Mieheni pomo kirkastelee meidän silmiämme vähän useammin eikä viinaryypyillä. Ensinnäkin hän tietää, ettei meillä juoda väkeviä ja toiseksi heillä on verstaassa valoja kyllä ihan kesät, talvet. Mutta hän jaksaa ilahduttaa meitä muilla tavoin. Hänellä on saari, saaren ympärillä meri ja hän rakastaa kalastamista. Ja me kalaa. Eilen - en tiedä oliko se sattumaa vai ei - saimme vaihteeksi kerran pussillisen ahvenfileitä "silmiämme kirkastamaan". Lisäksi mieheni pomo (ja bestman) auttaa meitä peräkärryineen aina tarvittaessa ja onpa parvekkeemme hyllykin saanut jalkansa pomon saaren kuusista.
Tällä pomolla oli viime viikolla synttärit. Olin jo pitemmän aikaa ajatellut joka tapauksessa muistaa häntä jotenkin, mutta nyt oli toteuttamisen aika. Patalaput ovat aina tarpeellisia. Halusin kalan malliset, mieluiten ahvenet. Koska en löytänyt mieleistäni mallia, tein sen itse. Lankana minulla oli Drops'n Paris ja koukkuna 4,5. Mielestäni ahven-imitointi onnistui kivasti, ohjeen näihin patalappuihin löydät täältä.
Koska kalan käsittelemisestä jää käsiin usein ikävä tuoksahdus, lisäsin pakettiin itse tekemääni kahvisaippuaa. Kahvi poistaa käsistä hajuja ja samalla hellästi kuorii kuolleita ihosoluja pois. Saippuan tein valmiiseen saippuamassaan, sillä en juuri nyt uskalla lähteä leikkimään lipeän kanssa. Minulla oli Crystal org -luomumassaa johon lisäsin vanilijakahvipuruja ja vanilijakahvi tuoksuöljyä. Muotteina oli silikoniset pöllömuotit sekä litran mehupurkki. Pakkausvaiheessa tein koivukuvioisesta tapetista alustaksi tuokkosen ja korttiin kirjoitin sisällysluettelon.
Mukaan vielä purkillinen sinappia ja tällaisen paketin mieheni sitten töihin vei
Minulla on omien tyttärieni lisäksi myös "varatytär". Silja ja hänen paras kaverinsa ovat vuosien varrella olleet vuoronperään "lainassa" jomman kumman perheen luona. Tänään tämä ihastuttava nuori neito saavuttaa täysi-ikäisyyden. Hän oli joskus vihjannut Siljalle katsellessaan tämän unisiepparia haluavansa samanlaisen. No, hänen huoneensa on hyvin mustavalkoinen, joten
ONNEA O!
Tärkeintä ei ole
kuinka paljon elämässäsi on päiviä...
...vaan se
kuinka paljon päivissäsi on elämää!
Unisiepparit ovat alunperin Ojibway-intiaanien perinnettä. Niiden tarkoituksena oli siepata ja hävittää pahat unet, mutta myös varastoida hyviä unia koristeisiin, jotta niitä voitaisiin katsella uudelleen. Heidän tarustonsa mukaan:
Hämähäkki-isoäiti loi maailman laulamalla, mutta harmistui ihmislasten pahoista unista.
Isoäiti meni Pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan, Kotkalta isoäiti sai muutaman sulan.
Hämähäkki-isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä. Sitten hän kutoi viisauden verkonoksien ympärille poistamaan lapsien pahat unet.
Aurinko-isoisän aamusäteet polttivat pois verkkoon takertuneet pahat unet, jäljelle jääneet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat Kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti-maahan.
Huomenna vietetään Positiivisen ajattelun päivää. Minun mielestäni kyseessä ei ole ajatusmalli vaan elämänasenne, elämäntapa. Positiivinen ajattelu ei ole mikään maaginen voima, joka taianomaisesti muuttaa elämämme paremmaksi. Maailma on täynnä asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta esim. kaatosateestakin voi nauttia. Se on omasta suhtautumisesta kiinni, vähän niin kuin kliseinen lause onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi. Toinen hyvä tapa on muuttaa "sitku"t "nytku"iksi. Elämä on liian lyhyt siihen, että voisi odottaa hyvän olon tulevan joskus. Toki tavoitteita pitää olla, mutta elämä on tässä ja nyt. Vuosia sitten löysin ohjenuorakseni moton, joka on muuttanut omaa suhtautumistani elämän vastaanottamiseen niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Se on Positiivareista tuttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti