Movember ja lasimerkit

Movember, näin novemberina. Ei siis kirotusvirhe. Movember-säätiö on ainoa maailmanlaajuinen, ympärivuotisesti toimiva hyväntekeväisyysjärjestö, joka toimii miesten syöpäsairauksien ehkäisemiseksi. Kun olemme äskettäin viettäneen roosa-nauha -kampanjaa, on nyt koko marraskuun ajan Movemberin vuoro. Tänä vuonna keskitytään erityisesti eturauhassyöpään - potilaiden elämänlaatuun ja varojen keräämiseen tutkimustoimintaa varten. Suomessa Movember-kampanjan vastuullisena toteuttajana toimii syöpäsäätiö.

Alunperin Movemberissa keskityttiin viiksien kasvattamiseen. Nykyään on muitakin helppoja tapoja osallistua siihen, paljon lisätietoa löydät Movember- tai Syöpäsäätiön sivuilta.

Oletteko muuten huomanneet pelloilla vaaleanpunaisia traktorinmunia? Raisioagro myy vaaleanpunaista Trioplus-käärintäkalvoa. Jokaisesta paketista menee kolme euroa rintasyöpäyhdistyksen toiminnan tukemiseen. Yhden maksaa  Raisioagro, yhden kalvot valmistava Trioplast oy ja viimeisen maanviljelijä itse. Tasa-arvon nimissä tuotetta on tulevaisuudessa mahdollista ostaa myös sinisenä. Sen tuotto ohjataan Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen toiminnan tukemiseen.

Kuva: Auranmaan viikkolehti

Mutta nyt on marraskuu jaa viimeinkin alkaa pitkään, pitkään odotettu glögikausi. Ihanaa kutsua porukkaa koolle, maistella hieman joko alkon tai maitokaupan tuotetta ja viettää yhteistä aikaa kaamoksen keskellä. Usein kuitenkin lasit harmillisesti sekaantuvat. Niinpä onkin kätevää antaa vieraille mahdollisuus merkata lasinsa. Isäntäpari saa tietenkin omaa nimeään kantavat pyörylät.

Näitä on todella kätevää ja helppoa tehdä itse. Tarvitset vain

Rautalankaa

Kiinnityshelmiä

Helmiä

Korupihdit

Leikkaa rautalangasta sopivan mittainen pala. Tee toiseen päähän lenkki, jonka suljet kiinnityshelmellä. Lisää tarvittava määrä haluamiasi helmiä ja sulje kiinnityshelmellä. Käännä lopusta rautalangasta "koukku", jonka pujotat alun lenkkiin.

Ja ainahan näitä voi viedä tuliaisiksi! Tai synttärilahjoiksi! Tai muuten vaan!

Kuninkaallista kellojensiirtoa

Voihan ketun häntä ja kilin korvat. Ensi yönä valvotetaan kansaa taas oikein turhuuden urakalla. Onneksi suurin osa kelloista päivittyy oikeaan aikaan jo itsekseen, mutta vielä on kuitenkin niitä ihania manuaaleja, jotka täytyy muistaa sormin vääntää paikalleen. Kuten esim. isoäitini perua oleva lyövä kaappiseinäkello, joka puolen tunnin välein kertoo meille ajan kulumisesta...

Mutta mitä järkeä tässä kaikessa on? Mitä ihmeen itua on siinä, että siirrämme kellon viisareita tunnilla taaksepäin ja samalla sotkemme varsinkin vauvojen ja pienten lasten unirytmin? Aamut valaistuvat. Joo, minä ainakin käytän sen aamun "ylimääräisen" tunnin nukkumiseen. Illat pimenevät ja kynttilöitä saa polttaa kauemmin. Hahaa! Kuka uskaltaa myöntää, että aikaisempi pimeys (ennen merkki nukkumaanmenoajasta) saisi laskemaan pään tyynyyn myös varhaisemmin? Oi jospa pääsisikin nukkumaan kuten joskusmuinoin, mutta toisaalta se tarkottaisi myös sitä, että ainakin 8-16 -työläisillä pitäisi olla sänky myös työpaikalla - pimeys kun saapuu jo päivän työtuntien aikana. Ja kuka pomo katsoisi nukkuvaa alaista? Vaikka tämä olisi kuninkaallinen ja kruunu päässä?

