Olin vuonna 2013 töissä Turun Kaupunginkirjastossa. Kirjaston 150-vuotisjuhlien suunnittelu oli käynnissä ja minä, Arja Tuovinen, Krisse Antell ja Kalle Kivelä pengoimme Arjan kirjaston kokoelmista 1970-luvulla löytämiä nuotteja sisältäviä pahvilaatikoita. Halusimme löytää musiikkia juhlallisuuksissa esitettäväksi. Tuloksena oli ihan mukava setti arkkiveisu-konserttejamme ajatellen. Mutta vastaan tuli muutakin.
Löysin oopperan partituurin. Olin kummissani. Se oli minulle täysin outo teos, säveltäjää myöten. Ja olin sentään ammattimuusikko, viulisti, Sibelius-Akatemiassa ja Turun yliopiston musiikkitieteen laitoksella opiskellut, suuri oopperan ja suomalaisen kulttuurin ystävä.
Uteliaisuuteni heräsi. Partituuri oli painettu, sidottu, selkeästi käyttöä varten tehty. Miksi en ollut kuullut tästä? Löysin helposti lisätietoa Kalevalan kulttuurihistoria -sivustolta. Kalevi Aho kirjoitti, että säveltäjä oli toiminut Turun Soitannollisen Seuran kapellimestarina, siis omana oletuksenani vuosilukujen johdosta säveltänyt oopperansa täällä, ja että sitä ei koskaan oltu esitetty kokonaisuudessaan. Ja lisäksi kyseessä oli ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Mikä kulttuurihistoriallinen helmi, aarre joka pitää saada tuotantoon!
Seuraavan kerran käydessäni konserttitalolla tapaamassa entisen työpaikkani, Turun Filharmonisen Orkesterin intendenttiämme Emilie Gardbergia, otin asian puheeksi. Olin valtavan innostunut ja ilmeisesti se tarttui, sillä tänään on julkistettu tieto oopperan tulevista esityksistä. Itse asiassa olen aivan täpinöissäni!
Minua kiinnosti aihe yhä edelleen niin paljon, että pyysin nähtäväkseni Sibelius-museon Turun Soitannollista Seuraa koskevat arkistot vuosilta 1886-1895. Sama partituuri ja muitakin Müller-Berghausin sävellyksiä löytyi myös sieltä. Lisäksi kävi ilmi, että Elke Albrecht on tutkinut oopperaa väitöskirjaksi asti. Mutta olin koukussa. Ajankohta oli herkullinen. Turkulaisessa musiikkielämässä tapahtui silloin niin paljon. Vanhat käsiohjelmat ja sanomalehdet kertoivat omaa tarinaansa.
Elettiin vuotta 1886. Saksalainen Karl Müller-Berghaus oli valittu Turun Soitannollisen Seuran uudeksi kapellimestariksi kymmenien hakijoiden joukosta ja hän toimi tehtävässään aina vuoteen 1895 saakka. Samoihin aikoihin vuosina 1885-1886 julkaistiin Kalevalasta uusi Paul von Hermannin tekemä saksankielinen käännös. Kieliriita fennomaanien ja svekomaanien välillä velloi eläväisenä ja sai musiikkielämässä huvittaviakin piirteitä.
Uusi professori antoi ensikonserttinsa 25.9.1886. Ohjelmana oli
 |
| Ohjelmat Sibelius-museon yleinen arkisto. |
Turussa ilmestyi viisi sanomalehteä. Suomalaismielinen Aura veti heti kättelyssä "herneen nenäänsä".
 |
| Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehtiaineistot |
Mutta kaiken kaikkiaan Müller-Berghausin täälläolon aikana musiikkielämä oli todella vilkasta. Soitannollisen Seuran vakituisten muusikkojen määrää nostettiin 24, konsertteja oli sadoittain. Aloitettiin mm. ilmaiskonserttien sarja, jotta vähävaraisetkin pääsisivät nauttimaan "sielulle niin hyväätekevistä ja ravitsevista sulosoinnuista". Konserttikäytänteet muuttuivat.
Ennen konserteissa oli meluisaa. Yleisö keskusteli keskenään, haki sivupöydiltä antimia ja vaelteli muutenkin tapaamassa tuttuja. Tupakat ja sikarit käsissään, tarjoiluista nauttien. Tähän tuli muutos vuonna 1889. Ensin antimet ja tupakointi siirrettiin pois konserttitilasta...
