Saamelaisilla on oma poliittinen elin, saamelaiskäräjät. Heillä on myös oma lippu ja kansallislaulu. Saamen kieli on Suomessa virallisesti hyväksytty ja sen elinvoimaisuutta on turvattu mm. vuoden 1992 kielilailla.
Saamelaisilla on myös oma musiikkityylinsä, joiku. Siinä ei usein ole sanoja, se on tavallaan melodis-rytminen esitys, jolla kuvaillaan tunnelmia, paikkoja, ihmisiä ja eläimiä. Kristinusko teki käännytystyönsä ohessa karhunpalveluksen saamelaisten kulttuurille ja musiikille. Nykyään sitä kuitenkin jo arvostetaan ja kunnioitetaan. Musiikki elää ja kehittyy, kuten tämä Wimme Saaren esimerkki osoittaa.
Saamelaisten ruokakulttuuri perustuu puhtaisiin makuihin ja luonnon antimiin. Ajattelin päivän kunniaksi hauduttaa poronpotkaa ja tarjoilla sen pottumuusin ja ohrarieskan kera. Toivottavasti kauppahallista löytyy poronpotkaa. Ruskistetut, reunoista leikatut potkakiekot valurautapataan sipulin, porkkanan, sellerin ja lantun kanssa, Kourallinen kuivattuja suppilovahveroita, pari laakerinlehteä, katajanmarjoja, pippureita, ripaus suolaa, nestettä niin että lihat peittyvät ja uuniin 150° kunnes liha irtoaa luista. Lopputulos jää maisteltavaksi, sillä saan lihat vasta kun mieheni saapuu töistä.
Mutta kyllä kulunut viikkokin on ollut toimintaa täynnä. Viime viikonloppuna vietimme nimppareita, keskiviikkona oli porkkanakakun päivä ja eilen puhuimme kuin Ruuneperit. Kirjahylly on kasassa, seinään pultattuna ja suurin osa hyllyistäkin on jo täytetty. Järjestyksessä - aakkosissa omissa kategorioissaan. Minun viikon juhlahetket olivat lounas aivan liian harvoin kasvokkain tapaamani rakkaan ystävättären kanssa ja kun kävin kampaajalla ensimmäistä kertaa yli vuoteen! Kyllä se oli ihanaa! Mukana minulla oli omat shampoot ja hoitoaineet ja kampaajani tykkäsi niistä! Sai hänen kuivat kätensä myös hyvän rasvauksen. Niistä kerron lisää ihan kohta. Sillä niin paljon on tullut puuhasteltua, että postauksenikin ovat jääneet koneelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti