keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ikkuna metsässä

Olenpa ollut pitkään hiljaa. Ja se johtuu vauvelista. Lapsen isä joutui yllättäen pieneen operaatioon, josta seurasi nostokielto. Niinpä olen saanut toimia mumman/isän roolissa jotakuinkin 24/7. Ja silloin ei kyllä ehdi mitään muuta. Pari yötä he olivat jo kotona harjoittelemassa, mutta viime yön ensimmäinen syöttönakki osui taas minun kohdalle. Saipa äiti nukkua pitkän pätkän, miltei 7 tuntia putkeen!

Mutta kun he olivat poissa sain minä viimeinkin käsityörintamalla jo jotain aikaiseksi. Silloin kun rakensin nykyistä käsityöhuonettani löysin kaapin perukoilta täysin unohtuneen ryijypaketin. Suunnittelin hankkiessani sitä silloin 15 vuotta sitten meidän sängynpäätyyn ja nyt se viimein on siinä! Ryijy oli yllättävän suuritöinen. Erilaisia nukkia oli 19 ja usein meni niin, että yksi tota, yksi tota, kaksi tota ja vielä yksi tota. Mutta nyt on Heljä Liukko-Sundströmin Ikkuna metsässä valmis.


Vähän minulle vieläkin jäi ryijynälkä. Olen haaveillut Akseli Gallen-Kallelan sinisen ja reunallisen Liekki -ryijyn tekemistä, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Katsotaan.

Ryijynteon aikana on hyvä suorittaa Helmet-lukuhaastetta äänikirjojen avulla. Tämän projektin taustalle valitsin suomalaisen klassikon, jota (häpeäkseni täytyy tunnustaa) en koskaan ollut lukenut loppuun saakka, nimittäin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen. Nyt laitoin haasteessa sen kohtaan 25, kirjassa on yli 500 sivua. Luettavana työn alla on Vicki Myronin & Bret Witterin Kirjastokissa. Aivan ihana kertomus Amerikkalaisesta pikkukaupungista, jonka kirjaston palautuslaatikosta löytyy kissanpentu. Olen vasta loppumetreillä, mutta voin jo nyt suositella lämpimästi. Jonossa vuoroaan odottaa mm. Tommi Kinnusen Lopotti.

Mandala madness on edennyt jo 8. viikon loppuun. Tämä viikko oli tähän astisista minulle pahin. Suoraan sanottuna vihaan ylipitkiä pylväitä. Kun lankavalintani on vielä erittäin löyhäkierteinen puuvillalanka, voitte uskoa, että näiden 4, 5 ja 7 langankierron pylväiden virkkaaminen oli yhtä tuskaa. Mutta nyt se on tehty, virheineen kaikkineen. Saas nähdä kuinka iso tästä oikeasti tulee. Viikkoja on vielä 10 jäljellä ja tässä kuvassa Fiskarsin sakset antavat osviittaa työn tämänhetkisestä koosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti