Bathia, Bachia ja Boostia

Hyvää alkanutta naistenviikkoa kaikille! Mietin, miten tämän sateiseksi luvatun ajanjakson oikein itseäni hemmottelemella aloittaisin. Perhe lähti töihinsä ja jäin yksin kotiin kissojen kanssa. Päätin järjestää itselleni oikein tunnelmallisen hemmotteluhetken diy-span, kynttilöitten, hyvän musiikin ja herkkusmoothien parissa.

Aloitin kasvoista. Halusin kirkastaa ihoani ja kuoria sen hellävaroen. Kaivoin keittiön kaapeista kaurahiutaleita, jugurttia ja hunajaa. Murskasin puolisen desiä kaurahiutaleita (Jamie Oliverin Flavour Shaker toimi loistavasti) ja lisäsin joukkoon turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Jätin seoksen tekeytymään toviksi.

Sillä välin poimin rehottavista yrttipuskistani kourallisen rosmariinia ja minttua sekä laitoin vettä kiehumaan. Murskasin yrttejä hieman, jotta kaikki öljyt pääsisivät paremmin liukenemaan. Lisäsin desin verran kaurahiutaleita sekä puolisentoista litraa jo hieman jäähtynyttä kuumaa vettä. Jätin nämä tekeytymään siksi aikaa kun leikin kasvonaamion kanssa, eli noin 15-20 min. ajaksi.

Levitin kauratöhnää kasvoilleni reilusti. Käytin pieniä, pyöriviä liikkeitä, jotta iho kuoriintuisi ennen vaikutusaikaa. Naamio tuntui iholla hyvältä ja viileältä. Kauralla on ihoa puhdistava ja rauhoittava vaikutus, lisäksi sen rakenne tekee siitä oivan, hellävaraisen kuorinta-aineen. Hunaja on myös kuoriva ja rauhoittava aine, joka myös kosteuttaa ja pehmentää ihoa. Jogurtti kuorii, kirkastaa ja kiinteyttää.

Naamion vaikuttaessa oli hyvää aikaa valmistella smoothie-tarpeet sekä tehdä kahvinpuru-kookosöljyseos. Perkasin mansikat ja mustikat, laitoin chia-siemenet likoamaan ja kaivoin esille blenderin. Jalkoja ja käsiä varten sekoitin keskenään muutaman ruokalusikallisen käytettyjä kahvinporoja ja saman verran kookosöljyä. Olisi varmaan kannattanut käyttää kuivia poroja sillä seoksesta tuli aika löysää. Lisäsin siihen hieman chia-siemeniä sitomaan nestettä. Ajattelin myös, että ne ovat kahvinpurujen lisäksi hyviä ihonkuorintaan.

Kuulun siis niihin onnellisiin, joilla on kylpyamme. Pistin veden valumaan, siivilöin yrtti-kauranesteen ja lisäsin siihen reilusti hunajaa. Lisäsin sen kylpyveteen. Noista yrteistä ulkoisesti käytettynä minttu virkistää, viilentää ja lisää ääreisverenkiertoa, rosmariini piristää ja virkistää, vahvistaa sydäntä ja verenkiertoa ja kauran ja hunajan ihoa hellivät ominaisuudet ovat varmasti kaikille tutut. Otin ammeen läheisyyteen myös valmistamani kahvinporoseoksen.

Siispä kylpyyn. Kynttilät (tuoksuttomat, jotta kylpyveden sekaan kaatamani nesteen tuoksut eivät peittyisi) palamaan, taustamusiikki soimaan - itse valitsin Bachin Brandenburgilaiset - ja hyvä kirja käteen. Aah, nautintoa!

Kylvettyäni hieroin jalkoihini ja käsiini kahvinporosekoitusta, annoin sen vaikuttaa vähän aikaa ja huuhtelin pois. Hieroin sitä myös huuliini, näin tuli nekin kuorittua ja hoidettua. Koko kroppa tuntui virkistyneeltä ja rentoutuneelta, iho oli silkinpehmeä ja mieli levollinen.

Pinaattia, mustikoita, mansikoita, pieni banaani, puristettua limetin mehua, kurkumaa, pippuria, raastettua inkivääriä, kookosöljyä, turkkilaista jugurttia, tilkka mustikka-aroniamehua ja shiasiemenet blenderiin. Juhannuksena neulomani aloe vera-jojobaöljy-sukat jalkaan, taustamusiikki jatkaa soimistaan, smoothie vierelle ja käsityö käteen. Minun puolestani naistenviikko - vaikka nyt jo sataakin - voi alkaa!

Sieniä ilman sadetta

Olen ollut hiljaa aivan liian pitkään. Se ei todellakaan johdu siitä, että olisin levännyt laakereillani. Ehei, vaikka sairaslomalla nyt olenkin. Olen luonteeltani sellainen tyyppi, että en osaa olla tekemättä mitään. Innostun helposti - liiankin helposti - uusista asioista ja tällainen utelias, tiedonjanoinen ja melkein perfektionisti kuin olen se tarkoittaa sitä, että kirjastot ja netin ihmeellinen tietokanta ovat kovassa käytössä.

Nyt projektinani on mm. suursiivous. Autotallimme vaihtui toiseen ja samalla tuli käytyä läpi kaikki sinne vuosien varrella kasaamamme roina. Se on ollut niin kätevä paikka varastoida tavaraa, joka odottaa toimenpiteitä. Kuten likaisia mattoja, päiväkotiin menossa olevia lasten vanhoja kirjoja ja pelejä, myytäviksi tarkoitettuja sohvan runkoja, remonttitarvikkeita ym. Ja todellakin ym.

Mutta nyt se on tehty. Toimenpiteitä odottavat enää ne remonttitarvikkeet ja sohvanrungot. Jos joku tee-se-itse ihminen haluaa Artekin ihan hyväkuntoiset Ben af Schulten -sohvan rungot, meiltä löytyy kaksin kappalein. Ne tarvitsevat ainoastaan uudet pohjavyöt ja tyynyt. Remonttitarvikkeet odottavat syyskuussa saapuvaa, ongelmajätteitä vastaanottavaa ympäristöauto Yrjöä, joten maaliasiakin on hoidossa. Siispä voin nyt keskittyä kaikkiin muihin innostuksen kohteisiini.

Koska minulla nyt on aikaa, päätin että tänä vuonna voin ihan jaksamiseni mukaan keskittyä asuntomme suursiivoukseen, sadonkorjuuajan juhlallisuuksiin ja joulun valmisteluun. Ettei muka tulisi perinteinen loppuvuoden hoppu. Elän toiveajattelussa, että jos aloitan kaikkien juttujen askaroimisen jo nyt, pikkuhiljaa, viime hetken panikointeja ei tule. Saas nähdä miten optimistin käy.

Tänä vuonna meillä vietetään loka-marraskuun vaihteessa kekriä. Meillä ei näy lentäviä lepakoita, Jack-o-lanterneita eikä syödä nakkisormia tai silmämunia. Haluan pohtia sitä, kuinka ja mitä tämä vanha vuodenvaihde, sadonkorjuuaika oikein piti sisällään. Monet perinteisistä tavoista ovat siirtyneet uuteen uudenvuoden ajankohtaan, esimerkkinä vaikka tulevan vuoden ennustelu ja tinanvalanta.

Mutta sadonkorjuuta ei voi viettää ilman "sadonkorjuuta". Niinpä sieniretkeltämme löysimme tatteja, kantarelleja ja jokusen kärpässienenkin. Langanjämillekin löytyi käyttöä.

Tattien ohjeet otin Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Lankana minulla oli Nallea ja Suomalaista sukkalankaa. Kantarelleihin löysin ohjeen pohjan Järbon sivulta. Muokkasin sitä niin, että virkkasin jalan ja lakin yhdessä, en ohjeen mukaisesti kahdessa eri osassa. Pikkukantarelliin tein sitten ihan oman sovelluksen. Lankana minulla oli Esiton virkkuulanka. näistä tuli mielestäni niin syötävän söpöt!

Pikkukantarellin ohje on yksinkertaisuudessaan tässä:

Pieni kantarelli

Tee taikaympyrä ja virkkaa siihen 6ks.

Krs 1: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 9ks

Krs 2-7: 9ks

Krs 8: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 12ks

Krs 9: *3ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 15ks

Krs 10: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 20ks

Krs 11: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 30ks

Krs 12: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 45ks

Krs 13: 2ks jokaiseen silmukkaan = 90ks

Päättele langat.

Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti tietenkin kärpässienet. Ne tein kokonaan aivan omasta päästäni ja kirjoitin niille oikein ohjeenkin. Sen löydät tämän linkin takaa. Lankana minulla oli seiskaveikkaa. 

Ja tottakai nämä tarvitsevat itselleen jonkin sijoituspaikan kunnes syysjuhlinta voi alkaa. Niinpä punoin pikaisesti korin sanomalehdestä. Tähän tyyliin tehtyä koria on hankalampi punoa näistä nykyisistä tabloid-mallisista lehdistä. Onneksi Turun Sanomat lähettelee muutaman aukeaman ilmaisnäytteitä aina silloin tällöin... Vähän loppui materiaali kesken, eikä siitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen tullut, mutta tarkoitukseen oikein sopiva.

Ensimmäinen jouluvalmistelunikin on nyt tehty. Luit oikein - JOULU - mutta tätä ei voi lykätä myöhempään ajankohtaan. Pakastin näet uusia perunoita, jotta jouluna saamme kalojen kanssa niillä herkutella. Ohjeita löytyy netistä, mutta perus on kai kaikissa sama. Pese huolellisesti, kiehauta  2-5 min, jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä ja kuivata. Pakasta annoksittain tillin kera. Käytettäessä pane ne jäisinä kiehuvaan veteen, keitä kypsiksi ja herkuttele.

