Hupsuna huiveihin

Huivit ovat ihania. Ne ovat monikäyttöisiä ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivia. Niillä on myös merkityksiä. Uskonnollisia, säätyä korostavia, asemaa pönkittäviä, ryhmään kuulumisesta kertovia ja monia muita. Huiveja on myös monen mallisia. Kolmioita, suorakaiteita, neliskulmaisia, pyöreitä. Ne voivat olla paksuja tai ohuita, miltei mistä tahansa materiaalista valmistettuja. Arkeen tai juhlaan. Huivi voi myös tavallaan symboloida turvasatamaa. Siihen kietoutuessaan voi konkreettisesti ajatella sulkevansa "pahan maailman" ulkopuolelle. Rakentavansa kuoren itsensä ja muun maailman välille. Kulttuurintutkijat puhuvat paljon pukeutumisen ja alastomuuden välisestä symboliikasta ja mahdista. Huivin voi ajatella olevan vaatekappale, johon pukeutuessaan voi liittää uskontotieteilijä Terhi Utriaisen sanat: "Sen sisässä on suojassa myös itseltä tai itsen kanssa kahden" (Utriainen, Terhi 2006: Kaikki pukeutuvat. Teoksessa Hauraita alastomia, häilyväisiä identiteettejä. Tampere: Vastapaino. S. 52).

Okei, en minä ajattele näin syvällisiä huiveihin kietoutuessani vaikka "hullu humanisti" olenkin. Huivit vaan yksinkertaisesti ovat ihania, monimuotoisia, niitä on kiva tehdä ja niihin on mukavaa kääriytyä. Piste.

Olen nyt ollut tosi ahkera ja saanut valmiiksi kolme uutta huivia. Ensimmäisenä esittelen Mother of the Bride -huivin, jonka ohje löytyy maksuttomana Ravelrystä. Tein tätä silloin kun sain kuulla diagnoosin syövästäni. Olin hermostuksissani virkannut virheen toisensa perään ja se joutikin telakalle vähäksi aikaa, ennen kuin purin siitä puolet ja jatkoin loppuun saakka. Lankana minulla oli Novitan Lehto ja koukkuna 8.

Pelkäsin siitä tulevan raskaan, mutta nätisti tuo tuulen mukana hulmahtelee. Vielä lähikuva (ja muuten, kuvat on ottanut tyttäreni Silja isosiskonsa Elisan avustuksella. Mallina toimii Janica ja kuvauspaikkana on Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta- ja palvelukeskuksen Meri-Karinan piha Turun Hirvensalossa perjantaina 22.5.)

Kun aiemmin keväällä neuloin itselleni revontuli-huivin (kts. postaus 18.4.) jäi siitä lankaa yli. Elisa oli siihen niin rakastunut, että pyysi minua tekemään itselleen kevättuubin. Ohjeeksi hän valitsi Spring Lace Infinity Scarfin ja lankana oli Marks & Kattensin Fame trend paljett ja puikkoina 3,5 mm pyöröt. Pelkäsin hieman etukäteen sitä, kuinka paljetit toimisivat tuplakerrosten aikana, mutta hyvinhän nuo sujahtelivat paikoilleen korkeiden silmukoiden välistä.

Tuubi on tuossa kaksinkerroin.  itse kuvio näyttää tältä ja ainakin leppäkerttu näyttää ihastuneen siihen =)

Saatuani lahjaksi uuden, ihanan pyörösetin, oli minun tietysti heti päästävä kokeilemaan niiden toimivuutta. Ja nehän siis suorastaan suihkivat sormissa. Langaksi valikoitui varastoistani Dropsin Big Delight ja puikkojen paksuus oli 5mm. Tykkään Revontuli-huiveista tosi paljon, mutta halusin kokeilla miltä näyttäisi, jos tekisin kolmen kavennukset toisella tapaa, siten, että silmukat kaventuvat molemmilta puolilta yhden silmukan taakse. (Kts esim. Ritva Koskennurmi-Sivonen: Neulonnan perusteet s. 26). Ihan mukavan näköinen näinkin.

