Himmeleitä ja olkipukkeja

Olemme tottuneet pitämään himmeleitä, olkipukkeja ja lattiaolkia joulunajan asioina, mutta oikeasti ne ovat siirtyneet sinne kekristä, niin kuin monet muutkin tavat.

Tein joskus lukuisia himmeleitä, lahjoiksi ja omaan kotiin. Löysin tämän käsityö-/askarteluhuoneen laittamisen yhteydessä - monien muiden jo unohtuneitten tavaroiden joukosta - laatikollisen vanhoja olkia. Innostukseni heräsi taas. Olkia oli himmeliä ajatellen aivan liian vähän, joten turvauduin jälleen Presentoon. Ostin samalla myös himmelineuloja ja täytyy sanoa, että ne ovat kätsyjä.

Tekemäni himmelit olivat aina olleet saman mallisia, sellaisia kulmallaan seisovia neliöitä, joiden kulmista roikkui neliöt. Halusin vaihteeksi jotain muuta. Kirjastosta löysin Eija Kosken Himmeli kirjan (2012) ja tekeillä onkin erilaisia himmeleitä. Mutta päätin lähteä helposta liikkeelle - olihan edellisestä olkityöstä jo yli 20 vuotta aikaa. Netistä bongasin helpon tähtihimmelin teko-ohjeen. Siispä olkinippu likoamaan. Leikkasin oljista 7 cm pätkiä ja aloitin pujottelun. Ajattelin tehdä vain yhden, mutta ripustettuani sen kattoon (lamppuun) se näytti niin orvolta, että tein sille vielä pari kaveria.

Miksi himmelit sitten kuuluivat sadonkorjuujuhlaan, mikä oli niiden symboliikka? Olkien ajateltiin edustavan tulevan vuoden viljasatoa. Himmeleitä pidettiin tuvan katossa juhannukseen saakka, jotta tämän sadon vilja riittäisi seuraavaan satoon saakka. Samalla himmeli takasi sen, että tulevasta sadosta tulisi oikein runsas. Oljet olivat hedelmällisyyden symboleita. Himmeleitä käytettiin myös häähuoneiden koristelussa. Niihin saatettiin sitoa nauhoja, peilinpalasia, paperia tai vaikka tähkiä. Ajateltiin myös, että himmelin alla elävä ihminen saa nauttia sekä onnesta että hyvästä säästä.

Oljista tehtiin pukkeja. Oikea kekripukki pukeutui tuohinaamariin, väärinpäin käännettyyn turkkiin ja sarvina oli usein keritsimet tai kapustat. Nämä kulkivat talosta taloon kyselemässä töiden valmistumista. Tästä hahmosta muodostui nykyajan joulupukki. (Kekrinä vallitsi myös kekrirauha. Tämä tunnetaan nykyisin joulurauhana - joka julistetaan Suomen Turusta). Mutta olkipukki itsessään oli hyvin voimakas hedelmällisyyden symboli.

Olkia levitettiin myös lattialle, ihan lämmöneristyksen ja mukavan lepopaikan takia. Niitä ei saanut kuitenkaan polkea tai survoa, sillä se olisi lakoonnuttanut seuraavan viljasadon. Sen sijaan niitä viskeltiin kattoon ja orsiin takertuneitten olkien määrästä ennusteltiin tulevan vuoden satoa. Linnutkin saivat osansa viljasadosta. Niille ripustettiin ohra- tai kauralyhteitä. Näin uskottiin pikkulintujen jättävän pellot seuraavana kesänä rauhaan.

Mutta nyt lähden pyhäinpäivän viettoon. Nuorimmaiseni on kyläilemässä ja haluaisi leipoa. Voisimme koittaa piianpullia ja hän haluaa halloweenpuusteja. Huomenna ajattelin kirjoitella kekriruoista, joten saas nähdä mitä herkkuja tänään syömme/saamme aikaiseksi. Ainakin on lammasta luvassa...