Etanamaista eloa

Viikko sitten oli 4. sytostaattihoito. Tuntuu siltä, kuin toipuminen veisi kerta kerralta enemmän aikaa. Sanoivat siellä vielä, että kaksi seuraavaa kertaa ovat pahimmat. Ei nyt maalata piruja seinälle, mutta uskon sen. Myrkky on myrkkyä ja miksei elimistölle olisi kerta kerralta rankempaa toipua siitä.

Periaatteessa kaikki menee hyvin, minulla ei ole mitään valittamista. Pahoinvointeja ei ole tullut, haju- ja makuaisti pelaavat jotenkuten, suun sisusta ei ole mennyt rikki - ei siis mitään niistä oireista, joista lääkärit niin puhuivat ja varoittelivat. Sitä oiretta, jonka minä ja muut kyllä huomaamme, ei ole tutkittu eikä siitä ole varoitettu. Nimittäin pään sisustan fyysinen vointi.

Sytoja ennen tulee aina reipas kortisonisatsi, joka minulla ainakin vaikuttaa valvottavasti. Kun unta viimein saa on nukkuminen pätkittäistä. Ei tämäkään vielä mitään, mutta se pään sisus. Aivot muuttuvat turvesuoksi, kaikki ajattelutoiminta vaatii äärimmäisiä ponnisteluja. Unohtelee asioita. Keskittymiskyky on 0. Lauseet katkeavat, ei muista minne oli menossa tai mitä tekemässä. Päätöksenteko on mahdotonta. Hyvä kun oman nimensä osaa sanoa sitä tiedusteltaessa. Tuskastunut "emmätiiä" on yleisin suusta pulpahtava lause.

Käsitöissä tämä tarkoittaa myös ongelmia. Kesken kerroksen joutuu uudelleen miettimään mitä pitikään tehdä ja miksi. Oikeaa vai nurjaa. Montako silmukkaa. Virheitä tulee ja pahimmassa tapauksessa koko session tulos on +-0. Purkaminen on tuikitavallista. Mistään ei tule valmista.

Nyt viime tiputuksesta on siis kulunut viikon verran ja olo alkaa tokeentua. Tälle taudille ominaista on, että kaikki muutokset tapahtuvat nopeasti. Aivan kuin hiukset lähtivät todellakin kertaheitolla, niin aivojen toimintakin palaa harppauksin, hups vaan. Nyt tämä alkoi siis tapahtua sunnuntaina.

Koko viikon etanan vauhdilla tapahtuneitten ajatusten liike alkoi nopeutua. Kaasupoljin löytyi ja kiihtyvyys kasvoi. Kirjastoon heti, lisää luettavaa ja selailtavaa. Olin turvesuoaikanani surffannut tuntitolkulla netissä (juuri sopivaa aivojen kapasiteetille) ja kerännyt ideoita tulevaisuudelle - kaikkea uutta, kivaa ja hauskaa. Tänään viimein löytyi sen verran potkua korvien välistä, että sain niitä ajatuksia jäsenneltyä. Symbolisesti ja konkreettisesti virkkasin etanan ulos aivoistani. Se majottautui väliaikaisesti rakuunan ja salvian viidakkoon, mutta toivottavasti löytää kotinsa ihan muualta kuin mamman ryytimaasta.

Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tähän ollut. Ensiksi virkkasin kaksi simpukkaa kotiloksi ja ompelin yhteen. Sitten virkkasin itse etanan, lisäsin silmukoita vain päälipuolella, jotta pohja pysyisi tasaisempana. Tuntosarviin otin pienemmän koukun ja lisäsin ennen paluumatkaa (5kjs, helmi, 5ps) mustan helmen silmäksi. Täytin, päättelin ja ompelin kotilon kiinni.

Helmethän on helppo lisätä työhön. Kun tulee siihen kohtaan, mihin haluaa helmen kiinnittyvän pujottaa sen suoraan silmukan ympärille ja jatkaa työtä normaalisti. Kätevästi tämä käy pienen virkkuukoukun avulla. Ennen silmukan neulomista/virkkaamista pujottaa helmen pieneen virkkuukoukkuun, jolla sitten koukkaa halutun silmukan helmen läpi. Silmukka takaisin puikolle/koukulle ja matka jatkuu. Yksinkertaista.

Ihan perusvinkkinä muistutan myös näistä täytteistä. Halvimmalla pääsee, kun ostaa ikeasta euron tyynyjä. Samalla voi vaikka ottaa käyttöön uudet ja hyötykäyttää vanhat.

Lankoina tässä etanassa käytin jämiä, Fibra Naturan bambua kotiloon ja seiskaveikkaa bodyyn. Ihan symppis tyyppi siitä tuli, saisikohan sen pulpautettua nopeammin ulos ensi hoitojen jälkeen - vähän niin kuin Ron Harry Potterissa. Salaisuuksien kammiossa Ron yritti taikoa Draco Malfoyhin etananoksennusloitsua, joka kuitenkin rikkinäisen sauvan takia osuikin Roniin itseensä. Harmittavaista kyllä parannustaikaa ei kirjassakaan ole, ne etanat piti vain ajan kanssa oksentaa pois.