Laitetaan nyt tähänkin vielä lähikuvaa: Tarkkasilmäisimmät voivat havaita, että viimeinen reikäkerros on toista lankaa. Big Delight tosiaankin loppui harmittavaisesti kesken, mutta löysin itseltäni Novitan Rose-lankaa, josta sitten kaksinkertaisena neuloin viimeiset kaksi kerrosta. Ihan hyvin istuu tuonne reunaan, vai mitä?

Esittelen vielä yhden, jo aiemmin valmistuneen huivin. Käyttöön sen varsinaisesti sain kuitenkin vasta nyt saatuani kunnollisen pingoitusalustan (kts. postaus 15.5.). Tämä oli ensimmäinen työni, johon tartuin monien muka-niin-kiireisten vuosien jälkeen. Olin saanut kuulla joutuvani luopumaan ammatistani muusikkona synnynnäisen vamman takia. Kaularangastani kasvoi (toinen poistettu) ylimääräiset kylkiluut. Toinen alkoi ikääntymisen myötä painamaan käden hermoja niin, että menetin hienomotoriikan vasemman käden pikkurillistä ja nimettömästä. Näin mitättömältä kuulostava vaiva, mutta se estää ammattimaisen konserttiviulistin uran. Jouduin luopumaan virastani Turun Filharmonisessa Orkesterissa. Sitä kautta minusta tuli humanisti. Pääsin sisälle Turun yliopistoon ja olen nyt gradua vaille valmis musiikkitieteen maisteri. Sivuaineina on ollut kulttuurihistoriaa, naistutkimusta (nyk. sukupuolentutkimus) ja folkloristiikkaa. Gradua vaille kirjaimellisesti, sillä jättöpäiväksi oli sovittu toukokuun alku. Tämä syöpä vain sotki nämäkin suunnitelmat.

Mutta tarvitsin siis jotain täyttämään elämääni syntynyttä tyhjiötä ja "löysin" käsityöt ja kaikenlaisen näpräämisen uudelleen. Ullan nettisivuilta kekkasin mallin Panache, ja päätin siinä olevan riittävästi haastetta PPP-terapiaan (Pään Pöhinän Pysäyttäminen). Langaksi valikoitui Novitan Nostalgia ja puikoiksi suositusten mukainen 4. Kieli keskellä suuta mentiin, mutta valmista tuli.

Tämä huivi on miltei ympyrän mallinen, joten se laskostuu käytettäessä. Alla on vielä yksityiskohta pingoitusvaiheesta.

Ja löytyyhän näitä kaapista lisää. Ja suunnitteilla on monia uusia. Toiset keräävät kenkiä, toiset postimerkkejä. Minä tunnun olevan koukussa ja puikoissa huiveihin, Havetodo-listani kasvoi taas eilisen surffailun jälkeen kolmella uudella mallilla... joten vaikka lankavarastoni onkin muhkea, täytyy tänään päästä pariin lankakauppaan. Aikeena on hypistellä, mutta kuten tiedämme, lopputulos on mitä oletettavimmin jotain aivan muuta.

Hyvästit ketjusilmukka-aloituksille!

Minä olen aina inhonnut virkkausohjeita, jotka alkavat jotakuinniin näin: "Virkkaa 253 ketjusilmukkaa. Käännä työ ja virkkaa 1 ks 2. kjs:n koukusta lukien ja virkkaa ks jokaiseen jäljellä olevaan kjs:n (252)". Minulla ketjusilmukoista tulee aina liian tiukkoja, koko ketju pyörii käsissä ja sen oikean kolon löytäminen silmukan virkkaamiseksi on työn takana. Mutta ei ole enää.

Kuulun useampaankin sähköpostia lähettelevään käsityösivustoon ja sieltä jostain, tekstien keskeltä silmiini nousivat sanat "chainless foundation". Lööperiä, ajattelin ja annoin asian olla. Mutta utelias kun olen, aloittaessani seuraavaa huivimyssyäni päätin tarkastella asiaa lähemmin. Ihastuin, rakastuin, hihkuin ja hyppelin. Olin päässyt painajaisestani!

