinkin isännän piti juoda paljon, jotta seuraavan vuoden sadosta tulisi hyvä. Viljan kylväjä (eli vaimo) taas ei missään nimessä saanut olla humalassa, se olisi tiennyt katovuotta. Uutisleipä leivottiin kaikista tilalla kasvaneista viljalajeista, asetettiin tuvan paraatipaikalle ja syötiin pois vasta kevättöiden alkaessa.

Ruoan tärkein osa oli vartavasten tätä tilaisuutta varten kasvatettu kekripässi tai villavuona, joissakin tapauksissa porsas. Siitä valmistettiin erilaisia ruokia, maakunnilla oli omat tapansa. Mutta luut piti haudata lammaskarsinaan karjaonnea tuomaan.

Muutenkin aamusta asti notkuvassa kekripöydässä oli paikkakuntakohtaisesti valikoituneita herkkuja. Puuroa, leipää, hernerokkaa, makkaroita, vihanneksia, kalaa, kaikkea mitä satokauden aikana oli kasvatettu, kerätty, pyydystetty tai säilötty. Ja ruoan piti olla esillä vuorokauden ympäri, jotta pyhät ja haltiat saisivat myös vatsansa täyteen. Tästä kukkuraisesta herkkupöydästä on saanut alkunsa myös meidän joulunviettoomme kuuluva ruoan runsaus - kekrilammas on tosin muuntunut joulukinkuksi.

Mekin olemme nyt viikonloppuna syöneet hyvin. Aamiaiseksi muhistutimme uunissa ohrapuuroa. Vaikka puurot ovat osa arkea, niin tätä herkkua tulee syötyä aivan liian harvoin. Pääaterialla oli karitsaa, uunijuureksia, valkosipuliperunoita ja salaattia. Laitoimme karitsanpaistit marinoitumaan yön ajaksi, uuniin ja sen jälkeen vielä folioon kypsymään. Uunijuureksille ripaus hunajaa... Tällaisen annoksen tyttäreni itselleen kokosi.

Ja omppuruusuja vanilijakastikkeella...

Me tosiaan leivoimme eilen. Tyttäreni halusi "halloweenpuusteja". Eli yksinkertaisesti korvapuusteja taikinasta, jossa on mustaa elintarvikeväriä. Teimme samasta taikinasta myös kekrin kunniaksi piianpullia. Niissä on ihan samat ainesosat kuin puusteissa. Taikinasta pyöritellään pieniä kakkaroita, jotka pyöräytetään voisulassa ja kanelisokeriseoksessa. Ladotaan kakkuvuokaan.

Sitten joko leikataan viipaleita kuten kuivakakusta tai otetaan yksi kakkara, kuten teeleivissä.

Ja sitä taikinaa ei oikeasti tarvitse värjätä =) Mutta tytär sai puustinsa, tänään niitä pääsivät sitten maistelemaan hänen armeijassa oleva poikaystävänsä kavereineen. Halloweenpuustit nimittäin poistuivat täältä tyttären mukana kun hän lähti vierailemaan kasarmilla =) Nyt on kekrit vietetty ja jakoaika alkaa. Muistakaahan, että nyt ei saa tehdä mitään kovaäänistä työtä, ei edes kehrätä. Verkkoja ja nuottia saa kyllä korjailla, mutta naisväki käytti mielummin tulevat ajat vierailuihin. Itse ajattelin aloittaa pienimuotoisen sukkamaratonin, kun en sädehoitojen jälkipeleissä vieläkään pysty kunnolla pukeutumaan ulosmenoa ajatellen =)