Ikivihreätä ja vihantaa

Oli ihanaa kun vanhempani kävivät vierailulla. En ole nähnyt heitä pitkään aikaan - en kertaakaan sairastumiseni jälkeen - ja vaikka nettipuhelut ovatkin arkipäivää, on kasvokkain näkeminen aina ihan toinen juttu.

Minun teki mieleni tehdä heille jotakin kivaa mukaanviemisiksi. Pähkäilin ja pähkäilin sitä, mitä se voisi olla. Kaikki tuntui aivan liian tavanomaiselta. Halusin jotain erikoista, josta tietäisin, ettei sitä heillä vielä ole. Mutta kun heillä on jo kaikkea.

Sitten kolahti. Viikko ennen kyläilyä silmiini osui jotain. Jotain, mitä heillä ei varmana ole ja itsetehtyä. Puhelin kouraan ja langanhakuun. Käsityö-Elisa kertoi omaavansa kyseistä lankaa, mutta ei tietenkään sitä väriä, jota nimenomaan halusin. He olivat juuri jättäneet tilauksen, mutta lupasivat soittaa perään, josko lanka vielä ehtisi mukaan tähän lähetykseen. Ja se ehti.

Seuraavana päivänä sitten sain tekstiviestin, että lanka on noudettavissa. Olin tällä välin jo ehtinyt hankkia kirjastosta Taito 3/2011 -lehden, jossa haluamani ohjeet olivat ja nyt kun Lappajärven Värjäämöstä tuli vyyhdillinen (n. 500g) limenvihreää Veera-pellavalankaa pääsi projektini alkamaan.

Isäni on aina rakastanut saunomista. Mökillä on kiva, kun koivusta saa taitettua itselleen vihdan, mutta heidän kotonaan Helsingissä tilanne on ihan toinen. Niinpä kun silmiini osui pellavalangasta virkattu vihta tiesin heti, että tässä se nyt oli. Ikivihreä, sopivan karhea ja konepestävä vihta. Aromaattisilla öljyillä voi saunaan taikoa koivuntuoksua, katsella ikkunasta Helsingin kattoja ja läpsiä itseään tällä ihanuudella.

Tätä työtä virkatessani olin erityisen iloinen hyvistä virkkuukoukuistani. Lanka on jäykkää (koukku nro 5) ja karheaa. Etusormeeni muodostui työn edetessä kirkkaanpunainen, syvä juova, josta on yhä edelleen rippeet näkyvissä. Mutta se kannatti, ainakin itse olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Äitini ei koskaan ole ollut niin innostunut saunomisesta, joten hänkin tarvitsi tietysti jotain omaa. Niinpä tein hänelle pesukintaan samasta langasta.

Kun tänään näin vihreällä tuulella olen, niin esittelen samalla yrttiprojektini. Aikaisemmin kerroin löytäneeni meidän parvekkeelle loistavan ratkaisun, jolla yrttejä mahtuu monta samaan astiaan. En koskaan saanut kerättyä riittävää määrää tarpeeksi tukevia keppejä, joten kun sattumalta löysin SinooperiHomesta askartelukaarnaa pääsi tämäkin projekti toteutukseen. Pajukori on niin iso, että mukana on 8 eri yrttiä. Vielä ne ovat hieman istutusnuutuneita, mutta parin päivän päästä varmasti terhakkaana ja pirteänä aurinkoa tavoittelemassa. Mutta tuoksu on nyt jo huumaava. Kissat ovat niistä hyvin innoissaan, heille kun kelpaa mikä tahansa tuore ja vihreä aina rucolasta ja ruohosipulista rairuohoon saakka. Tai melkein mikä tahansa - kissanruoho tai kissanminttu ei kelpaa, ei sitten missään muodossa.