Yksi väistämätön seuraus näistä hoidoista on kuitenkin ollut. Hiukseni lähtivät noin kuukausi sitten, ennen toista hoitokertaa. Ja ne todellakin lähtivät. Helatorstaina kun vanhempani Hesasta olivat kyläilemässä. Tuppoina. Sain ne jollakin tahdonvoimalla suurimmilta osin pysymään päässä heidän täälläoloaikansa. Illalla kuitenkin tyttäreni otti partahöylän käteensä ja sain nähdä sen, mitä olin jo vuosikausia ajatellut - oman kalloni muodon. Enkä ollut laisinkaan tyytymätön näkemääni!
Nyt päässäni kasvaa erilaista hiusta. Pehmeää ja untuvaista. Olisikohan tämä jo sitä uutta sytokiharaa? No, sen näyttää aika kunhan tuo 2-3 mm:n sänki tuosta hieman kasvaa. Ja onhan minulla peruukki. Sairaalat myöntävät syöpäpotilaille maksusitoumuksen peruukkiin. Sillä saa sellaisen keinohiushalpisversion, mutta Syöpäyhdistykseltä sain hyvännäköisen ja hyvin istuvan peruukin. Näin sen kuvastossa, ihastuin ja kävi kuten minulla yleensä vaatteitakin ostettaessa. Jokin eteentuleva vain "kertoo" minulle olevansa se jokin mitä etsin (tai en aikaisemmin tiennyt etsiväni), ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Sovitin peruukkia ja heti tuntui omalta.
Olen saanut Lounais-Suomen syöpäyhdistykseltä loistavaa ja asiantuntevaa palvelua niin ritaproteesin kuin peruukinkin taholta. Lisäksi asiakaspalvelijalta on löytynyt aikaa kaikesta mahdollisesta keskustelemiseen ja sainkin loistavia vinkkejä moniin muihinkin mieltäni askarruttaneisiin asioihin - jopa sellaisiin, joita en itse ollut osannut vielä edes ajatella. Paikka on hieman syrjäinen, Hirvensalossa meren äärellä, mutta ulkoiset puitteet ovat aivan mahtavat vaikka piknikkiä ajatellen. Osa näistäkin kuvista on otettu siellä toukokuussa. Kuvaustiimiin kuului Siljan, Elisan ja Janican lisäksi "Sissy"- styroksipääni. Tämä pää on pienempi kuin omani, joten jotkut hatut saattavat näyttää hassuilta, mutta eiköhän ajatus tule kuitenkin selväksi.
Mutta viihdyn ihan hyvin kaljupäisenä. Pääni peitän ulkona liikkuessa lähinnä kolmesta syystä. Monet kauhistuvat yhä edelleen nähdessään hiuksettoman naisen, enkä viihdy ihmettelyn kohteena. Toinen syy on pään palelu. Näin kesäaikaan ei tämä ongelma ole suuren suuri, mutta viileällä ilmalla kyllä tuntee pään kylmettyvän. Tyttärien vauva-ajoista muistan hyvin, kuinka aina muistutettiin siitä, että paljon ruumiinlämpöä poistuu pienokaisen pään kautta. Se on ihan totinen tosi aikuisellakin. Ja kolmas syy on taas aivan päinvastainen. Koko elämäni hiuksilla peitetty päänahka palaa auringossa todella helposti. Siis taas alkuäitiysajan muistot käyttöön. Peitä iho ja pää - vaikka olisit rannalla.
Koska käsitöitä rakastan, olen tietysti uppoutunut myös myssyjen maailmaan. Olen neulonut ja virkannut niitä vinot pinot, osan omaan käyttöön ja osan tyksin sytomyssykoriin, josta tarvitsevat voivat niitä itselleen valikoida. Myssyjen teko on kivaa, nopeaa ja monimuotoista. Suunnittelin jopa oman kolmen myssyn "Elämänpuu"-sarjan, mutta ekan "Kataja"-myssyn ohje katosi, toinen on työn alla ja kolmas aloittamatta. Siis joskus, kunhan näiltä sairaslomalais-kiireiltäni ehdin =)
Mutta jotta ei ihan pelkäksi jaaritteluksi menisi, esittelenpä muutaman valmiista myssyistäni. Yhden oman mallini esittelinkin jo postauksessani 29.4. Nyt muiden mukaan tehtyjä. Hain erilaisia myssyohjeita pitkin nettiä ja löysin loppujen lopuksi kymmeniä toteuttamiskelpoisia versioita. Kaikkia en millään ehdi/viitsi ainakaan tähän hätään toteuttaa, mutta voin niistä jonkinlaisen listan tänne kerätä jos mielenkiintoa ja tarvetta sellaiselle olisi. Kommentoikaa. Monia hyviä ohjeita löytyy myös mm. Lankapirtin blogista, jonne on myös siiretty Seijasiskon blogin ohjeet. Mutta periaatteessa mikä tahansa päähine sopii sytokäyttöön kunhan vaan materiaali on tarpeeksi pehmeää herkälle päänahalle.
Mutta aloitetaan ihan talvihatulla. Aloitin tammikuussa baretin neulomisen, joka kuitenkin "hukkui" tautihässäköitten aikana. Löysin sen lankoja siivotessani ja tein valmiiksi. Lankana oli seiskaveikkaa, pyörö- ja sukkapuikot 4, resorina valepalmikkoa ja viimeistelyssä pikkuisen tärkkäsin. Kuvion ja perusohjeen löysin Ravelrystä. Vinkki: Kuivata tämän malliset pyöreät esineet lautasen tai vadin ympärille. Saat kauniisti pyöreän muodon.