... ja lopulta päädyttiin jo pyytämään erityistä hiljaisuutta tiettyjen ohjelmanumeroiden aikana.
Karl Müller-Berghaus vietti 50-vuotistaiteilijajuhlaansa maanantaina 17.2.1890 Turun lyseon juhlasalissa. Konserttiohjelma oli melkoisen pitkä, viimeisenä numerona kuultiin oopperan toinen osa - ainoana esityksenä laatuaan. Tuolloin oopperan nimenä oli vielä Kalevalan urosten kosioretki. Lopullisen nimensä teos sai vasta partituurin painohetkellä.
Tämä jäi useista pyynnöistä ja yrityksistä huolimatta oopperan ainoaksi esityskerraksi. Teoksen soittajisto oli aikaansa nähden valtavan suuri. Ilmeisesti uudet esitykset kaatuivat taloudellisiin seikkoihin, mutta partituuri haluttiin toimittaa painettavaksi myöhempiä aikoja varten. Meidän onneksemme.
Müller-Berghausin kauden aikana voidaan selkeästi havaita kansallistunteen nousu myös musiikkielämässä. Turun Soitannollisen Seuran 24. ja 25.1.1890 eri ohjelmilla esitetyt 100-vuotisjuhlakonserttien numerot sisälsivät ainoastaan suomalaista musiikkia. Muutenkin ohjelmistossa näkyy kotimaisen musiikin nousu. Siitäkin oli lehdistössä keskusteltu. Aura lehdessä oli jo 20.11.1887 peräänkuulutettu kotimaisia teoksia. "Epäilemättä moni olisi meidän kanssamme kiitollinen, jos kotimaiset säweltäjät enemmän kuin tähän asti otettaisiin huomioon." Tämä toden totta otettiin huomioon.
Myös käsiohjelmien ruotsinkielisyys puhutti kansaa. Niinpä päätettiin ottaa käyttöön kaksikieliset konserttiohjelmat. Vappukonsertti 1.5.1890 oli niistä ensimmäinen.
Karl Müller-Berghausin kapellimestarikauden perintö on paljon laajempi ja kulttuurihistoriallisesti ajateltuna merkittävämpi kuin mitä olisi olettanut. Kerroin tässä vain muutamia esimerkkejä. Hänet on kuitenkin unohdettu. Ainoat Müller-Berghausista helposti löytyvät tiedot koskevat hänen 1. viulistin asemaa Müller-kvartetissa. Ehkäpä hänelle nyt aukeaa uusi kukoistuskausi. Mutta me saamme kohta nauttia ennenkuulemattomasta oopperasta!
Kiitos hienosta kirjoituksesta! Müller-Berghaus oli taitava orkestroija. Eikö hän tehnyt orkestrointeja Franz Lisztin Unkarilaisista rapsodioista?
VastaaPoistaTeki ainakin 2. rapsodiasta. Hän teki sovituksia myös Griegin teoksista ja oli sangen tuottelias säveltäjä itsekin. Hän myös sovitti suomalaisia kansanlauluja. Hyvin mielenkiintoista on myös, että vuonna 1888 pidetyssä kirkkokonsertissa Gute Nacht -nimisen kuorokappaleen säveltäjäksi on merkitty hänen vaimonsa, Elvira Müller-Berghaus. Olihan hän kovan luokan laulajatar ja pedagogi, mutta tuohon aikaan naissäveltäjyys - vaikka heitä olikin - ei ollut julkista
PoistaOlen käyttänyt verkosta löytyvää Petrucci Music Librarya, jossa on oikeusvapaita nuotteja. Siellä näyttää olevan Müller-Berghausin jousikvartetto: http://imslp.org/wiki/String_Quartet_No.1,_Op.11_%28M%C3%BCller_Berghaus,_Karl%29
PoistaKiitoksia vinkistä! Täytyypä käydä kurkkimassa.
PoistaKiitos mielenkiintoisesta tekstistä, Anna! On hienoa, että Müller-Berghausin teos on pitkän hiljaiselonsa jälkeen päässyt esiin! Pieni lähteisiin liittyvä korjaus täältä Sibelius-museon arkistosta: sekä Müller-Berghausin oopperan partituuri että konserttiohjelmat kuuluvat arkistomme yleisiin kokoelmiin, eivät siis Turun Soitannollisen Seuran kokoelmaan.
VastaaPoistaKiitos korjauksesta, Sanna. Entä ne muut Müller-Berghausin sävellykset? Ovatko ne yleistä vai TSS:n kokoelmaa?
PoistaKorjattu tekstiin.
PoistaNe kuuluvat myös tuohon yleiseen kokoelmaan (eli ovat arkistomme käsikirjoituskokoelmassa). Loogistahan tavallaan olisi, että nämä kaikki olisivat olleet Seuran kokoelmissa, mutta näin ei ole. Meillä ei ole tarkkaa tietoa mistä ja milloin käsikirjoitukset ovat tänne meille päätyneet, mutta (ainakin) yksi niistä on omistettu Betty Elfvingille.
PoistaJoka on hyvin mielenkiintoinen henkilö, unohdettu hänkin ja K M-B:n hyvä ystävä. Hän on myös kirjaston oopperakappaleen lahjoittaja. Olisiko Betty ollut teidänkin materiaalien takana...
PoistaNiinpä, on hyvin mahdollista, että hän olisi lahjoittanut tuon käsikirjoituksen museolle. Meillä olevassa oopperapartituurissa ei valitettavasti lue lahjoittajan nimeä. Siis orkesteriversiossa. Pianopartituuri on tullut taloon 1927 Axel von Kothenin kokoelman mukana.
PoistaKiitos kovasti. Näinä karmeina historiattomuuden aikoina on tärkeätä pitää esillä ajatusta, ettei taide ja kulttuuri syntynyt tänään. Kun muistamme sen, voimme myös oivaltaa, etteivät ne huomenna katoa.
VastaaPoistaKiitoksia! Siinäpä pohdittavaa tämän ajan superhyperkiiresuorittajien kulutushysterialisteille.
PoistaTurku herättää välillä uinuvia uutiskoiria. Nyt Turku tiedotti itse, että esitykseen ollaan laittamassa "...127 vuotta kadoksissa olleen teoksen, joka on löydetty Turun kaupunginkirjaston arkistosta..." http://www.turku.fi/uutinen/2016-02-29_die-kalewainen-pochjola-127-vuotta-kadoksissa-ollut-ooppera-ensi-iltaan-turussa
VastaaPoistaHelsingin Sanomien Samuli Tiikkaja palautti mittasuhteet lauantaina, huomautti asiallisesti:"...Turussa löydetty Die Kalewainen in Pochjola -ooppera ei ollut koskaan kadoksissa... Turussa uutisoitiin yli sata vuotta kadoksissa olleen oopperan löytymisestä. Teos on kuitenkin ollut koko ajan tallessa..." Kannattaa lukea koko jutun http://www.hs.fi/kulttuuri/a1457065526273
Kirjastojen, arkistojen ja museoiden yksi tarkoitus on pitää huolta siitä että aineistoja, dokumentteja ja esineitä säilyvät. Ei ne ole kadoksissa, vaikka eivät ole näkyvästi esillä; korkeintaan "piilossa" tai "unohduksissa".
Se että ko. ooppera ei ole ollut kadoksissa, ei välttämättä vähennä sen arvoa tai nautittavuutta.
Minulla ei ole osaa eikä arpaa Turun kaupungin uutisointiin, mutta tähän kirjoitukseen - joka tehtiin ennen Samuli Tiikkajan kirjoitusta on. Siinä on jo "palautettu mittasuhteet". Olen myös Hesarin kirjoituksen kokonaisuudessaan lukenut useampaankin otteeseen ennen kuin sitä koskevan kommenttini kirjoitin.
PoistaJep, minä siis kommentoin Turun uutisointia ja Hesarin vastine, huomautus (myös mm. Hufvudstadsbladet on sen jälkeen tarttunut asiaan). Täytyy myöntää, että minä luin ensin sen uutisen Turun kaupungin verkkosivuilta, ja menin täysin lankaan: luulin todellakin, että teos on ollut ihan oikeasti kadoksissa. (Eli kommenttini ei liittynyt tämän blogin teksteihin, aiheeseen joo...)
VastaaPoistaHesarin vastineen kirjoittajan kannattaisi myös lukea muitakin juttuja ennen kuin sensaatiohakuisesti lähtee lyömään lyttyyn asioita. En pitänyt minäkään uutisoinnin otsikoinnista, kuten varmasti on tullut ilmi. Mutta en myöskään pidä siitä, että toisten tekemä ja valmistelema valtavan suuri, arvokas työ yritetään mustamaalata ja nonsaleerata.
Poista