Hupsuna huiveihin

Huivit ovat ihania. Ne ovat monikäyttöisiä ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivia. Niillä on myös merkityksiä. Uskonnollisia, säätyä korostavia, asemaa pönkittäviä, ryhmään kuulumisesta kertovia ja monia muita. Huiveja on myös monen mallisia. Kolmioita, suorakaiteita, neliskulmaisia, pyöreitä. Ne voivat olla paksuja tai ohuita, miltei mistä tahansa materiaalista valmistettuja. Arkeen tai juhlaan. Huivi voi myös tavallaan symboloida turvasatamaa. Siihen kietoutuessaan voi konkreettisesti ajatella sulkevansa "pahan maailman" ulkopuolelle. Rakentavansa kuoren itsensä ja muun maailman välille. Kulttuurintutkijat puhuvat paljon pukeutumisen ja alastomuuden välisestä symboliikasta ja mahdista. Huivin voi ajatella olevan vaatekappale, johon pukeutuessaan voi liittää uskontotieteilijä Terhi Utriaisen sanat: "Sen sisässä on suojassa myös itseltä tai itsen kanssa kahden" (Utriainen, Terhi 2006: Kaikki pukeutuvat. Teoksessa Hauraita alastomia, häilyväisiä identiteettejä. Tampere: Vastapaino. S. 52).

Okei, en minä ajattele näin syvällisiä huiveihin kietoutuessani vaikka "hullu humanisti" olenkin. Huivit vaan yksinkertaisesti ovat ihania, monimuotoisia, niitä on kiva tehdä ja niihin on mukavaa kääriytyä. Piste.

Olen nyt ollut tosi ahkera ja saanut valmiiksi kolme uutta huivia. Ensimmäisenä esittelen Mother of the Bride -huivin, jonka ohje löytyy maksuttomana Ravelrystä. Tein tätä silloin kun sain kuulla diagnoosin syövästäni. Olin hermostuksissani virkannut virheen toisensa perään ja se joutikin telakalle vähäksi aikaa, ennen kuin purin siitä puolet ja jatkoin loppuun saakka. Lankana minulla oli Novitan Lehto ja koukkuna 8.

Pelkäsin siitä tulevan raskaan, mutta nätisti tuo tuulen mukana hulmahtelee. Vielä lähikuva (ja muuten, kuvat on ottanut tyttäreni Silja isosiskonsa Elisan avustuksella. Mallina toimii Janica ja kuvauspaikkana on Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta- ja palvelukeskuksen Meri-Karinan piha Turun Hirvensalossa perjantaina 22.5.)

Kun aiemmin keväällä neuloin itselleni revontuli-huivin (kts. postaus 18.4.) jäi siitä lankaa yli. Elisa oli siihen niin rakastunut, että pyysi minua tekemään itselleen kevättuubin. Ohjeeksi hän valitsi Spring Lace Infinity Scarfin ja lankana oli Marks & Kattensin Fame trend paljett ja puikkoina 3,5 mm pyöröt. Pelkäsin hieman etukäteen sitä, kuinka paljetit toimisivat tuplakerrosten aikana, mutta hyvinhän nuo sujahtelivat paikoilleen korkeiden silmukoiden välistä.

Tuubi on tuossa kaksinkerroin.  itse kuvio näyttää tältä ja ainakin leppäkerttu näyttää ihastuneen siihen =)

Saatuani lahjaksi uuden, ihanan pyörösetin, oli minun tietysti heti päästävä kokeilemaan niiden toimivuutta. Ja nehän siis suorastaan suihkivat sormissa. Langaksi valikoitui varastoistani Dropsin Big Delight ja puikkojen paksuus oli 5mm. Tykkään Revontuli-huiveista tosi paljon, mutta halusin kokeilla miltä näyttäisi, jos tekisin kolmen kavennukset toisella tapaa, siten, että silmukat kaventuvat molemmilta puolilta yhden silmukan taakse. (Kts esim. Ritva Koskennurmi-Sivonen: Neulonnan perusteet s. 26). Ihan mukavan näköinen näinkin.

Laitetaan nyt tähänkin vielä lähikuvaa: Tarkkasilmäisimmät voivat havaita, että viimeinen reikäkerros on toista lankaa. Big Delight tosiaankin loppui harmittavaisesti kesken, mutta löysin itseltäni Novitan Rose-lankaa, josta sitten kaksinkertaisena neuloin viimeiset kaksi kerrosta. Ihan hyvin istuu tuonne reunaan, vai mitä?

Esittelen vielä yhden, jo aiemmin valmistuneen huivin. Käyttöön sen varsinaisesti sain kuitenkin vasta nyt saatuani kunnollisen pingoitusalustan (kts. postaus 15.5.). Tämä oli ensimmäinen työni, johon tartuin monien muka-niin-kiireisten vuosien jälkeen. Olin saanut kuulla joutuvani luopumaan ammatistani muusikkona synnynnäisen vamman takia. Kaularangastani kasvoi (toinen poistettu) ylimääräiset kylkiluut. Toinen alkoi ikääntymisen myötä painamaan käden hermoja niin, että menetin hienomotoriikan vasemman käden pikkurillistä ja nimettömästä. Näin mitättömältä kuulostava vaiva, mutta se estää ammattimaisen konserttiviulistin uran. Jouduin luopumaan virastani Turun Filharmonisessa Orkesterissa. Sitä kautta minusta tuli humanisti. Pääsin sisälle Turun yliopistoon ja olen nyt gradua vaille valmis musiikkitieteen maisteri. Sivuaineina on ollut kulttuurihistoriaa, naistutkimusta (nyk. sukupuolentutkimus) ja folkloristiikkaa. Gradua vaille kirjaimellisesti, sillä jättöpäiväksi oli sovittu toukokuun alku. Tämä syöpä vain sotki nämäkin suunnitelmat.

Mutta tarvitsin siis jotain täyttämään elämääni syntynyttä tyhjiötä ja "löysin" käsityöt ja kaikenlaisen näpräämisen uudelleen. Ullan nettisivuilta kekkasin mallin Panache, ja päätin siinä olevan riittävästi haastetta PPP-terapiaan (Pään Pöhinän Pysäyttäminen). Langaksi valikoitui Novitan Nostalgia ja puikoiksi suositusten mukainen 4. Kieli keskellä suuta mentiin, mutta valmista tuli.

Tämä huivi on miltei ympyrän mallinen, joten se laskostuu käytettäessä. Alla on vielä yksityiskohta pingoitusvaiheesta.

Ja löytyyhän näitä kaapista lisää. Ja suunnitteilla on monia uusia. Toiset keräävät kenkiä, toiset postimerkkejä. Minä tunnun olevan koukussa ja puikoissa huiveihin, Havetodo-listani kasvoi taas eilisen surffailun jälkeen kolmella uudella mallilla... joten vaikka lankavarastoni onkin muhkea, täytyy tänään päästä pariin lankakauppaan. Aikeena on hypistellä, mutta kuten tiedämme, lopputulos on mitä oletettavimmin jotain aivan muuta.