Vaniljajätskipäivä

Ihan oikein, tänään on vaniljajätskin päivä. Amerikkalaiset ovat luonnonlahjakkuuksia erilaisten "nyhjää tyhjästä" -tyylin tapahtumien luomisessa, mutta totta tämäkin on. Ronald Reaganin presidenttikauden yksi suurista päätöksistä vuonna 1984 oli nimetä heinäkuu kansalliseksi jäätelökuukaudeksi. Erään tarinan mukaan 23.7.1904 henkilö nimeltä Charles E. Minches tarjosi St. Louisissa kahden pallon jäätelötötterön. Tämä oli kuulema ensimmäinen kerta, joten tästä päivästä muodostui merkityksellinen. Sama tarina tosin mainitsee italialaisten tarjoilleen jäätelöä New Yorkissa jo vuonna 1896. Tiettävästi jäätelön teollinen valmistus aloitettiin Amerikassa kuitenkin jo 1846. Samapa tuo mihin vuoteen herkkunsa sijoittavat, erilaisia jäädytettyjä hyvyyksiä syötiin jo keisarien ajan Kiinassa. Mutta kyllä vaniljajätski on niin hyvää, että se oman paikkansa ja jopa päivänsä ansaitsee.

Vaniljaa saadaan orkideansukuisesta kämmekkäkasvista, Vanilla Planifoliasta. Sen palkomaiset siemenkodat poimitaan raakoina, höyrytetään ja annetaan käydä. Kuivuttuaan ne ovat valmiita käytettäväksi. Oikein käsiteltynä palot voivat säilyä jopa vuosia. Palosta käytetään usein vain siemenet, mutta kuoria ei kannata heittää pois. Ne voi laittaa esim. sokeripurkkiin. Siellä ne pikkuhiljaa luovuttavat aromiaan ja tuloksena on ihanaa vaniljasokeria vaikka kahvin sekaan sekoitettavaksi.

Tarkoituksenani oli tehdä vaniljajätskiä pienellä OBH Nordican koneellani ja leipoa tykö mustikkapiirakkaa. Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat radikaalisti. Apteekissa käydessäni näin hyllyllä Haganolin salmiakki-mixeriä. Perinteinen vaniljajätskin kaveri muuttui oitis salmiakkitiikerikakkuun. Ja kun koko kastikeannos ei kuitenkaan kakkuun kulu, niin tehdään vielä salmiakkijätskiä, ilman konetta.

Aloitimme keittämällä kastikkeen ja tekemällä kakun. Reseptin otimme suoraan Haganolin sivuilta, tästä. Kypsymisen aikana teimme pakkaseen jäätymään salmiakkijätskin. Valmistimme puolikkaan annoksen Koristeelliset kakut -sivuilta löytyvästä Kakkumonsterin ohjeesta ja lisäsimme joukkoon puolikkaan vaniljapalon siemenet ja runsaasti turkinpippurimurusia rakennetta antamaan. Tästä tuli aivan taivaallista.

Mutta itse juhlakalu, vanilijainen ja kermainen herkku odotti vielä luomistaan. Päätimme tehdä laktoosittoman ja sokerittoman vaihtoehdon - näin saisin siitä itsellenikin "hyvän omatunnon" herkun. Vaahdotimme pari desiä laktoositonta kuohukermaa ja toisessa kulhossa kaksi keltuaista ja puolisen desiä karppisokeria (tilaan sitä aina kolmen kilon satsin kerrallaan, se on mielestäni todella hyvä tuote). Lisäsimme vaniljan siemeniä, sotkotimme vaahdot keskenään ja panimme koneen pyörimään. Seos jäi hieman löysäksi - johtuneeko sokerin laadusta - mutta hetkeksi pakkaseen. Tyttärien poikaystävätkin olivat maistelemassa ja hyvin tuntuivat annokset kelpaavan - ainakin kaikki meni jo!