Viime viikolla tapahtui aivan ihana juttu, posti toi ison paketin. Siskoni oli jo aikaisemmin vihjaillut siivonneensa lankavarastojaan ja löytäneensä laatikollisen sellaisia ihanuuksia, mitä ei itse enää tarvitse. Hövelisti lupasin auttaa hävittämisessä ja ottavani vastaan moiset - eihän niitä sovi nyt poiskaan heittää! Ja perjantaina se saapui. Tämän ihmettelemisessä menee jokunen tovi. Tiedän jo muutamat jutut, joihin näitä tulen käyttämään. Ja niin kyllä tietäisivät meidän kissatkin...

Lisdoonvarna shawl

Eilen Turussa alkoivat keskiaikamarkkinat. Ne ovat maan suurin tähän ajanjaksoon keskittyvä tapahtuma, joiden ohjelmasta löytyy todellakin jokaiselle jotakin. Tänä vuonna keskitytään vuoteen 1504, jolloin muualla maailmassa mm. Michelangelo sai valmiiksi David -patsaansa ja Irlannissa käytiin Knockdoen taistelu. Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin se, että keskiajan ajankohta määritellään Suomeen myöhemmäksi kuin esimerkiksi Italiassa. Niinpä Suomen myöhäiskeskiajalla vuonna 1504 Italiassa elettiin jo renessanssin hurmassa.

Kelttiläistä kulttuuria pidetään usein synonyyminä Irlantilaiselle kulttuurille, vaikka kelttiläisyys on alunperin eurooppalainen ilmiö. Tunnetuin kelttihahmo lienee Asterix, tuo Gallian kauhu. 1800-luvulla romantiikan ja nationalismin myötä keltit nousivat uuden arvostuksen aikakaudelle ja heidän ornamentiikkansa ja juhlansa elävät voimakkaasti vielä tänä päivänä. Kukapa ei olisi ainakin jossain muodossa viettänyt esim. Halloweenia, sen lähtökohtanahan on kelttien samhain.

Pidän itse kovasti sekä Irlantilaisesta kulttuurista että kelttiläisestä ornamentiikasta. Joten kun näin kuvan Lisdoonvarnan shaalista olin myyty. Ohje löytyy talven 2013 Cochet! -lehdestä. Sen metsästämisessä meni tovi, mutta lopulta löysin sen Kirjokkaasta. Langaksi valikoitui Dropsin Nepal jossa on 65% villaa ja 35% alpakkaa - sillä minulla oli sitä runsaasti jo ennestään. Lanka on kyllä huopuvaista sorttia, mutta uskoisin sen kestävän tässä shaalissa ihan muuttumattomana.

Shaali koostuu kahdesta osasta, stoolasta ja takakappaleesta. Mielestäni päätekstuurin kuvio on todella hauska - en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavanlaisiin silmukoihin. En millään meinannut aluksi uskoa, että ne ovat "vain melkein pylväitä" ja koetin virkata ihan tavallisia pylväitä. Purkuun meni. Rautalangasta vääntäen luin ohjeen huolellisesti läpi ja niinpä syntyi oikeannäköinen lopputulos. Minkä ihmeen takia (entisen ammattimuusikonkin) täytyy aina lähteä soitellen sotahan ja yrittää oikoa ohjeistuksissa. Ihan niin kuin miehet ja kodinkoneet...

Solki on Virosta, eräällä esiintymismatkalla hankittu. Helmojen pitseissä ihastuin niiden sydänkuvioihin. En ole koskaan ennen välittänyt sydämistä, en edes teinivuosina. Nykyään sydämiä voi meiltä bongata varsinkin kylppäristä - aina suihkuverhoa ja saippuaa myöten.

Ohjeessa kehotettiin liittämään kappaleet toisiinsa piilosilmukoita virkkaamalla. En oikein innostunut sellaisesta saumasta. Päätin ommella kappaleet yhteen ristipistoin. Tein vielä niin, että vaihdoin ompeleen suuntaa aina seuraavassa pistossa. Mielestäni lopputulos on paljon enemmän työn hengen mukainen. Sitäpaitsi ristipistot näin tehtynä sopivat hyvin shaalin nuolikuvion pariksi.

Sain tämän sopivasti juhannuksen tienoilla valmiiksi. Nyt minulla on "ajanmukaista" vaatetusta rekvisiitaksi seikkailulle keskiaikamarkkinoiden humussa.

Pressikuva. Kuvaaja Sami Maanpää.

P.s. Sain valmiiksi myös sen toisen, pienemmän pitsitopin. Nyt se on Siljalle sopiva =)

Siitä puhe, mistä puute

Juhannus sujui tutusti koleassa säässä. Meitä se ei sinänsä haitannut, sillä vietimme sitä aivan kotioloissa. Kaupungissa oli rauhallista, hiljaista ja pystyimme hyvin kuvittelemaan olevamme jossain, kaukana muista ihmisistä. Mökkitunnelmaa loimme kynttilöillä ja nuotion hajua saimme uunista kun savustimme punajuuria ja lanttuja. Ei laisinkaan hassumpaa. Eikä kahvin, mehun ja teen juonnista tullut edes huonoa oloa, vaikka niitä litrakaupalla kuluikin.

