Blogi 1v

Tänään blogini täytti vuoden. Asiaa on ollut jos jonkinmoista, jokainen on varmasti ymmärtänyt rakkauteni kulttuuriin, käsitöihin, ruokaan, kotikosmetiikkaan ym. Kaikkein eniten blogini on minulle merkinnyt selviytymistä, matkaa syövän todentumisesta normaaliin elämään, tilapäistä voittoa voittamattomuudesta. Syöpähän on tauti, josta ei parane koskaan. Se voi jäädä nukkumaan koko loppuelämäksi, mutta yhdenkin mutanttisolun innostuminen saa aikaan uusia pesäkkeitä jollain puolella kehoa. Ja taas syöpää. Uusia taisteluja.

Mutta minä en nyt mieti sitä. Viime tarkastuksessa kaikki oli loistavasti, joten ennen syksyn lääkärejä haluan elää normaalisti. Okei, myönnän, että hoidot olivat rankkoja ja fyysinen kuntoni ei ole niin kuin ennen. Mutta sekin parantuu ajan kanssa. Nyt saan olla rauhallisesti. Mutta olen väsynyt, poikki, uuvahtanut.

Ilmeisesti lääkäreiltäni saamat hyvät tulokset hoitojen onnistumisista saivat minun energiani tyhjentymään. Jännityksen laukeamaan, sen muttajoskuitenkin-ajatuksen poistumaan. Olen koko ajan tehnyt jotain, kutonut, virkannut, askarrellut, mutta valmiita tuloksia ei minulla ole nyt näyttää. Oman puolensa ajasta kyllä vie nuo oopperaa ja opiskelua koskevat työt, mutta olen väsynyt.

Silti kohti uutta blogivuotta! Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukanani koko tämän ajan. Jatkamme matkaamme. ♥.

Maria Drockila -kynttilät