Ensimmäinen varsinainen sytomyssyni oli mukaelma Pauliina-myssystä (alkuperäinen ohje). Tein sen kuviota leveämmäksi, spiraalina - josta johtuen kuvio menee vinoraitoina, pidemmäksi ja lopetin sen virkkaamalla pylväitten jälkeen 2 pp, 2 ks ja 2 ps, jotta sain viimeisen kerroksen sulautumaan kauniisti edelliseen. Lankana minulla oli kerä Fibra Naturan Bamboo Jazz Multia, ja koukkuna muistaakseni 3,5 mm.
Jatkoin omilla ohjeilla ja sen virkatun festarimyssyn lisäksi tuli tällainen neulottu "Elämänpuu - Kataja" -myssy. Ohjeita ja sisaruksia odotellessa. Idean sain tuosta pitsikuviosta. Lankana tässä oli kerä Marks & Kattensin Floxia ja puikkokokoina 3.
Ullaneuleen sivuilta löysin ihanan jugend-tyylisen Xeranthemum-myssyn. Se vaati mieleästäni ehdottomasti värikseen vanhaa rosaa. Löysin sellaista sopivan paksuista Dropsin Muscatista (ja jos ei vielä ole tullut ilmi, Turussa Dropsin lankoja myy Käsityökeskus Tuuma Kauppiaskadulla, Ortodoksisen kirkon takana). Lankaa kului pikkaisen toista kerää puikoilla 4.Tämä jäi omaan käyttöön.
Halusin kuitenkin huiveja kesäksi, Niinpä taas sukelsin netin ihmeelliseen maailmaan. Neulottuja huiveja löytyi kyllä, mutta virkattu kolmionmallinen päähine... Blogien siunattu maailma ja Helkky virkkaa pelasti pulasta. Laatikoista löytyi Marks & Kattensin Flox Jeans lankaa (menekki vähän toista kerää) ja ei kun koukku käteen. Ihastuin lopputulokseen, mutta tyksiin päätyi tämäkin. Minullako iso (mutta mielestäni edelleen kaunismuotoinen =) pää...
Kaupan lankahyllystä koppasin mukaani Novitan Puro Batikia. Sama malli, koukkukokona 4, yksi kerä ja nyt sopii! Lanka on kylläkin 100% akryylia, mutta todella puuvillanoloista. Hitusen "narskuu" korvissa käyttötilanteissa, mutta jos ei erikseen kuuntele, sitä ei huomaa. Tykkään mallista!
Ja kaiken kruunuksi tahdon hieman toitottaa some-maailman hyviä puolia. Olen myös tätä kautta tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, joista on vuosien varrella muodostunut tärkeitä lähimmäisiä. Olen alusta lähtien kertonut hyvin avoimesti syövästäni ja saamani tuki ja kannustus on ollut vertaansa vailla - ihan ympärimaailmallisesti. Itse asiassa yllättävän monella on ollut asiasta omia, henkilökohtaisia kokemuksia. Olen saanut paljon vertaistukea ja vinkkejä - tuleviin sädehoitoihin mm. Amerikasta ihon palamisen estämiseksi. Valitettavasti apteekkituotteemme ja nimikkeemme Atlantin eri puolilla eivät ole aivan samoja, siis salapoliisintyötä tiedossa. Mutta joka tapauksessa - toivottavasti kiitokset kaikille teille menevät perille myös tätä kautta <3
Ja asiasta konkreettinen esimerkki. Palasin muutama päivä sitten labrasta kotiin. Aina ennen syto-hoitoja veriarvot tarkistetaan jotta tiedetään varmaksi se, että elimistö on jo toipunut edellisestä myrkkysatsista. Mm. maksa, valkosolut ja hemoglobiini joutuvat tässä "nesteytyksessä" äärimmäisen koville. No, olin siis hyvin mietteissäni ja jännittynyt. Jos tyksistä soitettaisiin seuraavien tuntien kuluessa, jouduttaisiin hoitoani siirtämään ja haaveet rauhallisesta, hoitovapaasta joulusta menisivät tiukemmalle. Mutta.
Postin joukossa minua odotti iso ruskea kirjekuori. Some-ystävättäreni Anne Vantaalta oli halunnut ilahduttaa minua ja valaa positiivista mieltä tähän arkeen. Paketista löytyi mm. "Hyvän Mielen myssy", jonka hän oli minulle virkannut. Liikutuin kyyneliin saakka. Eikö ole ihana!
Pienillä teoilla, pienillä eleillä, ajatuksen voimalla voimme kaikki luoda hyvää mieltä ja iloisuutta ympärillemme ja läheisillemme. Yhdessä, välittäen ja tukien - siitä syntyy monet naurut ja hyvät mielet. Voimavarat, joita jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme ja joista voimme ammentaa käytettäväksi silloin kun oma tankki on tyhjä.
Tässä muutama aika sitten osui silmiini ihana kirjoitus tämän lähimmäisenkohtaamisen lämmön ja käsityön yhdistämisestä. Vaikka ihan konkreetisesti emme haliviittaa itsellemme hankkisikaan olisiko kuvitteelliselle sellaiselle käyttöä. Tai halipäähineelle (kts. kuva yllä), tai halisukille, tai halikaulaliinalle, tai... tai... yleisesti ottaen kohtaamiselle, läsnäololle ja armeliaisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti