Hyvää ystävänpäivää!

Kulunut vuosi on ollut raskas. En olisi selvinnyt siitä ilman teitä, ♥ ystäviä! ♥ Olette jakaneet kanssani ilot, surut, onnen ja pettymysten hetket. Olette seisoneet vierelläni koko taudin uuvuttaman matkan. Tukeneet tarvittaessa, olleet läsnä. Olen hyvin kiitollinen jokaisesta hetkestä. Kulunutta yhteistä vuottamme kuvaa hyvin ajatelma

Sinä kysyit minulta 

hyppäisitkö sillalta perässäni

jos itse hyppäisin?

Sanoin - En

olisin alhaalla

ottamassa sinut kiinni.

Näinhän se menee! Ja näin te olette toimineet! Minun ei ole kertaakaan täytynyt pelätä putoamista!

Ystävänpäivä ei itsessään ole minulle erityinen, jokainen päivä on ystävänpäivä. Koen sen lähinnä amerikkalaisten hössötyksenä. Mutta toisaalta, onhan se hyvä edes kerran vuodessa siitä läheisilleen erityisesti mainita, jos sitä ei muuten saa sanotuksi. Ja sydämet ovat ihania ♥

Erityisesti halusin tänä vuonna muistaa perhettäni, jolle tämä vuosi on myös ollut todella raskas. Tyttäreni ovat kulkeneet kanssani lääkäreissä, mies pitänyt kodin pystyssä. Minä olen saanut keskittyä paranemiseen ja käsityöterapiaan. He ovat olleet peloissaan ja hädissään, mutta silti jaksaneet tukea ja kannustaa. Yhden ainoan kerran olemme puhuneet hautajaisjärjestelyistä, mutta se oli joka tapauksessa aiheellista. Minun sukuhautani ovat Helsingissä, mieheni Savitaipaleella ja me kaikki perheinemme asumme Turussa. Päätimme siis perustaa oman sukuhaudan tänne.  

Mutta sydämet ovat tärkeitä. Niinpä halusin ilahduttaa näitä kolmea elämäni tärkeintä ihmistä sydämin. Virkkasin 6 lasinalusta kaikille. Lankana minulla oli Dropsin Bomull-Lin (53% puuvilla, 47% pellava) ja koukkuna 4,5. Yhdestä kerästä tuli melko tarkalleen 5 alustaa. Ohjeen löydät täältä. Suklaata rakastavat tyttäreni saivat lisäksi todella herkullista kaakaota.

Mutta tahdon vielä korostaa sitä, että olette tärkeitä ihan jokaikinen. En edes tiedä teitä kaikkia tai teidän kasvojanne, mutta jokainen käyntinne täällä on ollut minulle rohkaisu, kannustin, voimasäde jaksamiseen. Siis jokainen ♥