Mutta vaikka aurinkoista aattona täällä olikin, oli silti koleaa. Päätin kaivaa esille villasukat. Mutta...

Olen vuosien varrellaa kultonut kymmeniä sukkia. Isoja ja pieniä, vauvoista aikuisille. Olen tehnyt kirjoneuletta, raitaa, pintakuviota, pitsiä, vahvennettuja kantapäitä niin ristiin kuin suoraan, pohjaa ohuena, paksuna, norjalaisittain, suomalaisittain, olen kutonut englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Olen käyttänyt kiliseviä ja kilisemättömiä puikkoja, olen suunnitellut itse, tyttäreni ovat suunnitelleet, mieheni on esittänyt toiveita, kummipoikani saanut pehmeitä paketteja, jopa tyksin keskoset ovat saaneet jalkaansa minun neulomiani sukkia. Tuttua vai mitä. Tyttäreni sukkalaatikko tursuaa, mieheni voi valita vaikka joka viikonpäivälle erilaiset sukat, mutta...

Minun Sukkalaatikkoni Ammottaa Tyhjyyttään!!!

Asialle oli tehtävä jotain! Siis ei muuta kuin muut työt syrjään, puikot käteen ja toimeen. Olin jo aiemmin ostanut joskus täälläkin mainitsemaani aloe veraa sisältävää lankaa. Ajattelin nyt, että kun kerran itselle yhdet sukat tehdään, tehdään sitten kunnolla. Hain langan ja ilokseni totesin, että se sisältää myös jojobaöljyä. Luksuslankaa siis. Lanka on Austermannin Step 6, tarkemmin Irish rainbow colours merkkistä, liukuvärjättyä villan (75%) ja polyamidin (25%) sekoitusta. Kutoessani huomasin, että se on myös kauniisti puolattua, sain siis kaupanpäälle juhannuskukkasen.

Varren mallin löysin Ullanneuleen sivuilta, nimellä Jouluiset kääntövarsisukat. Juhannussukiksi muutin ne kiinnittämällä varsiin kulkusten sijasta puuhelmet. Ei varsista sellaiset tulleet kuin ajattelin, mutta minun jalkaani ne kelpaavat aivan hyvin. Siitä eteenpäin teinkin sitten aivan oman pääni mukaan.

Tykkään tehdä vahvennettuja kantapäitä. Miehille ihan tavalliset ja naisille ristiin vahvennetut. Päätin tehdä näihin luxus-sukkiini myös vahvennetun pohjan. Vähän aikaa pähkäiltyäni tein sen niin, että siirsin kerroksen vaihtumiskohdan 3. ja 4. puikon väliin, jotta ristiinvahvennuksen kuvio ei muuttuisi. Ajattelin myös, että ylimääräiset kerrokset joita täytyy tehdä pohjan lyhenemisen estämiseksi, olisivat mukavammat neuloa. Kudoin aina neuleen vaihtumiskohtaan yhden nurjan silmukan, sillä mielestäni se tekee saumakohdasta siistimmän näköisen.

Kun tulin kärkikavennusten kohdalle tuli eteeni uusi tenkkapoo. Olen sädekavennusten ystävä, mutta se jälleen hajottaisi pohjan kuvion. Niinpä päädyin ratkaisuun, jossa päälipuolelle tein kavennukset aivan normaalisti, mutta pohjassa kavensin 3s yhteen vahvistetun neuleen reunassa. Jotta kerrosten laskeminen olisi helpompaa, muutin tässä kohtaa kerroksen vaihtumiskohdan 1. ja 2. puikon väliin.

Huolittelin pingoituksen jälkeen varren reunat vielä virkkaamalla kiinteitä silmukoita kuten siksakissa. Samalla kiinnitin puuhelmet paikoilleen. A vot, minullakin on ihan omat jalkoja hellivät villasukat (jotka toivottavasti viihtyvät minun sukkalaatikossani, eivätkä muuta jonkun toisen vastaavaan alivuokralaiseksi...) Täytynee piakkoin tehdä niille seuralaiset, etteivät ne tuntisi itseänsä siellä aivan orvoiksi...

Toppi kuin juhannusruusu ja kalasalaattia

Niin se kesä on täällä. Vaikka hampaat kalisten. Juhannus on nurkan takana, kaupungit tyhjenevät ja kaikki toivovat jotain sellaista tapahtuvaksi, josta voisi vielä vuosien jälkeen puhua alukkeella: "Muistatko sinä juhannuksena, kun..."