Eli pahimmassa tapauksessa seurauksena on häiriintynyt lapsi, parisuhteiden romuttuminen, työpaikkojen menetys, kansantaloudellinen katastrofi ja hykertelevä poliittinen johto. Ai miksi hykertelevä? No tietenkin siksi, että kun viimeinkin keksivät keinon nujertaa ja lytätä tämä kansa. Ja niin yksinkertaisella asialla kuin kellojen siirrolla. Leikkaukset kun eivät vielä täysin lamaannuttaneet tätä orjajoukkiota, niin nyt! Köyhät kyykkyyn, eliitti elämään ja Bahamalle!

Salvador Dali:  La persistencia de la memoria, 1931

Siispä tassuttele kiltisti kuuliaisena kansalaisena tasan klo 04.00 siirtämään viisareita, jotta voit painaa pääsi tyynyyn uudelleen klo 03.00. Muistathan muistisäännön - aina kohti juhannusta. Eikä sitten valiteta. Sillä tässä kohtaa tulee ensi kertaa tämän hallituksen aikana toteutumaan tasapuolisuuden käsite. Rikkaiden tunti on sama 60 min. kuin köyhienkin. Vaikka mitä prosenttilaskutapaa käyttäisi.

Rakas ystävättäreni näki Miskan 1 kk kuvan, tämän. Totesi siihen, että on aina himoinnut kruunua. No, minä pistin korvan taakse, tiesin syksyllä olevista synttäreistä ja aloin ideoimaan. Löysin ihan mukavan aikuisten mallin Red Heartin sivuilta. Mutta täytyyhän kruununjalokiviäkin olla! Siispä laskemaan ja pujottelemaan. Siinä oikeasti oli kamala homma ihmetellä helmet järjestykseen - samalla kerroksella kuin sattui olemaan useampaakin väriä. Loppujen lopuksi muutamien purkujen jälkeen aloin olla suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen ja saatoin huokaista helpotuksesta.

Lankana oli Esito ja koukkuna 2,5. Helmet (jotka olivat aivan muovisia, sillä lasiset olisivat painaneet liikaa) hommasin Raision iki-ihanasta Machiasta. Kun olin saanut työn valmiiksi pingotin sen kukkaruukusta, vaahtomuovista ja elmukelmusta kasaamani häkkyrän päälle. Kovetukseen käytin laimennettua Paverpolia. Kun olin saanut neulat paikoilleen tulikin yllättäen lähtö tyksiin päivystykseen. Ensimmäinen puolentoista viikon hoitojakso oli edessä (en sitä silloin vielä tiennyt). Kyllä mua jänskätti kun viimein pääsin kotiin irrottamaan kiltisti odottanutta päähinettä. Kaikki oli kuitenkin hyvin, kruunu irtosi nätisti ja oli muodossaan.

Onhan se paljon mukavampaa täyttää vaikka astianpesukonetta kruunu päässä kuin ilman!

Roosa syöpä

Asiat ovat menneen kesän aikana muuttuneet merkittävästi monella tapaa. Jatkuva huono oloni ja vetämättömyyteni ovat saaneet ihan oikean, lääketieteellisen diagnoosin. Syöpäni on roihahtanut liekkeihin. Metastaaseja löytyy ainakin keuhkoista ja maksasta, eikä niille ole enää hoitokeinoa. Minut onkin siirretty saattokotiin, nykyisin kortteeraan Karinakodissa, Turun Hirvensalossa.

Samalla kaikki ajatelmani tästä syksystä ja tulevaisuudesta ovat menneet uusiksi. Sehän on siis vain luonnollista, mutta älkääpä siis ihmetelkö jälkijättöisyyttäni. Roosa-nauha -päivää vietettiin jo perjantaina 14.10. mutta olin silloin tyksissä. Kampanja on kuitenkin vielä käynnissä aina 31.10. saakka, joten...

Tein ihan oman setin Roosa-nauhoja. Kyllä minulla tietenkin virallinen MM:n suunnittelema nauhakin on, mutta nämä tilattuina menevät eteenpäin. Paketissa on ensimmäisenä rintaneula, sitten korvikset ja lopuksi avainrengas. Mallit olen ottanut täältä Naztazian sivuilta. Lankana rintaneulassa 7 veljestä koukulla 4. Kiinnitystä varten ompelin rusettiin kiinni korupohjan. Korviksissa lankana oli Esito ja koukkuna 2,5. Ihan tavalliset nikkelittömät koukut ja avainrenkaassa taas seiskaveikkaa koukulla 3.  Voihan vaaleanpunainen.

Itse asiassa rusetteja on montaa eri väriä, joista jokainen merkitsee eri asioita. Keltaisista nauhoista olenkin jo puhunut, mutta liitän tähän tällaisen isomman kuvan. Esimerkiksi nyt kun alkaa movember, nousevat turkoosit nauhat ajankohtaiseksi.

Kuva sivustolta etsy.com

Saisikohan noista ruseteista "kunniamerkkirivistön", vähän niin kuin mitaleista. Minä saisin jonoon jo ainakin pinkin, vihreän ja valkoisen rusetin =)

Pari sanaa vielä Karinakodista. Paikka on mahtava, lämminhenkinen ja kaikin puolin nimensä veroinen. Hoitajilla on aina aikaa jutella, on rauhaa tai seuraa. Sana saattohoito on todellakin sisäistetty ja tunnen itseni ihan oikeaksi ihmiseksi, vaikka vakavasti sairas olenkin.

Näkymä ikkunastani on hulppea. Tässä toteutui myös pitkäaikainen haaveeni saada asua meren rannalla. Pihalla toimiani seuraa päivittäin talitinttiyhdyskunta ja tällaisiakin ikkunani takaa löytyy miltei päivittäin.

Tässä paikassa on jotain niin maagisen upeata, ilmapiiriltään ja hengeltään, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. On aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja on olemassa. Pidän itseäni todella onnekkaana, kun saan olla täällä lääketieteellisen avun saavutettavissa 24/7 varstoimassa itseeni rauhaa, tyyneyttä ja rakkautta. En yleensä tällaista tee, mutta jotta lssy:n toiminta olisi jatkossakin turvattua, löydät näiltä sivulta varmasti sinulle tai yhteisöllesi oivan keinon autaa ja olla mukana tämän inhottavan taudin voittamisessa.

Valoa elämään

Tänään vietetään heijastinpäivää. Liikenneturva kehottaakin jokaista kiinnittämään huomiota ja tarkistamaan heijastintilanteensa viimeistään nyt. Noin puolet hämärässä tai pimeällä tapahtuneista jalankulkijoihin kohdistuneista liikenneonnettomuuksista olisi voitu välttää käyttämällä heijastinta. Se on halvin henkivakuutus, jonka itsellesi ja läheisillesi voit ottaa. Tänä vuonna askartelin muutamia pikkuheijastimia ihan itse. Tein mm. enkeleitä. Muita en voi esitellä, kun alkaa olla sellainen vuodenaika, että ihan kaikkea ei voi paljastaa...

Minä itse pidän eniten sellaisista hihan päälle tulevista, taipuisista heijastin"pannoista". Kyllästyin narussa roikkuviin heijastimiin kun hakaneulat aina aukesivat tai jopa koko kangas repeytyi. Jos kuitenkin haluat käyttää sellaisia heiluvia, niin oikea kiinnitystapa on polven korkeudella, ainakin tien puolella - jos ei molemmilla. Nykyään on saatavilla myös muunlaisia vaihtoehtoja - tarraa, spraytä, lankaa ym. Jokaiselle jotakin. Ja nyt kun olemme hoitaneet itsemme näkyväksi, niin eipä unohdeta lastenvaunuja tai koiraa!