Kokeilin ensin siis "ketjusilmukkakaarta" kiinteillä silmukoilla. Olin virkannut jo monta huivimyssyä joissa ketjuun tuli 111 kjs. Pienen alkuähellyksen jälkeen pääsin nopeasti juoneen kiinni ja homma alkoi sujua. Tähän samankokoiseen myssyyn tuli vain 99 s, aloituskerroksesta tuli nätti ja joustava. Sama lanka, sama koukku, sama tekijä, mutta ero kuin yöllä ja päivällä.

Alempana kuvassa, kirkasvärisemmässä myssyssä ennen reikäkerrosta on ketjusilmukoita ja kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Hempeämmän värisessä taas tällä luontitekniikalla tehty aloituskerros ja yksi kerros kiinteitä silmukoita. Tällä luontitekniikalla aloituskerroksen työpinta näyttää myös aivan tavalliselta, siihen on helppo virkata jatkoksi mitä vain, vaikka vain silmukan etu- tai takareunaan.

Linkki youtube-videoon on tässä. Tämä video on englanninkielinen, mutta kuvaus on niin selkeä, että täysin kielitaidotonkin pystyy sen avulla oppimaan tekniikan.

Innostuin tästä hyvästä viimeinkin aloittamaan työtä, josta alussa kuvailemani kauhukuva on poimittu. Ja se kävi niin kivuttomasti! Silmukoita tuli tasan tarkkaan se pyydetty 252, koko kerros on joustava ja siisti. Mutta kaikista parasta oli se yksinkertaisuus, helppous ja vaivattomuus. Maailmasta tuli taas monta ärräpäätä köyhempi. Enkä minä vaipunut turhautumisen ja epätoivon syövereihin.

Tällä aloitustavalla ei kuitenkaan täydy tyytyä vain kiinteisiin silmukoihin. Puolipylväille ja pylväille on omat tapansa. En ole vielä itse kokeillut niitä, mutta vastaavanlaista tekniikkaa ihan kerroksissa olen jossain työssäni joskus käyttänyt. Rohkenen nämä videot katsottuani olettaa, että aloitukset toimivat yhtä hyvin kuin kiinteillä silmukoilla virkattava.

Puolipylväillä tehty aloitus - helppoa vai mitä?

Ja pylväsrivistöt kunniaan!

Nyt innolla uusia töitä aloittelemaan. Kuinkakohan korkeaksi "viittävailla valmista" -pinoni oikein kasvaakaan, kun täytyy päästä kokeilemaan näitä ainakin minulle uusia ja helpottavia tapoja...

Ikivihreätä ja vihantaa

Oli ihanaa kun vanhempani kävivät vierailulla. En ole nähnyt heitä pitkään aikaan - en kertaakaan sairastumiseni jälkeen - ja vaikka nettipuhelut ovatkin arkipäivää, on kasvokkain näkeminen aina ihan toinen juttu.

Minun teki mieleni tehdä heille jotakin kivaa mukaanviemisiksi. Pähkäilin ja pähkäilin sitä, mitä se voisi olla. Kaikki tuntui aivan liian tavanomaiselta. Halusin jotain erikoista, josta tietäisin, ettei sitä heillä vielä ole. Mutta kun heillä on jo kaikkea.

Sitten kolahti. Viikko ennen kyläilyä silmiini osui jotain. Jotain, mitä heillä ei varmana ole ja itsetehtyä. Puhelin kouraan ja langanhakuun. Käsityö-Elisa kertoi omaavansa kyseistä lankaa, mutta ei tietenkään sitä väriä, jota nimenomaan halusin. He olivat juuri jättäneet tilauksen, mutta lupasivat soittaa perään, josko lanka vielä ehtisi mukaan tähän lähetykseen. Ja se ehti.

Seuraavana päivänä sitten sain tekstiviestin, että lanka on noudettavissa. Olin tällä välin jo ehtinyt hankkia kirjastosta Taito 3/2011 -lehden, jossa haluamani ohjeet olivat ja nyt kun Lappajärven Värjäämöstä tuli vyyhdillinen (n. 500g) limenvihreää Veera-pellavalankaa pääsi projektini alkamaan.

Isäni on aina rakastanut saunomista. Mökillä on kiva, kun koivusta saa taitettua itselleen vihdan, mutta heidän kotonaan Helsingissä tilanne on ihan toinen. Niinpä kun silmiini osui pellavalangasta virkattu vihta tiesin heti, että tässä se nyt oli. Ikivihreä, sopivan karhea ja konepestävä vihta. Aromaattisilla öljyillä voi saunaan taikoa koivuntuoksua, katsella ikkunasta Helsingin kattoja ja läpsiä itseään tällä ihanuudella.

Tätä työtä virkatessani olin erityisen iloinen hyvistä virkkuukoukuistani. Lanka on jäykkää (koukku nro 5) ja karheaa. Etusormeeni muodostui työn edetessä kirkkaanpunainen, syvä juova, josta on yhä edelleen rippeet näkyvissä. Mutta se kannatti, ainakin itse olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Äitini ei koskaan ole ollut niin innostunut saunomisesta, joten hänkin tarvitsi tietysti jotain omaa. Niinpä tein hänelle pesukintaan samasta langasta.

Kun tänään näin vihreällä tuulella olen, niin esittelen samalla yrttiprojektini. Aikaisemmin kerroin löytäneeni meidän parvekkeelle loistavan ratkaisun, jolla yrttejä mahtuu monta samaan astiaan. En koskaan saanut kerättyä riittävää määrää tarpeeksi tukevia keppejä, joten kun sattumalta löysin SinooperiHomesta askartelukaarnaa pääsi tämäkin projekti toteutukseen. Pajukori on niin iso, että mukana on 8 eri yrttiä. Vielä ne ovat hieman istutusnuutuneita, mutta parin päivän päästä varmasti terhakkaana ja pirteänä aurinkoa tavoittelemassa. Mutta tuoksu on nyt jo huumaava. Kissat ovat niistä hyvin innoissaan, heille kun kelpaa mikä tahansa tuore ja vihreä aina rucolasta ja ruohosipulista rairuohoon saakka. Tai melkein mikä tahansa - kissanruoho tai kissanminttu ei kelpaa, ei sitten missään muodossa.

Välineillä on väliä

En koskaan ole uhrannut ajatusta välineitten merkitykselle. Puikot kuin puikot, koukku kuin koukku ja kyllähän viimeistelyyn ja pingotukseen kelpaa alusta kuin alusta. Nyt, saatuani niin mieluisia äitienpäivä-, synttäri- ja joululahjoja olen täysin valmis pyörtämään puheeni ja ajatukseni. Välineillä ON väliä. Käsitöissäkin.

Aloitetaan uusimmista. Sain perheeltäni ihanan äitienpäivälahjan. Tiesin toki, mitä paketti sisälsi, mutta silti oli jännittävää, kun posti toi sen ihan kotiovelle saakka. Kauniin vaaleanpunaiseen muoviin oli pakattu pitkään haaveilemani setti.

Tilasin tuotteet Tampereelta ja täytyy sanoa, että toimitus oli todella nopeaa. Myöhään tiistai-iltana lähetin lomakkeen ja jo torstaina paketti oli kotiovella. Hätänen kun olen, kinusin heti lupaa lahjan ennenaikaiseen aukaisuun. Ja sehän heltisi. Niinpä pitemmittä puheitta tyhjensin työhuonessa sijaitsevan ison ruokapöydän tavaroista ja pingotin ensimmäisen työni. Kyseessä on tyttärelleni neuloma tuubihuivi, josta lisää joskus myöhemmin.

Settiin kuuluu siis 2 pakettia pingotusalustoja, yhteensä 90 x 180 kokoiselle alalle, pingoitusrautoja ja t-neuloja. Kun sain työn alustalle olin aivan haltioissani, voiko tämä olla näin helppoa! Epätoivoiset tuherrukset tämän vaiheen silityslauta-viritysten kanssa tuntuivat itsestä nyt lähinnä koomisilta.

Päätin seuraavaksi kokeilla uusia välineitäni runsas vuosi sitten valmistuneen huivin kanssa. Se on jäänyt käyttämättä, sillä en millään ilveellä saanut sitä pingotettua niin, että olisin ollut tyytyväinen. Siispä heti tuubin kuivuttua pistin tämän neuleen pingottumaan. Huivin halkaisija on n. 150 cm, joten hieman säätöä noiden 18 palasenkin kanssa vaadittiin, mutta lopputuloksesta tuli hyvä. Tästäkin lisää myöhemmin.

Olin myyty. Mutta ruokapöytää tarvittiin muuhunkin käyttöön, varsinkin kun vanhempani olivat tulossa vierailulle. Pingotukset (myös niska-hartia-pää-sellaiset) paussille ja hieman uudelleenjärjestelyhommia. Sain viimeinkin kansio- ja konttoritarvikehyllyn tavarat siirretyä muualle ja annettua lankalaatikoille tilaa. Tulossa on kyllä kokonaan uusi hylly tähän tarkoitukseen, mutta mikä nautinto olikaan kerätä kaikki nyssykät, nassakat ja pahvilaatikot sieltä sun täältä ja lajitella ne omiin "lokeroihinsa". Kankaat saivat toisenlaiset laatikot, mutta nyt on kaikki samassa paikassa. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että en ollut lainkaan "tietoinen" kaikista tästä talosta löytyneistä lankapusseista... Mutta nyt on helppo löytää tarvittavat langat ja kankaat kaikkiin uusiin ideoihin!

Äitienpäivän käsityölahjukseni kruunasi vielä puikkopöllö, uusi muovinen kokomitta vanhan ja kulahtaneen pahviseni tilalle. Sen kanssa sai "arpoa" oikean puikkojen paksuuden, sillä esim. nelosen puikot solahtivat hyvin läpi myös 3,5 ja 3 rei'istä. Nyt minulla on ihana, kuvasta poiketen sininen oma puikkopöllö.

Myöhästyneeksi synttärilahjaksi ostin itse itselleni pyörösetin. Olisin kyllä tarvinnut vain kahta eri kokoa olevat pyöröt, mutta olin hinkunut jo tovin tätä settiä, eikä se loppujen lopuksi ollut kuin hitusen hintavampi kuin niiden kaksien yhteenlaskettu hinta. Ja kun miettii kuinka paljon eri vaihtoehtoja tässä paketissa on, sehän oli itseasiassa hyvinkin edullinen. Pakettiin kuuluu siis pyöröt 3,5mm - 8mm ja vaijerit 60cm, 2 x 80cm ja 100cm. Tartuin näihin heti ja ensimmäiset työt ovat jo valmiita. Niillä on ihana kutoa! Neule juoksee puupuikoilla hyvin ja vaijeriosuus on notkeampi kuin perinteisissä pyöröissä. Olin näistäkin haltioissani - voiko pitsineulekin soljua vaijerista puikko-osaan ilman sen kummempia "vääntämisiä". Minulla kun (johtuen kenties napakasta käsialastani) varsinkin langankierrot tuppasivat stoppaamaan aina siihen välivaiheeseen. Mutta ei enää.

Jouluna minua lahjottiin virkkuukoukuilla. Ja vaihteeksi kerran olin aivan haltioissani. Koukut ovat ihanan tuntuiset, niissä on sopivan tahmea, hyvin käsissä pysyvä materiaali (edellisissä ergonomisesti oikeinmuotoilluissa koukuissani oli kovamuovinen varsi) ja jopa akryylilanka juoksee hyvin, ilman natinoita. Näistäkään en luovu! Koot ovat 2,5mm - 6mm.

Koko sakki täällä on siis innolla mukana käsityötohinoissani ja kannustavat minua myös näin, työvälinesaralla. He tiesivät innostuksestani jo aiemminkin, mutta varsinkin nyt tässä elämäntilanteessani, he entistä paremmin ymmärtävät myös sen terapeuttisen puolen. Olen niin onnellinen ja kiitollinen miehestäni ja tyttäristäni - monessa muussakin mielessä tottakai.

Tässä tohinassa saimme viimeinkin kiinnitetyksi myös meidän makuuhuoneen unisiepparin. Tein näitä aikoinaan kolme, meille ja molemmille tyttärilleni. Pinkki Elisalle, beige Siljalle ja sininen meille. Ohjeen sain Tuulia Designin sivuilta. Tarvikkeina oli 20cm:n pyöreä metallirengas, lankaa, helmiä ja sulkia. Lankana käytin Esiton virkkuulankaa (koukku 2,5mm), helmet ostin Tigeristä ja sulat sain ystävättäreni kanalasta. Arvatkaas oliko tässä kämpässä jonkin aikaa kaksi täysin viirupäistä kissaa...

Tilkkuja ja valpuria

Oikein hyvää vapunpäivää kaikille. 

Ompeleminen on minulla jostain syystä viime aikoina jäänyt hieman taka-alalle. Siitäkin huolimatta, että pari vuotta sitten mieheni osti minulle uuden ompelukoneen isoäidiltä perityn Singerin tilalle. Netissä hääriessäni silmiini osui aivan huikeita tilkkutöitä, joista varsinkin tämä sopii loistavasti tähän päivään. Tämän May Tree -peiton on suunnitellut Katalin Horvath. 

Hän kertoo, että Unkarissa huhti-toukokuun vaihteessa nuoret miehet pystyttivät kukkasin ja lahjoin koristellun kevätpuun rakastamansa tytön talon eteen. Puun ympärillä tanssittiin ja laulettiin, tällä tavoin juhlistettiin mm. kevään uudelleensyntymää ja pyrittiin edistämään karjan hedelmällisyyttä. Itse asiassahan koko vapun ja kevään juhlinta omaa juurensa kelttiläisessä Beltane -juhlassa, joka Samhainin ohella on heidän toinen pääjuhlansa. Nykyiseksi "työn juhlaksi" se muuttui vasta 1889 tehdyn päätöksen perusteella. Tällä haluttiin muistaa Haymarketin verilöylyn uhreja ja niinpä päivästä luotiin "Kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä". 

Katalin Howarth on tehnyt peittonsa osaksi käsin. Minun on ihan pakko laittaa tähän vielä kuva siitä, kuinka hän on taikonut kolmiuloitteisuutta muutenkin vaativaan työhönsä.

Tämä Quilt Inspiration -sivusto, josta nämäkin bongasin, on todellinen aarreaitta kaikille tilkkutöiden ystäville. Tutustumisen arvoinen, vaikka ei tämäntyyppisiä käsitöitä harrastaisikaan.

Tasapainon vuoksi ja muutenkin tahdon esitellä myös toisen, minulle uuden taiteilijan, Hämeenlinnalaisen Maliisa Brusilan. Häneen tutustuin Syöpä 1/15 -lehden artikkelin myötä. Hänen töistään haluan tässä nostaa esille tilkkutyön Aino ja Janne, joka aiheeltaan kunnioittaa suuren kansallissäveltäjämme, Jean Sibeliuksen, 150-vuotisjuhlaa. Suomessa tilkkualan ihmisiä yhdistää Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry. 

Käsitöiden tekeminen on hyvää "PPP-terapiaa" (Pään Pöhinän Pysäyttämistä), kuten erään ystävättäreni vertaistukihenkilö kuvailee kaikkea sitä luovaa tekemistä, joka tähtää ajatusten hallintaan ja focusoimiseen. Taideterapia ihan varteenotettavana terapiamuotona onkin saanut jo vankaa jalansijaa. Mutta ei todellakaan täydy kokea olevansa terapian tarpeessa nauttiakseen käsillä tekemisestä ja siitä ilon ja tyytyväisyyden tunteesta, jonka valmis, omin pikku kätösin tehty työ saa aikaan. Sen tietää jokainen jo lapsuudestaan, onnistumisen ilo on voimakas ilo.

Näitä sivuja selaillessa ja kuvia katsellessa alkaa minullekin nousta "tilkkukuume". Täytyykin mennä tarkastamaan, mitä tarvikkeita kaappien perukoilta löytyy. Tilkkuja pitäisi olla jäljellä vielä runsaasti, vaikka niitä jätesäkilliset jo lahjoitin sekä tyttärieni päiväkodille että peruskoululle. Kiitokset tästä kuluvat sisustusarkkitehti-/tekstiilitaiteilijaäidilleni. Ehkäpä saatuani työhuoneen uudelleenorganisoinnin joskus valmiiksi, löytyy taas jo kärsivällisyyttä pienten kangaspalojen kanssa tuherteluun!