Juhannus, mittumaari, on vanha juhla jota on vietetty jo vuosituhansien ajan. Sitä vietettiin alunperin valon ja hedelmällisyyden, kesäpäivän tasauksen ja tulevan sadon onnistumisen kunniaksi. Päivän pituuden muuttuminen katsottiin taitekohdaksi, jolloin kummitukset ja pahat henget pääsivät maan päälle. Juopuminen, meluaminen ja kokkojen poltto olivatkin tarpeen näiden karkoittamiseksi. Niiden tosin uskottiin myös tuovan onnea tulevaa satokautta ja hedelmällisyyttä ajatellen. Taikoja tehtiin varsinkin tulevien sulhasien ja morsioitten ennustamisen tiimoilta. Juhannuspäivää pidettiin erityisen suotuisana kaikenlaisten enteiden tulkinnalle.

Kirkko, joka muutti useimmat vanhat pakanajuhlat omiin tarpeisiinsa sopiviksi, nimesi tämän päivän Johannes Kastajan mukaan. Liturgiseksi väriksi muodostui valkoinen, ilon ja toivon väri. Valkoista pidetään länsimaissa myös antautumisen ja rauhan värinä. Juhannusruusu on valkoinen.

Valkoinen oli myös jotenkin itsestäänselvä valinta, kun tyttäreni löysi itselleen mieluisan toppimallin. Valkoinen tuo pitsikuvion herkkyyden ja mallin linjakkuuden hyvin esille. Langaksi valitsimme ohjeen mukaisesti Dropsin Muskatin. Toppi valmistui ennätysajassa. Huomasimme kuitenkin, että m-koko oli Siljalle hitusen iso, jopa suoraan kuivumasta tulleenakin. Joten tämän topin saikin sitten isosisko Elisa (joka myöskin ihastui malliin) ja minulla on puikoilla uusi, s-kokoinen toppi, jonka yritän saada juhannukseksi valmiiksi. Vyötäröä lähestytään, joten toivoa on.

 Malli Love Is In The Air löytyi siis Dropsin omista mallistoista. Tässä vielä lähikuva pitsistä.

Kaikenlainen tekeminen on niin hauskaa. Ruoanlaitto on yksi mieluisimmista. Mieheni kävi eräänä päivänä töiden jälkeen neitsytperunafestivaaleilla. Siellä oli kuulemma ihanan näköisiä kalaruokia. Mutta keittiöpuuhailuja rakastavana ja aina uusia kulinaristisia nautintoja kokeilevana hän päättikin tulla kotiin ja loihtia minulle jonkun herkullisen annoksen. Kuvia ei valitettavasti tästä aivan tajuttoman herkullisesta ruoasta ole saatavilla, sillä ennen kuin huomasimmekaan, kaik ol mänt. Ja sama seuraavana päivänä. Mutta kirjallisesti jotakuinkin näin:

Lämminsavulohta
Katkarapuja
Leipäjuustoa
Kananmunaa
Kurkkua
Kevätsipulia
Kapriksia
Tilliä
Sitruunan mehua
Valkosipuliaiolia tai jotain muuta hyvää kastiketta

Sotkota. Keitä uudet perunat kypsiksi ja kananmunat koviksi, Asettele lautaselle perunoita, munan lohkoja ja salaatinlehiä, joiden päälle nostelet kalasalaatin. Yritä olla ahmimatta.

Loppuun vielä muistutukseksi kaikille Neulojan laki. Siihen on hyvä vedota aina neuloosin ollessa pahimmillaan ja aiheuttaessa "ympäristöhaittoja". Voit ladata kuvan isompana, tulostettavana versiona tästä.

.

Peitetty pää ja haliviitta

Nyt on sytostaattihoidoistani jo puolet takanapäin. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Pienintäkään pahoinvointia ei ole tullut, alun kortisonikännien jälkeen on kyllä jonkin verran väsyttänyt. Ruokahalu on vaihdellut, makuaistissa huomaan jo eroja, mutta viimeksi eilen sain nauttia vastaleikatun nurmikon tuoksusta - hajuaisti siis toimii. Neulasta-pistoksistakaan en ole luu-/nivelkipuja saanut, joten voin vain todeta kaiken menneen tähän saakka todella hienosti. Jos kaikki sujuu tulevaisuudessakin yhtä mukavasti voin olettaa pääseväni näistä ja sädehoidoista eroon jouluksi. Se olisi ihanaa!

Yksi väistämätön seuraus näistä hoidoista on kuitenkin ollut. Hiukseni lähtivät noin kuukausi sitten, ennen toista hoitokertaa. Ja ne todellakin lähtivät. Helatorstaina kun vanhempani Hesasta olivat kyläilemässä. Tuppoina. Sain ne jollakin tahdonvoimalla suurimmilta osin pysymään päässä heidän täälläoloaikansa. Illalla kuitenkin tyttäreni otti partahöylän käteensä ja sain nähdä sen, mitä olin jo vuosikausia ajatellut - oman kalloni muodon. Enkä ollut laisinkaan tyytymätön näkemääni!

