Käsityöt ja askartelu ovat aina olleet suuri intohimoni. Askartelu on nykyään jäänyt vähemmälle, mutta kaikenlainen ideointi ja tuunaus ovat edelleen lähellä sydäntäni. Käsitöiden tekeminen on mukavaa, rentouttavaa, virkistävää, mielenterveyttä kohentavaa, muistia parantavaa, aivoja stimuloivaa - voisin jatkaa listaa loputtomiin. Asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia, ihan vain makupalana voit lukea tästä aiheesta vaikka tämän Hesarin artikkelin.
Tänään on ajatukset kulkeneet siis käsitöiden parissa. Kävin taannoin ostamassa toipilasaikaani ajatellen kassikaupalla lankaa, suunnitelmissa on tehdä vaikka mitä. Pohdin kovasti, kumpi olisi sairaalaan parempaa tekemistä, neulominen vai virkkaaminen. Yritän epätoivon vimmalla saada ennen leikkausta valmiiksi olkkariin uudet virkatut pöytäliinat. Haluaisin niin laittaa sen pääsiäiskuntoon jo nyt, jotta sitten kun tulen kotiin, olisi siellä oikein raikasta ja keväistä, aurinkoista ja positiivista. Tulen kuitenkin viettämään siellä paljon aikaa. Joten olen päätymässä neulomisen puolelle, mutta toisaalta virkkaamisessa vasen käsi on enemmän vain paikallaan, mutta...
Suunnitelmissani on mm. tehdä isotöinen takki. Ostin siihen ohjeet Ravelryn sivustolta, mutta en vielä ole jaksanut kahlata niitä läpi. Ohjetta on 70 sivua ja toinen paketti korjauksia tähän ekaan pakettiin. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ensinnäkin koota se oikea ohjeistus. Sitten pitää tarkastaa se, onko ohje kirjoitettu lontooksi vai newyorkiksi. Neulesanastossa en ole aivan varma, mutta virkkaussanastossa on paljon merkitystä sillä, kummalta puolelta Atlanttia ohje tulee. Otetaan esimerkiksi lyhnne tr. Euroopan puolella silloin puhutaan pylväästä (1 langankierto), kun taas merten tuolla puolen puhutaan pitkästä pylväästä (2 langankiertoa). Loppupeleissä näillä on suuri ero. Mutta Ameriikassahan kaikki on aina suurempaa...
Käsitöillä on myös aina oma tarinansa. Kun lapset olivat pieniä, vietimme valtaosan kesäpäivistä vanhempieni kesämökillä Kirkkonummella. Evitskogissa järjestettiin uimakoulu - järvessä - ja siellä olimme useana kesänä. Tyttöjen tunnit olivat peräkkäin ja aikaa rannalla hurahti päivittäin useampi tunti. Aloitin ryijyn teon, ommellen. Lähtiessämme mökiltä pakkasin kylmälaukkuun ryijytarvikkeet, otin eväät toiseen kassiin ja tytöt auton turvaistuimiin. Aluksi käänsin tyhjän kylmälaukun nurinniskoin ja istuin nurmikolle ompelemaan. Vähitellen tullessamme rannalle huusivat muut vanhemmat minulle rannan ainokaisen pöydän äärestä, että "tule tänne".
En saanut ryijyä sinä kesänä valmiiksi, joten työntäyteisen talven jälkeen kaivon sen uudelleen esille seuraavana kesänä. Kun tulimme rannalle ekaa kertaa kuului sieltä heti tuttu ääni: "Hei ryijyntekijä, tule tänne!". Nykyään työ koristaa olohuonettamme ja pitää sisällään paljon muistoja lasten nuoruudesta ja aurinkoisista kesäpäivistä.
Mikset siis vaikka jo tänään alottaisi sukkien neulomista. Löysin teeteeltä ihanaa Step-sukkalankaa, jota löytyy vaikka minkämoisissa väreissä. Se on käsitelty aloeveralla ja jojobaöljyllä ja neuloessa hoitaa käsiä. Jalkaan laitettuna sukat puolestaan hoitavat esim. kantapäitä. Mikä tuote! Ajattele nyt, rentouttavaa askarointia vaikka telkkua katsellessa, onnistumisen iloa ja lämpimät varpaat, joita itsetehdyt sukat hellivät ja hoitavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti