Tilkkuja ja valpuria

Oikein hyvää vapunpäivää kaikille. 

Ompeleminen on minulla jostain syystä viime aikoina jäänyt hieman taka-alalle. Siitäkin huolimatta, että pari vuotta sitten mieheni osti minulle uuden ompelukoneen isoäidiltä perityn Singerin tilalle. Netissä hääriessäni silmiini osui aivan huikeita tilkkutöitä, joista varsinkin tämä sopii loistavasti tähän päivään. Tämän May Tree -peiton on suunnitellut Katalin Horvath. 

Hän kertoo, että Unkarissa huhti-toukokuun vaihteessa nuoret miehet pystyttivät kukkasin ja lahjoin koristellun kevätpuun rakastamansa tytön talon eteen. Puun ympärillä tanssittiin ja laulettiin, tällä tavoin juhlistettiin mm. kevään uudelleensyntymää ja pyrittiin edistämään karjan hedelmällisyyttä. Itse asiassahan koko vapun ja kevään juhlinta omaa juurensa kelttiläisessä Beltane -juhlassa, joka Samhainin ohella on heidän toinen pääjuhlansa. Nykyiseksi "työn juhlaksi" se muuttui vasta 1889 tehdyn päätöksen perusteella. Tällä haluttiin muistaa Haymarketin verilöylyn uhreja ja niinpä päivästä luotiin "Kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä". 

Katalin Howarth on tehnyt peittonsa osaksi käsin. Minun on ihan pakko laittaa tähän vielä kuva siitä, kuinka hän on taikonut kolmiuloitteisuutta muutenkin vaativaan työhönsä.

Tämä Quilt Inspiration -sivusto, josta nämäkin bongasin, on todellinen aarreaitta kaikille tilkkutöiden ystäville. Tutustumisen arvoinen, vaikka ei tämäntyyppisiä käsitöitä harrastaisikaan.

Tasapainon vuoksi ja muutenkin tahdon esitellä myös toisen, minulle uuden taiteilijan, Hämeenlinnalaisen Maliisa Brusilan. Häneen tutustuin Syöpä 1/15 -lehden artikkelin myötä. Hänen töistään haluan tässä nostaa esille tilkkutyön Aino ja Janne, joka aiheeltaan kunnioittaa suuren kansallissäveltäjämme, Jean Sibeliuksen, 150-vuotisjuhlaa. Suomessa tilkkualan ihmisiä yhdistää Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry. 

Käsitöiden tekeminen on hyvää "PPP-terapiaa" (Pään Pöhinän Pysäyttämistä), kuten erään ystävättäreni vertaistukihenkilö kuvailee kaikkea sitä luovaa tekemistä, joka tähtää ajatusten hallintaan ja focusoimiseen. Taideterapia ihan varteenotettavana terapiamuotona onkin saanut jo vankaa jalansijaa. Mutta ei todellakaan täydy kokea olevansa terapian tarpeessa nauttiakseen käsillä tekemisestä ja siitä ilon ja tyytyväisyyden tunteesta, jonka valmis, omin pikku kätösin tehty työ saa aikaan. Sen tietää jokainen jo lapsuudestaan, onnistumisen ilo on voimakas ilo.

Näitä sivuja selaillessa ja kuvia katsellessa alkaa minullekin nousta "tilkkukuume". Täytyykin mennä tarkastamaan, mitä tarvikkeita kaappien perukoilta löytyy. Tilkkuja pitäisi olla jäljellä vielä runsaasti, vaikka niitä jätesäkilliset jo lahjoitin sekä tyttärieni päiväkodille että peruskoululle. Kiitokset tästä kuluvat sisustusarkkitehti-/tekstiilitaiteilijaäidilleni. Ehkäpä saatuani työhuoneen uudelleenorganisoinnin joskus valmiiksi, löytyy taas jo kärsivällisyyttä pienten kangaspalojen kanssa tuherteluun!