Nyt päässäni kasvaa erilaista hiusta. Pehmeää ja untuvaista. Olisikohan tämä jo sitä uutta sytokiharaa? No, sen näyttää aika kunhan tuo 2-3 mm:n sänki tuosta hieman kasvaa. Ja onhan minulla peruukki. Sairaalat myöntävät syöpäpotilaille maksusitoumuksen peruukkiin. Sillä saa sellaisen keinohiushalpisversion, mutta Syöpäyhdistykseltä sain hyvännäköisen ja hyvin istuvan peruukin. Näin sen kuvastossa, ihastuin ja kävi kuten minulla yleensä vaatteitakin ostettaessa. Jokin eteentuleva vain "kertoo" minulle olevansa se jokin mitä etsin (tai en aikaisemmin tiennyt etsiväni), ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Sovitin peruukkia ja heti tuntui omalta.

Olen saanut Lounais-Suomen syöpäyhdistykseltä loistavaa ja asiantuntevaa palvelua niin ritaproteesin kuin peruukinkin taholta. Lisäksi asiakaspalvelijalta on löytynyt aikaa kaikesta mahdollisesta keskustelemiseen ja sainkin loistavia vinkkejä moniin muihinkin mieltäni askarruttaneisiin asioihin - jopa sellaisiin, joita en itse ollut osannut vielä edes ajatella. Paikka on hieman syrjäinen, Hirvensalossa meren äärellä, mutta ulkoiset puitteet ovat aivan mahtavat vaikka piknikkiä ajatellen. Osa näistäkin kuvista on otettu siellä toukokuussa. Kuvaustiimiin kuului Siljan, Elisan ja Janican lisäksi "Sissy"- styroksipääni. Tämä pää on pienempi kuin omani, joten jotkut hatut saattavat näyttää hassuilta, mutta eiköhän ajatus tule kuitenkin selväksi.

Mutta viihdyn ihan hyvin kaljupäisenä. Pääni peitän ulkona liikkuessa lähinnä kolmesta syystä. Monet kauhistuvat yhä edelleen nähdessään hiuksettoman naisen, enkä viihdy ihmettelyn kohteena. Toinen syy on pään palelu. Näin kesäaikaan ei tämä ongelma ole suuren suuri, mutta viileällä ilmalla kyllä tuntee pään kylmettyvän. Tyttärien vauva-ajoista muistan hyvin, kuinka aina muistutettiin siitä, että paljon ruumiinlämpöä poistuu pienokaisen pään kautta. Se on ihan totinen tosi aikuisellakin. Ja kolmas syy on taas aivan päinvastainen. Koko elämäni hiuksilla peitetty päänahka palaa auringossa todella helposti. Siis taas alkuäitiysajan muistot käyttöön. Peitä iho ja pää - vaikka olisit rannalla.

Koska käsitöitä rakastan, olen tietysti uppoutunut myös myssyjen maailmaan. Olen neulonut ja virkannut niitä vinot pinot, osan omaan käyttöön ja osan tyksin sytomyssykoriin, josta tarvitsevat voivat niitä itselleen valikoida. Myssyjen teko on kivaa, nopeaa ja monimuotoista. Suunnittelin jopa oman kolmen myssyn "Elämänpuu"-sarjan, mutta ekan "Kataja"-myssyn ohje katosi, toinen on työn alla ja kolmas aloittamatta. Siis joskus, kunhan näiltä sairaslomalais-kiireiltäni ehdin =)

Mutta jotta ei ihan pelkäksi jaaritteluksi menisi, esittelenpä muutaman valmiista myssyistäni. Yhden oman mallini esittelinkin jo postauksessani 29.4. Nyt muiden mukaan tehtyjä. Hain erilaisia myssyohjeita pitkin nettiä ja löysin loppujen lopuksi kymmeniä toteuttamiskelpoisia versioita. Kaikkia en millään ehdi/viitsi ainakaan tähän hätään toteuttaa, mutta voin niistä jonkinlaisen listan tänne kerätä jos mielenkiintoa ja tarvetta sellaiselle olisi. Kommentoikaa. Monia hyviä ohjeita löytyy myös mm. Lankapirtin blogista, jonne on myös siiretty Seijasiskon blogin ohjeet. Mutta periaatteessa mikä tahansa päähine sopii sytokäyttöön kunhan vaan materiaali on tarpeeksi pehmeää herkälle päänahalle.

Mutta aloitetaan ihan talvihatulla. Aloitin tammikuussa baretin neulomisen, joka kuitenkin "hukkui" tautihässäköitten aikana. Löysin sen lankoja siivotessani ja tein valmiiksi. Lankana oli seiskaveikkaa, pyörö- ja sukkapuikot 4, resorina valepalmikkoa ja viimeistelyssä pikkuisen tärkkäsin. Kuvion ja perusohjeen löysin Ravelrystä. Vinkki: Kuivata tämän malliset pyöreät esineet lautasen tai vadin ympärille. Saat kauniisti pyöreän muodon.

Ensimmäinen varsinainen sytomyssyni oli mukaelma Pauliina-myssystä (alkuperäinen ohje). Tein sen kuviota leveämmäksi, spiraalina - josta johtuen kuvio menee vinoraitoina, pidemmäksi ja lopetin sen virkkaamalla pylväitten jälkeen 2 pp, 2 ks ja 2 ps, jotta sain viimeisen kerroksen sulautumaan kauniisti edelliseen. Lankana minulla oli kerä Fibra Naturan Bamboo Jazz Multia, ja koukkuna muistaakseni 3,5 mm.

Jatkoin omilla ohjeilla ja sen virkatun festarimyssyn lisäksi tuli tällainen neulottu "Elämänpuu - Kataja" -myssy. Ohjeita ja sisaruksia odotellessa. Idean sain tuosta pitsikuviosta. Lankana tässä oli kerä Marks & Kattensin Floxia ja puikkokokoina 3.

Ullaneuleen sivuilta löysin ihanan jugend-tyylisen Xeranthemum-myssyn. Se vaati mieleästäni ehdottomasti värikseen vanhaa rosaa. Löysin sellaista sopivan paksuista Dropsin Muscatista (ja jos ei vielä ole tullut ilmi, Turussa Dropsin lankoja myy Käsityökeskus Tuuma Kauppiaskadulla, Ortodoksisen kirkon takana). Lankaa kului pikkaisen toista kerää puikoilla 4.Tämä jäi omaan käyttöön.

Halusin kuitenkin huiveja kesäksi, Niinpä taas sukelsin netin ihmeelliseen maailmaan. Neulottuja huiveja löytyi kyllä, mutta virkattu kolmionmallinen päähine... Blogien siunattu maailma ja Helkky virkkaa pelasti pulasta. Laatikoista löytyi Marks & Kattensin Flox Jeans lankaa (menekki vähän toista kerää) ja ei kun koukku käteen. Ihastuin lopputulokseen, mutta tyksiin päätyi tämäkin. Minullako iso (mutta mielestäni edelleen kaunismuotoinen =) pää...

Kaupan lankahyllystä koppasin mukaani Novitan Puro Batikia. Sama malli, koukkukokona 4, yksi kerä ja nyt sopii! Lanka on kylläkin 100% akryylia, mutta todella puuvillanoloista. Hitusen "narskuu" korvissa käyttötilanteissa, mutta jos ei erikseen kuuntele, sitä ei huomaa. Tykkään mallista!

Ja kaiken kruunuksi tahdon hieman toitottaa some-maailman hyviä puolia. Olen myös tätä kautta tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, joista on vuosien varrella muodostunut tärkeitä lähimmäisiä. Olen alusta lähtien kertonut hyvin avoimesti syövästäni ja saamani tuki ja kannustus on ollut vertaansa vailla - ihan ympärimaailmallisesti. Itse asiassa yllättävän monella on ollut asiasta omia, henkilökohtaisia kokemuksia. Olen saanut paljon vertaistukea ja vinkkejä - tuleviin sädehoitoihin mm. Amerikasta ihon palamisen estämiseksi. Valitettavasti apteekkituotteemme ja nimikkeemme Atlantin eri puolilla eivät ole aivan samoja, siis salapoliisintyötä tiedossa. Mutta joka tapauksessa - toivottavasti kiitokset kaikille teille menevät perille myös tätä kautta <3

Ja asiasta konkreettinen esimerkki. Palasin muutama päivä sitten labrasta kotiin. Aina ennen syto-hoitoja veriarvot tarkistetaan jotta tiedetään varmaksi se, että elimistö on jo toipunut edellisestä myrkkysatsista. Mm. maksa, valkosolut ja hemoglobiini joutuvat tässä "nesteytyksessä" äärimmäisen koville. No, olin siis hyvin mietteissäni ja jännittynyt. Jos tyksistä soitettaisiin seuraavien tuntien kuluessa, jouduttaisiin hoitoani siirtämään ja haaveet rauhallisesta, hoitovapaasta joulusta menisivät tiukemmalle. Mutta.

Postin joukossa minua odotti iso ruskea kirjekuori. Some-ystävättäreni Anne Vantaalta oli halunnut ilahduttaa minua ja valaa positiivista mieltä tähän arkeen. Paketista löytyi mm. "Hyvän Mielen myssy", jonka hän oli minulle virkannut. Liikutuin kyyneliin saakka. Eikö ole ihana!

Pienillä teoilla, pienillä eleillä, ajatuksen voimalla voimme kaikki luoda hyvää mieltä ja iloisuutta ympärillemme ja läheisillemme. Yhdessä, välittäen ja tukien - siitä syntyy monet naurut ja hyvät mielet. Voimavarat, joita jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme ja joista voimme ammentaa käytettäväksi silloin kun oma tankki on tyhjä.

Tässä muutama aika sitten osui silmiini ihana kirjoitus tämän lähimmäisenkohtaamisen lämmön ja käsityön yhdistämisestä. Vaikka ihan konkreetisesti emme haliviittaa itsellemme hankkisikaan olisiko kuvitteelliselle sellaiselle käyttöä. Tai halipäähineelle (kts. kuva yllä), tai halisukille, tai halikaulaliinalle, tai... tai... yleisesti ottaen kohtaamiselle, läsnäololle ja armeliaisuudelle.