Menneenä viikkona olemme sisustaneet kotiamme uudelleen. Päätin, että joko hyvien tai huonojen uutisten kunniaksi saisin viimein ne 30 vuotta haaveilemani lasioviset kirjahyllyt. Ja siinä ne nyt ovat. Kirjat miltei kirjastoluokituksen mukaan järjestettyinä, aakkosissa ym. Lastenkirjat, ammatti- sekä harrastekirjallisuus löytyy muualta. Minä kun rakastan kirjoja... Olen yrittänyt seurata aikaani ja lukea e-kirjoja, mutta... Haluan ja tarvitsen lehtien kääntämisen rapinan ja kirjan tuoksun. En pysty uppoutumaan kirjan (mielikuvitus)maailmaan tietokoneelta.
Paljon muutakin kodin järjestystä meni uusiksi, mutta sehän on vain hauskaa puuhaa. Paitsi ehkä aviomiehelle, joka joutuu juoksemaan kellarin ja kodin väliä minun oikkujeni mukaisesti...
Tänään on karkauspäivä. Siis nurinkurisuuspäivä. Tänään saa kaiken tehdä hassusti, naiset kosia miehiä - mutta vain sinkkumiehiä. Koska naisilla ei aikanaan ollut itsemääräämisoikeutta, oli tämä päivä ainoa mahdollinen naisten omiin ratkaisupyrkimyksiin. Miehellä ei periaatteessa ollut lupaa kieltäytyä naisen pyynnöstä, mutta pieni lahja koettiin tarpeeksi arvokkaaksi epuun merkiksi. Myöhemmin siitä yleisesti muodostui se kuuluisa hamekangas. Vuoteen 1998 saakka karkauspäivää vietettiin Julius Caesarin päätöksen mukaan tänään, nykyään se on vasta 29.2. Mutta minulle se on tänään. Ja nyt saa olla kuin Peppi Pitkätossu!
Olin muutama vuosi sitten jälleen keikalla Virossa. Kävimme tämän reissun aikana myös Kihnussa, Pärnun eteläpuolella Riianlahdella olevassa saaressa. Siellä hameilla ja niiden kankailla on suuri merkitys ja niitä käytetään vieläkin päivittäin. Ne kudotaan itse eri elämänvaiheisiin sopiviksi, sillä hamekankaan kuvio kertoo kantajastaan iän, suvun, elämäntilanteen ja aviosäädyn. Hameet, kansallispukuihin rinnastettavat, myös käytetään loppuun. Eräässä perheessä nainen tuli tervehtimään meitä "vanhassa" hameessa, suoraan sianteurastuksesta! Onpa tällaiset kankaat muuallakin tärkeitä, skotlantilaiset kiltit... Eli eipäs väheksytä yhtään lahjan arvoa!
Vielä sananen babyshowereista. Olin elämäni ensimmäisillä sellaisilla (eihän niitä silloin tunnettu kun minä ja ikätoverini lapsia odotettiin) viime viikonloppuna. Hauskaa oli nähdä tuttuja tyttäreni kavereita. Ohjelmaa ja hyvää ruokaa, aikuisia ja lapsia. Tottakai tulevan kummin tekemä vaippakakku
ja erään ystävättären niin samainlainen olotila ♥
Tulevalle äidille vein sen vastasyntyneen kettusetin, pöllöpeitto kun vieläkin odottaa valmistumistaan. Hauska idea tämä tulevan äidin juhliminen. Kyllä kaiken viime vuonna kokemani jälkeen uuden elämän, syntymisen juhla on ihanaa! Enää reilu kuukausi mummautumiseen ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti