Etanamaista eloa

Viikko sitten oli 4. sytostaattihoito. Tuntuu siltä, kuin toipuminen veisi kerta kerralta enemmän aikaa. Sanoivat siellä vielä, että kaksi seuraavaa kertaa ovat pahimmat. Ei nyt maalata piruja seinälle, mutta uskon sen. Myrkky on myrkkyä ja miksei elimistölle olisi kerta kerralta rankempaa toipua siitä.

Periaatteessa kaikki menee hyvin, minulla ei ole mitään valittamista. Pahoinvointeja ei ole tullut, haju- ja makuaisti pelaavat jotenkuten, suun sisusta ei ole mennyt rikki - ei siis mitään niistä oireista, joista lääkärit niin puhuivat ja varoittelivat. Sitä oiretta, jonka minä ja muut kyllä huomaamme, ei ole tutkittu eikä siitä ole varoitettu. Nimittäin pään sisustan fyysinen vointi.

Sytoja ennen tulee aina reipas kortisonisatsi, joka minulla ainakin vaikuttaa valvottavasti. Kun unta viimein saa on nukkuminen pätkittäistä. Ei tämäkään vielä mitään, mutta se pään sisus. Aivot muuttuvat turvesuoksi, kaikki ajattelutoiminta vaatii äärimmäisiä ponnisteluja. Unohtelee asioita. Keskittymiskyky on 0. Lauseet katkeavat, ei muista minne oli menossa tai mitä tekemässä. Päätöksenteko on mahdotonta. Hyvä kun oman nimensä osaa sanoa sitä tiedusteltaessa. Tuskastunut "emmätiiä" on yleisin suusta pulpahtava lause.

Käsitöissä tämä tarkoittaa myös ongelmia. Kesken kerroksen joutuu uudelleen miettimään mitä pitikään tehdä ja miksi. Oikeaa vai nurjaa. Montako silmukkaa. Virheitä tulee ja pahimmassa tapauksessa koko session tulos on +-0. Purkaminen on tuikitavallista. Mistään ei tule valmista.

Nyt viime tiputuksesta on siis kulunut viikon verran ja olo alkaa tokeentua. Tälle taudille ominaista on, että kaikki muutokset tapahtuvat nopeasti. Aivan kuin hiukset lähtivät todellakin kertaheitolla, niin aivojen toimintakin palaa harppauksin, hups vaan. Nyt tämä alkoi siis tapahtua sunnuntaina.

Koko viikon etanan vauhdilla tapahtuneitten ajatusten liike alkoi nopeutua. Kaasupoljin löytyi ja kiihtyvyys kasvoi. Kirjastoon heti, lisää luettavaa ja selailtavaa. Olin turvesuoaikanani surffannut tuntitolkulla netissä (juuri sopivaa aivojen kapasiteetille) ja kerännyt ideoita tulevaisuudelle - kaikkea uutta, kivaa ja hauskaa. Tänään viimein löytyi sen verran potkua korvien välistä, että sain niitä ajatuksia jäsenneltyä. Symbolisesti ja konkreettisesti virkkasin etanan ulos aivoistani. Se majottautui väliaikaisesti rakuunan ja salvian viidakkoon, mutta toivottavasti löytää kotinsa ihan muualta kuin mamman ryytimaasta.

Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tähän ollut. Ensiksi virkkasin kaksi simpukkaa kotiloksi ja ompelin yhteen. Sitten virkkasin itse etanan, lisäsin silmukoita vain päälipuolella, jotta pohja pysyisi tasaisempana. Tuntosarviin otin pienemmän koukun ja lisäsin ennen paluumatkaa (5kjs, helmi, 5ps) mustan helmen silmäksi. Täytin, päättelin ja ompelin kotilon kiinni.

Helmethän on helppo lisätä työhön. Kun tulee siihen kohtaan, mihin haluaa helmen kiinnittyvän pujottaa sen suoraan silmukan ympärille ja jatkaa työtä normaalisti. Kätevästi tämä käy pienen virkkuukoukun avulla. Ennen silmukan neulomista/virkkaamista pujottaa helmen pieneen virkkuukoukkuun, jolla sitten koukkaa halutun silmukan helmen läpi. Silmukka takaisin puikolle/koukulle ja matka jatkuu. Yksinkertaista.

Ihan perusvinkkinä muistutan myös näistä täytteistä. Halvimmalla pääsee, kun ostaa ikeasta euron tyynyjä. Samalla voi vaikka ottaa käyttöön uudet ja hyötykäyttää vanhat.

Lankoina tässä etanassa käytin jämiä, Fibra Naturan bambua kotiloon ja seiskaveikkaa bodyyn. Ihan symppis tyyppi siitä tuli, saisikohan sen pulpautettua nopeammin ulos ensi hoitojen jälkeen - vähän niin kuin Ron Harry Potterissa. Salaisuuksien kammiossa Ron yritti taikoa Draco Malfoyhin etananoksennusloitsua, joka kuitenkin rikkinäisen sauvan takia osuikin Roniin itseensä. Harmittavaista kyllä parannustaikaa ei kirjassakaan ole, ne etanat piti vain ajan kanssa oksentaa pois.

Viime viikolla tapahtui aivan ihana juttu, posti toi ison paketin. Siskoni oli jo aikaisemmin vihjaillut siivonneensa lankavarastojaan ja löytäneensä laatikollisen sellaisia ihanuuksia, mitä ei itse enää tarvitse. Hövelisti lupasin auttaa hävittämisessä ja ottavani vastaan moiset - eihän niitä sovi nyt poiskaan heittää! Ja perjantaina se saapui. Tämän ihmettelemisessä menee jokunen tovi. Tiedän jo muutamat jutut, joihin näitä tulen käyttämään. Ja niin kyllä tietäisivät meidän kissatkin...