Muuten onkin nyt viime kuukauden aikana selvinneet ne syyt, miksi olen ollut pitkään niin voimaton. Viimeisen parin viikon aikana olen ollut sairaalassa. Sain keuhkokuumeen, nestettä keuhkoihin ja siihen dreenin. Mutta voitte uskoa, että on helpompi hengittää, kun reipas kaksi litraa ylimääräistä tavaraa on poissa hapensaannin tieltä. Eli tällaisilla näkymillä toivotin syksyn tervetulleeksi.

Samalla kun lääkärit laittoivat dreeniä paikoilleen, he ottivat koepalat. Sieltä paljastuikin todellinen jymy-yllätys. Rintasyöpäni on levinnyt, sitä löytyy nyt myös keuhkoista ja maksasta. Sairaalassaoloaikana minulle tehtiin juuri 1-vuotistarkastusta varten tilatut mammot ja ultrat, jotka olivat puhtaat. Mutta nyt se siis omalla kohdalla kuitenkin alkaa - kierros 2. ja nopeasti alkaakin. Kotiuduin tiistaina ja jo ensi viikolla saan viettää 4 vrk sairaalassa erilaisissa testeissä ja lääkäreissä. Nyt psyykkaan itseeni taistelutahtoa ja energiaa - haluan uudet 1-vuotistarkastukset - puhtaat sellaiset!

Taistele syöpää vastaan

Viimeiset pari viikkoa olen kulkenut kuin unessa. Paljon on tapahtunut, mutta minun sokeritasapainoni heilahti tosi korkealle. Olen nyt saanut hilattua sitä alemmas - eilinen meni jo vain yksillä päikkäreillä! Minulla olisi ollut monta kivaa asiaa, mutta osittainen kooste.

Tänään vietetään Taistele syöpää vastaan -päivää. Kaikilla meillä on joku tuttu tai tutuntuttu, joka tälläkin hetkellä käy sotaa sisällään myllertäviä mutaatiosoluja vastaan. Onneksi syöpähoidoissa tehdään koko ajan edistysaskeleita, mutta kääntöpuolella sairastumisprosentit kasvavat koko ajan. Tällä hetkellä sairastamassani rintasyövässä sairastumisprosentti on Suomessa 8% luokkaa. Näistä kuitenkin 80% ovat voimissaan vielä viiden vuoden kuluttua.

Erilaisia vertaistukiryhmiäkin löytyy useita. Yksi niistä on Siskot - syöpäkuntoutujat ry. Sieltä löytyy toimintaa joka lähtöön ja vinkkinä Helsingissä Hotelli Haagassa vietetään 17.9 Siskopäivää. Yksi heidän projekteistaan on Et ole yksin - Siskorusettisukat. Ystävättäreni, joka on tukenut minua valtavasti koko tämän matkan aikana, löytänee postilaatikostaan rekonstruktioleikkauksesta tänään kotiutuessaan tällaisen paketin....

Asia, jota olisin halunnut käsitellä ajallaan on Paralympialaiset. Mutta vielä ehtii jännäämään Suomen kilpailijoita. Mukana on kovatasoinen joukkue ja mitalit eivät todellakaan ole mahdottomuus! Itselleni jännintä on jousiammunta, mutta kisaohjelman näet kokonaisuudessaan tästä. Nyt kotikatsomot kannustamaan!

Tiistaina alkoi kuukauden mittainen Vie vanhus ulos -kampanja. Ikäinstituutin isännöimässä ja Presidentti Sauli Niinistön suojelemassa kampanjassa pyritään lisäämään ulkoilumahdollisuuksia varsinkin niillä ikäihmisillä, joiden liikuntakyky on alentunut. Sivustolta löytyy lista myös sellaisista palvelutaloista, jotka mieluusti ottavat ulkoiluhenkisiä ihmisiä vanhustensa seuraksi.

Perheen parissa vietimme viime viikolla mahtavan "kaikki kotona" -päivän. Juhlistimme nuorimmaisen turvallista kotiinpaluuta Interraililta, sekä meidän hääpäiväämme. Söimme hyvin, kippasimme inkivääri-kurkkusangrialla ja kävimme selostuksineen läpi ne 1000 ja 1 kuvaa, jotka valokuvaamista harrastava tyttäreni oli matkaltaan ottanut. Ja isäntää muistin jälleen uusilla villasukilla... Niitä hän aina vaan toivoo ♥ Lankana Novitan Isoveli ja puikkoina 5. Kotikäyttöön.

Yksi ihanimmista lomakohteistamme on ollut Azorit. Olimme siellä juuri ennen turistirysää - rantabulevardilta ei löytynyt autoliikkeitä ja vuorenrinteen pikkukaupoissa ei tiedetty mikä on visa. Siellä oli hortensioita, valtavasti hortensioita. Siis kaiken muun ihanan lisäksi. Mieheni muisti minua hortensialla ♥

Hyvää hävikkiviikkoa!

Syksy saapuu ja illat tummuvat. Minä pidän tästä ajanjaksosta. Sää viilenee ihanasti, vettä sataa ja iltaisin voi poltella kynttilöitä. Tämän syksyn uutuudeksi tein syysvärisiä paperinarupalloja. Näitä on niin helppo tehdä ja tarvikkeita ei tarvita paljoa. 40 palloon riittää hyvin 2 vyyhteä ohutta paperinarua, n. 2 dl liimaa 50/50 sekoitukseen ja vesi-ilmapalloja. Ja lopputulos on ihanan syksyinen. Gerberat kruunaavat ikkunalaudan. Senkille kynttilöiden eteet laitoin vielä viime syksyksi askartelemania tuikkupurkkeja. Niistä neliskanttinen, ruusukimppu ja vaahteranlehtikori saavatkin tänä vuonna mennä ilahduttamaan työhuonetta.

Tänään alkaa hävikkiviikko. Itse ainakin pystyn vaikuttamaan kulutukseeni kierrättämällä - niin ruoan kuin materian suhteen. Hävikkiviikon tarkoituksena on pohtia varsinkin sitä, kuinka elintarvikkeiden osalta hävikkiä voisi olennaisesti vähentää. Kaupoista kulkeutuu roskiin tonnikaupalla syötävää ruokaa samaan aikaan kun leipäjonot kasvavat ja lapsiperheiden ja eläkeläisten todellinen nälkäongelma kasvaa. Siis varsinaista hölmöläisten puuhaa, mutta onneksi tilanne on jo korjaantumassa. Eihän "parasta ennen" -päivämäärä tarkoita samaa kuin että "olen pilaantunut".

Hävikkiviikolla on myös omat fb-sivut, josta saa rutkasti ajankohtaista lisätietoa.

Viikko huipentuu Hävikkikarnevaaleihin, joita vietetään Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Tapahtumia toki on pitkin viikkoa muuallakin, niihin pääset tutustumaan täältä Saa Syödä -sivustolta. Itse Turkulaisena osallistun Yliopistonkadulla klo 11-15 olevaan tapahtumaan. Ohjelmasta bongasin ainakin jo omenapörssin ja sienien kotiviljelyn. Onhan siellä kaikkea muutakin mielenkiintoista, esim. huikopalaksi voisin nauttia "roskakalaburgerin" ja smoothien. Kangaspuita olisi mukava käydä polkaisemassa ja trikookuteen leikkaamiseenkin voisi käydä hakemassa uusia niksejä. Tutustu oman happeningisi ohjelmaan, linkki Turun tapahtumaan on tässä. Turussa tapahtuman pääjärjestäjänä lukuisten yhteistyökumppaniensa kanssa toimii Lounais-Suomen jätehuolto.

Vielä yksi merkittävän muistamisen päivä löytyy tällä päivämäärällä. YK:n kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä. Valitettavasti niitä yhä tehdään, eivätkä kaikki edes ole ratifioineet tätä koskevaa sopimusta. Toivottavasti nämä äärimmäisen tuhoisat kokeet kuitenkin saataisiin loppumaan. Ihan turha kohottaa sotilaallisen arsenaalin määrää maapallolla, jonka väestö on räjähdysherkkää - kuten tiedämme. Opetellaan nyt vaan säilyttämään tämä planeettamme kestävän kehityksen kautta, eikös vaan? Ja toivotaan tulevaisuudelle vain tämäntapaisia sieniä.

Metsään, metsään!

Suomen luonto on kaunis. Monimuotoinen, eläväinen ja puhdas. Suomen luonnon päivää vietetään tänään neljättä kertaa. Sen tarkoituksena on muistuttaa meitä luonnon hyväätekevistä vaikutuksista. Tällä viikolla on vietetty myös puiden halausviikkoa. Koko Suomi ei siis ole tarvinnut julkisillakaan paikoilla nojailutukea, vaan on yksinkertaisesti tehnyt lähempää tuttavuutta puiden kanssa.

Mutta ensin käsityöasiaa. Tein viime helmikuussa itselleni Dreambird-huivin. Ystävättäreni sovitti ja ihasteli sitä meillä käydessään. Minähän tietysti kysyin heti halukkuudesta omaan huiviin - minusta tuota on niin kiva kutoa - ja hetken tuumailtuaan hän totesi että joo, lappalaisväreissä! Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja omaa saamelaisia sukujuuria. Hän on pitkään pohtinut sitä, kuinka toisi asiaa esille ja tämä oli nyt SE juttu.

Minulla kesti aikaa, ennen kuin löysin langan, jossa kaikki neljä perusväriä olivat silmiini tarpeeksi puhtaat. Ja sekin tapahtui ihan vahingossa. Lankamaailmassa silmiini osui Nordian Vilmaa ja olin myyty. 4 puikoilla tein. Silmukat loin jälleen provisional cast on -tekniikalla, jolloin huolitteluvaiheen i-cordia varten silmukat ovat jo valmiiksi kaapelilla. Tässä Drops'n ohjevideossa tämän tekniikan opettaminen alkaa noin minuutin kohdalta. Suosittelen. Ja silmukat päättelin ja myös sisäpuolen pitkänreunan huolittelin kolmen silmukan i-cordin avulla. Kyllä nyt kelpaa liekauttaa vaikka Lapin äidin kehtolaulua!

Mutta päivän viherteemaan. Kuten kaikki tietänevät, tänä vuonna vietetään vihervuotta. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä toimimaan lähiseutunsa hyväksi. Tällä viikolla teemana on ollut puiden halaaminen. Matthew Silverstone esittelee teoksessaan Blinded By Science lukuisia laajoja tutkimuksia, joiden perusteella voidaan päätellä puiden halaamisella oikeasti olevan positiivisia vaikutuksia ihmiseen, monin eri tavoin.

Mutta vihervusositeeman alla on tänään oma, erityinenkin merkityksensä. Nyt nimittäin sadoissa ympäri Suomea järjestettävissä tapahtumisissa ja riennoissa juhlitaan Suomalaista luontoa. Turun seudulla voi mennä Kaarinan partiolaisten järjestämälle Pyhän Katariinan polut -kierrokselle, tai vaikkapa tutustumaan Piikkiön Hadvalan perinnemaisemaan. Mitä kivaa sinun seudullasi tapahtuu? Siihen löydät vastauksen täältä.

Illalla voi juhlistaa venetsialaisia vaikkapa muinaistulia ihaillen. Oikein multiluontoviikonloppu. Nauttikaa.

Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska