Akkainkesän. Juuri niin. Kun Perttulin päivästä voitiin sanoa syksyn alkaneen, niin sen jälkeistä mahdollista uutta hellejaksoa nimitettiin akkainkesäksi tai lesken kesäksi. Monissa muissakin kielissä viitataan "vanhoihin naisiin" tästä ajanjaksosta puhuttaessa. Virossa on nimitys vananaiste suvi, saksassa Altweibersommer ja unkarissa vénasszonyok nyara. Tai sitten ajanjaksoa nimitetään jonkin pyhimyksen mukaan kuten ruotsin brittsommar (Pyhä Birgitta), ranskan Été de Saint-Martin (Pyhä Martti). Tai vaikkapa englannin all-hallown summer (kaikkein pyhäin kesä). Nimitys intiaanikesä juurtui suomeen vasta 1900-luvulla Pohjois-Amerikasta. Akkainkesä-nimitykselle on hauskat juuret, voit lukea siitä lisää Kotimaisten Kielten Keskuksen sivuilta, täältä.
Ikean halpislamppu sai koristeekseen kranssin askartelusta yli jääneen auringonkukan auringonkukkataulun alle |
Olen jo jonkun aikaa miettinyt, minkälaisen liinan eteiseen laittaisin, sillä lipaston päällinen on puolipitkäkarvaisen kissamme yksi lempipaikoista. Ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon karvoja puuvillainen alusta imee itseensä =) Tämä materiaali voisi olla hyvinkin kissankarvaystävällinen. Ainakaan se ei muutu harmaaksi karvakasaksi muutaman päivän aikana. Ja koska on syysaika ja keltaisen kaipuuni on edelleen olemassa, valitsin väriksi lämpimän nro 52.
Nyt tuli uusi ongelma. Lipaston päällä olevan lampun kupu ei sopinut tähän mitenkään. Keksinkin, että virkkaanpa uuden. Loppujen lopuksi löysin kaupasta somistekäytössä olleen kuupan, revin siitä kankaat irti ja virkkasin tilalle uuden päällisen. Lopputulos näyttää tältä. Auringonkukkakoriin saa sopivasti kaikki avaimet, teippiharjat ja muut härpäkkeet. Alunperin se askarreltiin rekvisiitaksi häihimme ja paperinarukukkasen kudoin kangaspuilla joskus vuonna papu.
Ja kissa ihmettelee, mutta nukkui kyllä viime yön tuossa lipaston päällä.
Eteistä siivotessani ja syyskuntoon saattaessani huomasin, kuinka ikävännäköiset jäljet puiset, mustiksi maalatut takkihenkarit olivat vuosien varrella seinään hakanneet. Koetin kaikenlaisia aineita, mutta en saanut niitä pois. Netistä bongasin keinon käyttää hiuslakkaa. Lainasin tyttäreltäni lakkapullon, suihkutin sitä jälkiin, pyyhin talouspaperilla ja a vot, jäljet lähtivät pois. Mutta niin lähti kerros maaliakin! Ja tätä ainetta pitäisi päänahkaan suihkuttaa! Ei ihme, etten koskaan ole oppinut käyttämään hiusten muotoilutuotteita, minulle on aina tullut olo, että päänahkani ei hengitä.. Mutta siis hiuslakka toimii liuottimena, kuin tärpätti!!!
Myrkyttömiä vaihtoehtoja täytyy löytyä. Vanhemman tyttäreni hiukset ovat hyvin hennot ja tarvitsevat itseensä pesun jälkeen jotain volyyminantajaa jotta eivät valuisi aivan päänahkaa pitkin. Limepopin blogista luin merisuolasuihkeesta ja päätin minäkin kokeiluttaa tyttärelläni sen toimivuutta. Ja hyvin toimii! Siispä tässä talossa ei hiuslakalla enää ole muuta käyttöä kuin esim. vaahteranlehtien suihkutus. Ja kunhan tuo nuorimmaiseni jättämä jämä loppuu, ei taida koko moskaa enää löytyä laisinkaan.
Merisuolaspray Elisan hiuksille:
240 ml vettä
2 rkl epsom-suolaa (karvassuolaa)
1 tl kuolleen meren suolaa
1 tl aloe vera -geeliä
muutama tippa eteeristä greippiöljyä (Elisan suosikki)
Keitin veden annoin sen jäähtyä hieman ja sekoitin muut aineet joukkoon. Kaadoin nesteen suihkepulloon ja valmis. Helppoa, edullista ja mikä parasta MYRKYTÖNTÄ.
Hienosti stailattu lipaston päällys, siinä kelpaa viettää kissanpäiviä. Enpä tiennytkään minkälaista myrkkyä hiuslakka on, olen aina pitänyt sitä aika vaarattomana. Taidankin siirtää purkin jatkossa siivousaineosastolle!
VastaaPoistaKiitoksia! Odotan kauhulla koska ne keksivät, että siinäpä oiva uusi alusta kynsien terottamiselle =) Joo, hiuslakkapurkit jäävät meidän taloudessa suosiolla kaupan hyllylle. Oikeasti kauhistuin, kun tajusin sen liuottaneen maalipinnan!
Poista