Orjapiiskuri?!?

Huhhuijaa, mitä haipakkaa. Ensimmäisenä kuitenkin loistavat uutiset. Minulla oli maanantaina nk. kolmekuukautiskontrolli, elikkä siis syöpähoitojen päättymisestä on kulunut riittävästi aikaa, jotta voidaan nähdä se, kuinka hoidot ovat tehonneet. Minulle suurta jännitystä aiheutti nämä syöpäni omituisuudet - hoitovaihtoehdot vähissä ja mieletön agressiivisuus. Pelkäsin joutuvani kokemaan saman rääkin sytoineen ja säteineen uudemman kerran. Mutta!

Veriarvot olivat loistavat, patin pattia ei löytynyt ja kaikki imusolmukkeet olivat normaalit. Tapasin vielä kirurgini, joka puolestaan totesi nesteen kertymisen rauhoittuneen niin paljon, että kolmatta leikkausta ei tarvita! Voitte arvata helpotuksen määrää! Onnenkyyneleet valuivat kun riemuitsimme. Seuraava kontrolli on syksyllä, nyt voin hengittää vapaasti sinne saakka ja vaikka tanssia ripaskaa - jos jalat pelaisivat!

Ajatukset ovat vain vielä ihan hukassa. Tuntuu kuin koko alkuviikko olisi mennyt jossain sumussa. Tiistaina saimme tyttäreni kanssa kuorman (537 kg) ikea-palapelejä. Lupasin itselleni (palkinnoksi tai lohdutukseksi) mm. jo yli 30 vuotta haaveilemani lasioviset kirjahyllyt. On vaan niin paljon tekemistä muualla huushollissa ennen kuin voin vanhat purkaa ja uudet asentaa.

Sain viimein kankaille ja matonkuteille
säilytystilat askarteluhuoneeseen

Eilen nuorimmaiseni tuli tänne koko päiväksi. Sovimme aiemmin, että juhlistamme hänen 2. nimen nimppareitaan ja minun tuloksia kun hänellä on vapaata. Voi kökkö minkä tein. Olimme varautuneet suklaakakun leipomiseen, olihan eilen suklaakakkupäivä, oleiluun ja oleiluun. Tyttäreni oli oikein varannut käsityönkin mukaan, että voimme istua, jutella ja katsoa toisella silmällä telkkarista yhtä "meidän juttua", sarjaa Netflixistä. Ja pitihän minun lahjoakin tytärtäni. Mutta...

Naked cake

Unohdin hakea postista paketin, missä oli lahjaan tarvittavaa välineistöä. Vähän puolenpäivän jälkeen ehdotin, että pistetäänkö äkkiä kasaan kissojen uusi kattoon asti ulottuva kiipeilyteline ja sen viereen tuleva senkki. Ja pitihän ne vanhat kamat pistää kasaan ja pestä lattiat niiden alta jajaja... Olin vain niin innoissani. Soitimme toisenkin tyttäreni apuun. Ja aloitimme ruuvaamisen. Välillä leivoimme ja sitten ruuvasimme. Välillä Silja lyhensi avokkeensa housut ja me muut leivoimme ja ruuvasimme. Ja ruuvasimme.

Yksi kissa piilossa, kaksi esillä
ja palanen senkin kulmaa

Illalla puoli kasin aikoihin me lysähdimme puolitajuttomina sohville, mutta valmista tuli. Kissojen puu on suuri suksee, osa ajasta meni siihen, kun hätistelimme niitä pois, senkinkin saimme valmiiksi. Naked pätkiskakku näytti Mansikin haan tuotokselta ja oli minun makuuni korviarutisuttavan makeaa, mutta ei siitäkään ole kuin jämät jäljellä. Isännän tehtäväksi jäi pistää pahvilaatikot palasiksi ja kiikuttaa ne kierrätykseen. Ja siivota keittiö.

Silja sai virkattua pari kerrosta, minä en ehtinyt muuta kuin siirtää neuleeni toiseen paikkaan. Telkkarista ei tullut meidän ohjelmaa (konetta ei voinut siirtää sen hulabaloon keskelle), keskustelut jäivät vähän sille tasolle, että: "Mikä näistä 4250 ruuvista tulee nyt siihen?". Mutta. Siljalla on perjantaina hypäri ja hän on tulossa tänne. Jos tekisin valmiiksi jotain hyvää ruokaa, tekisin ne lahjukset, istuisimme alas ja vain olisimme...

Ja viikonlopun ohjelmaan kuuluu ne kirjahyllyt. Mieheni kanssa. Uutterat Kiitolinjan pojat kantoivat paketit kiltisti sisälle tänne makuuhuoneeseen, mihin osoitin niille paikan. Nyt ne 5 hyllyn, 8 korkean lasioven ja lisäosien kaksimetriset pahvilaatikot nojaavat tyynesti vaatekaappiemme oviin. Ja yhtä kotiasua lukuunottamatta kaikki minun vaatteeni ovat niiden takana...