keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Unikeot

Tänään vietetään unikeonpäivää. Moni tietää, että se on vanha Naantalilainen perinnerieha, joka villeimmillään kesti jopa viisi päivää, mutta onhan se paljon muutakin.

Ennen Efesoksen legendaa esittelen pehmoperheen uusimman tulokkaan. Juuri täksi päiväksi sattui tilanne, jolloin molemmat tyttäreni ja pikkuprinssi ovat täällä meillä. Ajattelimme tehdä mustikkapiirakkaa ja vaniljajätskiä. Elisalla on erityisruokavalio imettämisen takia, joten tulossa on kokeellista keittiöpuuhastelua. Ja uudeksi leikkitoverikseen Miska saa prinssiuninallen. Mitä luulette, maistuukohan tämä hyvältä?


Perusohje löytyy täältä, kruunun tein omasta päästäni. Kuono meni ommellessa vähän vinoon, joten kruunu sai kallistuksen sitä vastaan. Lankoina minulla oli Red Heartin Baby ja kruunussa Ornaghi Filatin Top Ten. Koukkuna 3. Täytteenä tuttuun tapaan ikean euron tyynyä. Nalle on konepestävä.

Unikeonpäivän vietto perustuu siis Efesolaisten legendaan. Sen mukaan 7 nuorta miestä piiloutui luolaan keisari Deciuksen kristittyjen vainojen aikaan. Joku kuitenkin kavalsi heidät ja keisari käski tukkia luolan suun kivillä siinä toivossa, että he nääntyisivät nälkään. He kuitenkin nukahtivat. 187 vuotta myöhemmin silloinen maanhaltija halusi luolan käyttöönsä. Hän käski luolan suuaukon tukkineet kivet siirrettäväksi ja päivänvalo herätti nukkuneet. Kristinuskon lisäksi tämä legenda esiintyy myös Koraanissa.


Naantalissa unikeon karnevaaliperinnettä on vietetty jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Aluksi kaksipäiväisenä kylpylä- ja kesävieraiden juhlana, jossa hierojat lähtivät kaupungille hauskuuttamaan yleisöään. Sotien aikana juhliminen hiipui, mutta jälkeenpäin perinne elvytettiin. Silloin alkoi ensin kaupungin talonmiesten, sittemmin muidenkin Jaakko-nimisten asukkien aamuherätykset. Jaakko oli tärkeä kriteeri, sillä...


1970-luvulla Naantalilaisiin perinteisiin tuli kuitenkin muutos. Unikeoksi alettiin valita henkilöitä, jotka ovat myönteisellä tavalla tehneet Naantalia tunnetuksi tai muuten hyvää Naantalin eteen. Valittu henkilö saa vuoden virallisen unikeon tittelin lisäksi kostean "herätyksen" vanhankaupungin satamassa. Tänä vuonna tämän kunnian sai ihana freelancetoimittaja, luontoihminen, lampaita saaristolaiskodissaan kasvattava Lassi Lähteenmäki. Onnea Lassi!

Kuva: Turun Sanomat/Shoja Lak
Artikkeli

Onpa unikeko vielä muutakin. Se on Keski- ja Etelä-Euroopassa elävä pikkunisäkäs, joka nukkuu jopa 7 kk talviunta. Antiikin Roomassa ne olivat suurta herkkua. Unikekolajeja on säilynyt 28, osaa niistä pidetään jopa lemmikkeinä.

glis glis

Suomessakin asuu yksi unikekolaji, nimittäin Tammihiiri. Se on rauhoitettu, nykyisin jo miltei hävinneeksi lajiksi katsottu, erittäin uhanalainen ja niinpä mukana Suomen lajien punaisessa kirjassa 2010. Toivottavasti kanta elpyy vielä täälläkin, sillä minusta tämä on söpö!


4 kommenttia:

  1. Onpa erikoinen laji, unikeko, tammihiiri. en ole edes kuullutkaan saatikka nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Unikekoja nähnyt eläintarhoissa, mutta tämä Tammihiiri oli minullekin uusi tuttavuus. Söpöjä otuksia!

      Poista