Lämmintä (ja) lasagnea

Syksy lähestyy. Jaakko on heittänyt kylmän kivensä ja unikeko herätetty. Kohta valmistaudutaan koulujen alkuun ja sadonkorjuuseen. Mutta vielä on kesää jäljellä. "Mitä kesää?", moni varmaan kyselee tänäkin vuonna. Esteri on vieraillut ahkerasti koko Suomen alueella ja villaisille lämmikkeille on ollut käyttöä. Nyt on myös hyvä herkutella lasagnella. Tänään kun vietetään tälle Napolista lähtöisin olevalle herkulle nimettyä päivää.

Törmäsin sitten minäkin Silmukan ytimestä -haasteeseen. Tässä haasteessa sen ylläpitäjät, eli Pipon ytimestä -blogin Sini ja Silmukoita saalistava Maija, antavat aina kuukauden alussa jonkin aiheen, jonka mukaan tulee haastetyönsä valitsemallaan tekniikalla suorittaa. Ainoana rajoituksena on se, että työn tulee olla omin käsin tehty.

Tämän kuun aiheena on lämpö. Siihen olisi sopinut vaikka mitä, mutta valitsin haastetyöksi tyttäreni Elisan tilaaman huivin. Se on lämmin ja paksu. Olimme yhdessä Turun Lankamaailmassa ja eräällä monista tarjouspöydistä oli Svarta Fåretin Chic -lankaa ja siitä neulottu helmineuletta oleva mallitilkku. Saman tien kuului reilun kahdenkymmenen vuoden ajan jo niin tutuksi tullut lauseen alku ja loppu: "Äiti, mä haluun... ...voisiksä mitenkään...?". Ja äitihän voi, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut kuu taivaalta.

Siispä tätä(kin) lankaa kassiin ja työn pariin. En ole erityisen innostunut paksuista puikoista ja kun tälle langalle suositus oli 12, jäi se sohvan nurkkaan keskeneräisenä. Tämä haaste antoi minulle sopivan potkun persuksiin ja sain huivin neulottua loppuun. Tyttäreni halusi siitä jätti-ison, mutta onneksi tajusi lopulta sen, että paksuudesta johtuen siitä ei moninkertaisesti kiedottavaa tuubia voi tehdä. Mutta tuli siitä joka tapauksessa muhkeankuhkea. Ja jos oikein tarkasti katsot, voit erottaa että langassa on mukana myös hieman blingblingiä.

Lyhyesti ja ytimekkästi siis: Loin 45s ja neuloin helmineuletta kunnes kuudesta kerästä lankaa oli jäljellä enää sen verran, että sain päät ommeltua yhteen. Helppoa ja nopeaa. Mutta pysyttelen taas jonkin aikaa erossa tuon paksuisista puikoista...  Haaste - done.

Ruoka-asiaa. Tänään juhlitaan siis lasagnea. Karvisen lempiherkkua, meidän kissojen ei. Lasagne lienee tullut tunnetummaksi 1400-luvulta peräisin olevan englantilaisen keittokirjan ansiosta, mutta sitä, miksi juuri tänään vietetään tälle pastaruoalle omistettua päivää ja kenen toimesta, en löytänyt selitystä. Mutta lasagnehan on hyvä, perinteisesti jauheliha- ja juustokastikkeilla mehustettu, nykyään ihan millä tahansa täytetty uuniruoka.

Minulla on tapana olla hyvinkin mutu-kokki. Saan idean jostain, summittaisia mittoja ja sitten vain teen. Luontainen uteliaisuuteni innostaa aina kokeilemaan jotain uutta. Kaappien sisällöllä on myös suuri vaikutus siihen, mitä valmiiseen tuotokseen tulee. Kotoista Kokkisotaa. Tähän lasagneen tuli pastalevyjen lisäksi 

2 pkt broileria 
1 iso sipuli 
4 kynttä valkosipulia
(olisin halunnut mukaan sieniä, mutta ei ollut kuin yksi nahistunut...)

juoksevaa margariinia
vehnäjauhoja
n. 1,5 l maitoa
1,5 pkt koskenlaskijaa
n. 2 dl pestoa (=kahden tomaattipestopurkin jämät...)
mausteita (ei suolaa, pestossa ja koskenlaskijassa sitä jo on!)

pinnalle juustoraastetta

- eli - 

Ruskista ja mausta mieleiselläsi tavalla broilerit ja sipulit. Kuumenna rasva kattilassa ja lisää jauhot. Kun suurus on valmis lisää maito ja kuumenna. Lisää kuutioitu juusto, pesto ja mausteita maun mukaan. Keitä kunnes sopivan sakeaa.

Lado vuokaan juustokastiketta, pastaa, broileria, juustoa, pastaa.... pastaa ja päällimmäiseksi vielä juustokastiketta. Pinnalle pari kourallista juustoraastetta. Uuni 200º n. 40 min. Kannattaa paistamisen loppuvaiheessa peittää vuoka esim. leivinpaperilla ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa (aiai Anna!).

Mutta hieman tummasta ulkokuoresta (meilläkin oltiin hengessä mukana Meillä on unelma -mielenosoituksessa - monellakin tapaa =) ) huolimatta tämä oli todella hyvää - erilaista ja maukasta. Juustokastike, vaikka sitä oli paljon! - imeytyi kaikki ja lasagnesta tuli ihanan mehukasta. Vihaan kuivia kökkänöitä... Buon Appetito!