Unipesä

uusimmalle tulokkaallemme, mustahiuksiselle, jäntevälle pojalle, jonka ensiparkaisun saimme kuulla eilen klo 14.13. Tyttäreni sai niin odotetun ja kaivatun vauvan viimeinkin käsivarsilleen. Ja minusta tuli mumma.

Noin 4h. 51 cm ja 3270g.

On se jännää tuo elämän ihme. Ja se kaikennielevän rakkauden ja suojelunhalun tunne joka vain leimahtaa liekkeihin. Tuntui kuin olisin elänyt uudelleen hetkiä 23 vuotta sitten, kun tämän vauvelin äidin ensiparkaisuja ja ihanaa yninää kuuntelin. Ne pienet sormet, kynnet, hamuileva suu. Ja äidin itsensä (isää unohtamatta) onni. Olen vieläkin aivan pyörällä päästäni ♥

Jotta pojalla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olo nukkua, ompelimme hänelle unipesän. Hyvät mitat ja ohjeet kaavoihin löysimme mm. täältä. Menimme Eurokankaaseen ja ostimme kaksi 70 cm:n pätkää kangasta, 3m narua ja kanttinauhaa. Etolasta haimme pohjalle palan 3 cm paksua vaahtomuovia sekä vanua reunoille. Projekti saattoi alkaa. 

Pohja

Piirsimme kaavat ja aloitimme ompelemisen. Tässä ohjeessa oli käytetty vinonauhaa, mutta kanttinauha ajaa asian loistavasti. Pohjalle halusimme vaahtomuovia, jotta pesän peseminen olisi helpompaa. Käyttömukavuutta ajatellen kiinnitimme alahelman neppareilla. Olin jo kaavanpiirtämisvaiheessa varannut saumavaroihin tässä kohtaa 9 cm. Näin kun taitan kankaan 3 kerrokseen saan juuri patjan korkuisen ja tukevan päärmeen, jonne nepparit asettaa. Näiden kaitaleiden reunat huolittelin vielä kanttinauhan palasilla, jotka ompelin kiinni käsin.

Nepparit

Narun pujottelimme hakaneulan avulla ja kiinnityksen varmistamiseksi laitoimme vielä lukot molempiin päihin. Reunojen täyttöaukot ompelin kiinni pienenpienin luotospistoin.

Nauhalukot

Unipesämme valmistui jo viikko sitten. Mutta nyt se vasta pääsee varsinaiseen tehtäväänsä - kunhan aarteeni kotiutuvat sairaalasta.