Kirja - the Thing

Tänään on maailman runouden päivä. Tänä vuonna vietetään myös kirjan vuotta. Myös minä rakastan lukemista - se on itseasiassa yksi suurista intohimoistani. Asuin lapsuuteni Helsingin Munkkiniemessä ja sen lähikirjaston lasten osasto tuli luettua moneen kertaan. Itse kirjasto sijaitsi vpk:n talossa, urheilukentän ja Alvar Aallon vieressä. Oli niin kiva lyijykynällä kirjoittaa lainaajatunnuksensa kirjassa olevaan korttiin kirjastotädin ystävällisen katseen alla. Ja se tuoksu. Kirjojen ja paperin, painomusteen, puun ja kirjastonhoitajan parfyymin yhteissekoitus. Voi niitä aikoja.

Vuosien varrella kävin monissa eri kirjastoissa, mutta seuraava suuri rakkaussuhde minulla syntyi Turun vanhaan kirjastoon. Uudispuolen kanssa se on tyylikäs kokonaisuus uutta ja vanhaa, perinteitä ja modernia. Uusi puoli on itse asiassa niin hieno, että se on esitelty maailman 20 modernin kirjastotalon joukossa. Aika kovassa seurassa, katso vaikka itse. Vanha kirjastorakennus on kauppaneuvos Fredric von Rettigin 1903 luovuttama lahja Turun kaupungille. Lahjoituskirjassa on tämän Bibliotheca-rakennuksen käyttö rajattu koskemaan nimenomaan kirjastotoimintaa.  Minulla oli suuri ilo saada työskennellä väliaikaisesti tässä rakennuksessa. Täytyy myöntää, että ikävöin suunnattomasti tätä työympäristöä.

Me suomalaiset olemme lukukansaa. Tutkimusten mukaan yli 80% meistä pohjoisen asukeista on viimeisen vuoden aikana lukenut ainakin yhden kirjan. Ja vajaa 30% lukee ainakin yhden kirjan kuukaudessa. Kirjaston käyttäjinä olemme myös aivan kärkiluokkaa. Ruotsalaisiin verrattuna kannamme kirjastosta kotiin yli kaksi kertaa enemmän kirjoja, ranskalaisiin verratuna luku on kuusinkertainen.

Mikä sitten lukemisessa niin viehättää ja miksi lukeminen kannattaa? Ensinnäkin kirjaan uppoutuminen on mitä mahtavin tapa paeta arjen stressistä. Kun avaa ovet fiktiiviseen maailmaan, omat murheet ja have-to-do -listat unohtuvat ja jopa korvat saavat levätä jatkuvalta hälinältä. Kun on ottanut vaikka puolen tunnin lukusession jaksaa taas ihan uusin voimin pyörittää reaalielämää.

Kirjat ovat myös loistavaa viihdettä. Lukiessasi mielikuvituksesi laukkaa ja koet tapahtumat myös näkyinä, kuvitettuna versiona (tämän takia niin usein hyvän kirjan leffaversio tuntuu usein "väärältä"). Mielikuvituksen maailma on rajaton ja jatkuva, uusiutuva luovuuden lähde. Hyvän kirjan voi ottaa uudelleen käteensä monia kertoja ja aina siitä löytyy uusia asioita. Erilaisia kirjallisuustyyppejä on lukuisia; draamaa, jännitystä, romantiikkaa, proosaa, tietokirjallisuutta, kuvateoksia, taidetta, ruoka- ja käsityöohjeita... Joka tilanteeseen ja mielialaan sopivia seikkailuretkiä sanojen ihmeellisessä maailmassa.

Tällä hetkellä minun tulisi lukea enemmänkin tieokirjallisuutta - jo ihan gradun kirjoittamista ajatellen. Sairastaminen vain on sen verran sekoittanut keskittymiskykyäni, että rankan englanninkielisen tutkimusmateriaalin läpikäyminen ei juuri nyt jaksa innostaa. Olenkin suosiolla jättänyt työkirjallisuuden työhuoneen pöydälle odottamaan seesteisempiä aikoja ja uppoutunut romaanien kiehtovaan maailmaan. Äskettäin matkustin faaraoiden Egyptissä, tällä hetkellä seikkailen Etiopiassa ja tulevaisuudessa jossakin muualla. Avaruudessakin olisi mukava taas jossain vaiheessa piipahtaa.

Kirjat ja kirjastot muuttuvat ja kehittyvät maailman mukana. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että vaikka meillä on tämä ihmeellinen, kaikkitietävä sähköinen maailma, painettu kirja tulee säilyttämään asemansa. Itse ainakin haluan lehteillä sivuja ja käsitellä kirjaa aivan konkreettisesti. On mulla koneella teoksia, mutta niiden lukeminen rasittaa silmiä eikä sivujen rullaaminen hiiren avulla ole samaa kuin lehden kääntäminen. E-kirjat eivät vain ole mun juttu.

Kirjastoissa tapahtuu paljon muutakin kuin vain lainaustoimintaa. On näyttelyitä, luentosarjoja, konsertteja, lukupiirejä, satutunteja... Katselin juuri tänään Turun pääkirjaston tarjontaa ja siellä voi tutustua näyttelyihin Pentti Viherluodosta Peppi Pitkätossuun, eri puolelta maailmaa tuleviin Sibeliuksen Satu-sävelrunoelman innoittamiin lasten piirustuksiin tai vaikkapa Amazoniaan ja Peruun. Vitriininäyttelyssä kerrotaan mm. luonnonkasveista ruokana ja intuitiivisen ajattelun voimasta. Kannattaa tutustua. Ja jokaisella kirjastollahan on omat juttunsa!

Itse asiassa sysäys juuri tästä aiheesta kirjoittamiselle tuli toissapäiväisestä vierailusta omaan lähikirjastooni, Ilpoisten kirjastoon. Sekin on muuttanut toimintaansa nykypäivään vastaten. Kirjasto on auki normaalisti virkailijoineen arkipäivisin. Iltaisin ja viikonloppuisin on kuitenkin myös mahdollisuus asiointiin, sillä kirjasto toimii nk. omatoimikirjastona. Sisälle pääsee kirjastokortilla ja tunnusluvulla ja käytettävissä ovat normaalit palvelut - vain kirjaston henkilökunta puuttuu. Jotta kaikki sujuisi etiketin mukaan ja rauhallisesti, on paikalla reaaliaikainen, tallentava kameravalvonta ja vartijat napinpainalluksen päässä. Tuntui hassulta asioida kirjastossa, missä ei ollut paikalla henkilökuntaa.

Tänä vuonna valtakunnallista lukuviikkoa vietetään 20.-26.4. Vaikka tapahtuma on pääsääntöisesti suunnattu lapsille ja nuorille, voimme me varttuneemmatkin ottaa siitä ilon irti. Tässä on kuukausi aikaa hommata itselleen Se Kirja, johon on halunnut jo niin monta kertaa tarttua. Jospa viimeistään lukuviikon aikana varaisi kalenteristaan iltaisin puoli tuntia lukemiselle. Keittäisi vierelle kupillisen hyvää ja rauhoittavaa kamomillateetä, sulkisi telkkarin/radion ja istuisi torkkupeiton alle kääntelemään sivuja. Siitä voi sitten hyvillä mielin mennä nukkumaan - kirjan kanssa tai ilman.