Spagettia ja ovistopparipöllöjä

Uusi vuosi. Uusi arki, paljon jänniä tapahtumia ja mielenkiintoisia päiviä tulossa. Talvi tuli viimeinkin, ulkona paistaa aurinko ja pakkasta on kymmenkunta astetta. Elämä näyttää hyvältä, iloiselta ja seesteiseltä. Silti vatsanpohjassa kihelmöi - mitäköhän uutta ja ihanaa tämä vuosi tuokaan tullessaan!

Vuoden alkuun sijoittuu äitini syntymäpäivä, joka on tänään. Viikonloppujen ja ihan oman päivistä sekaantumisen takia lahjukset saadaan postiin vasta huomenna, mutta hyvää syntymäpäivää tätäkin kautta rakas äitini ja toivottavasti tuleva vuosi on sinullekin hyvä ♥

Siispä en tänään kerrokaan äitini lahjuksista. Koska tänään vietetään spagettipäivää - nuoremman tyttäreni ehdotonta lempiruokaa - puhutaan hieman siitä. Mutta ensin esittelen yhden hänelle tekemäni joululahjan, ovistopparipöllöt.

Olen tehnyt näitä ennenkin, mutta nyt tyttäreni muutettua hän vain vinkkasi minulle joskus haluavansa ovistopparipöllöt omaankin asuntoonsa. Kävimme loppukesästä yhdessä valitsemassa langat ja luotin siihen, että ennen joulua hän ehtii jo unohtaa koko jutun. Periaatteessa kyse on ihan tavallisesta amigurumipöllöstä, mutta muunsin sen painavammaksi lisäämällä täytteen sekaan suurehkon kiven. Nämä kivet ovat peräisin sen järven pohjasta, jonka rannalla meille niin tärkeä kesämökkimme sijaitsee. Niinpä voi periaatteessa ajatella, että nyt palanen Humaljärveä on myös täällä, tyttäreni kotona, Turussa.

Ohjeen näihin suloisiin pöllöihin löysin täältä. Ohje on ruotsiksi, mutta se on niin hyvin kuvitettu, että siitä kyllä saa selvää vaikka kieltä ei taitaisikaan. Tein nämä muuten ohjeen mukaan, mutta jotta saisin lattialle tulevan pöllön pohjan ja vartalon taitekohdan terävämmäksi, virkkasin kropan ensimmäisen kerroksen vain silmukoitten takareunaan. Silmissä oikaisin niin, että en virkannut kahta erillistä ympyrää, vaan jatkoin mustan jälkeen valkoisella. Näin sain aikaan "säihkysilmät". Lankana minulla oli seiskaveikkaa ja koukkuna 4. Ja vanuna jälleen ikean tyynyn sisustaa.

Tänään vietetään siis spagettipäivää. Pastan alkuperästä ei ole varmoja tietoja, mutta italialaiset kehittivät sen valmistamisen ja kuivaamisen taidon huippuunsa. Legendat kertovat Marco Polon tuoneen sen Aasian retkiltään, mutta se ei voi pitää paikkaansa, sillä pasta tunnettiin Euroopassakin jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Durumvehnästä valmistettu pasta oli alkujaan ylellisyystuote kalleutensa takia, mutta 1600-1700 -luvuilla tämän vehnälajikkeen viljelyn yleistyttyä muuttui pian koko kansan ruoaksi.

Spaghettia syödään monilla eri tavoilla. Jamie Oliverin mukaan jopa jokaisella italialaisella perhekunnalla on oma käsityksensä siitä, mikä on ainoa oikea tapa. Siispä ei voi meillekään olla niin nokonuukaa se, onko Bolognese-kastikkeessa pancettaa vai ei, minulle se on basilikalla maustettu tomaattinen jauhelihakastike, jonne voi makunsa mukaan lisätä niitä ainesosia, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Vähän samaan tapaan kuin alkuperäisessä pizzan ideassa. Itse asiassa pastan ja tomaatin liitosta on ensimmäinen resepti vasta vuodelta 1839. Tämä tomaattikastikkeen tulo räjäytti pastan suosion Italiassa niin suureksi, että 1800-luvun puoliväliä kutsutaankin siellä leikillisesti nimellä maccheroni revolution, pastavallankumous.

Bartolomeo Pinelli (1781-1835):
Napolin Lazzarialaiset syömässä makaronia 

Meillä on usein ajanpuutteen takia käytetty valmiita tomaattikastikkeita, mutta sen itse tekeminen ei todellakaan ole hankalaa. Purkillisesta kuorittuja tomaatteja (+ muutama aurinkokuivattu), juuriselleristä, porkkanoista, sipulista, valkosipulista ja basilikasta saa keittämällä mainion pohjan. Mutta minä laitan tähän nyt meidän perheen pikabolognesekastikkeen ohjeen, jotta tyttäreni voi halutessaan muistuttaa itselleen, että miten se vanhempien luona menikään. Sillä vaikka hän on jo yli kaksikymppinen, on hänen kotona käydessään vieläkään aivan turha kysyä, mitä hän haluaisi syödä. Spagettia ja jauhelihaa.

Kallun pikabolognese (n. 30 min.)

1 prk valmista tomaatti-basilikakastiketta

kourallinen kuutioitua juuriselleriä

kourallinen kuutioitua porkkanaa

1 pilkottu keltasipuli

3 valkosipulinkynttä

400 g paistijauhelihaa

(pekonia, herkkusieniä...)

lihaliemikuutio

rouhittua pippuria

(chiliä)

spagettia

ripaus suolaa

öljyä 

parmesania

1. Kuullota sipulit pannulla.

2. Lisää kattilaan valmis tomaattikastike, puolikas tomaattipurkillinen vettä, juurekset, kuullotetut sipulit ja lihaliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoittaen.

3. Paista tällä välin pannulla jauheliha ja mahdolliset muut lisukkeet. Mausta pippurilla ja suolalla. Jos olet käyttänyt myös pekonia, suolaa ei tarvita.

4. Lisää nämä kattilaan. Voit halutessasi tätä ennen hienontaa tomaattipohjan sileäksi sauvasekoittimella. Mausta tarvittaessa pippurilla ja ripauksella chiliä.

5. Keitä spagetti ohjeen mukaan "al dente" runsaassa, suolalla maustetussa vedessä . (Suola lisätään kiehuvaan keitinveteen ennen pastaa).

6. Valuta pasta hyvin ja lisää tilkka öljyä. Sekoita.

7. Laita lautasille kauhallinen pastaa, kauhallinen kastiketta ja ripottele päälle parmesania. Koristele halutessasi tuoreilla basilikanlehdillä.

8. Syö välittömästi, pasta ei pidä odottelusta.

Buon appetito!