Tuumia ja toimia

Ensimmäinen CEF-sytostaattihoito on onnellisesti takanapäin. Jännitti ihan mielettömästi. Olin kuullut ja lukenut niin paljon pahoinvoinneista, voimattomuudesta, kamaluudesta ja kaikesta inhottavasta, että sain oikein tehdä töitä säilyttääkseni optimistisen ja uteliaan asenteeni. Loppujen lopuksi mitään kamalaa ei ollut, ei edes pahoinvointeja - tosin tänään otin viimeisen pahoinvointilääkkeeni tästä hoitopäivä + 2 seuraavaa päivää satsista. Olen ollut energinen, luultavasti ylisellainen. Vaikka olin nukkunut huonosti parina hoitoja edeltävänä yönä, en seuraavana yönä saanut nukuttua kuin 1½ tuntia. Leikin sitten tietokoneella muun perheen nukkuessa ja myöhemmin tässä postauksessa näettekin ensimmäisen valmiin tuotokseni tätä lajia jota yöllä harrastin.

Olen hehkuttanut paljon sitä, kuinka jouhevasti ja hienosti julkinen terveydenhuolto on toiminut. Nyt täytyy lisätä joukkoon Kela, niin peribyrokraattisena, joustamattomana ja "köyhät kyykkyyn" -asennevammaisena tunnettu laitos. Sain sytohoidon aikana kuulla saaneeni reseptin 6ml injektiolääkkeeseen, joka pakottaa elimistöä tuottamaan paljon lisää valkosoluja niiden tilalle, jotka sytostaatit oheistuotteena syöpäsolujen tappamiselle tuhoavat. Kun tulin kotiin, meinasin lähettää mieheni apteekkiasialle. Onneksi tarkastin netistä tämän lääkkeen hinnan. 1 kpl yli 1200 euroa!

Soitin hädissäni syöpäpolille ja sain kuulla, että lääke kyllä kuuluu erityiskorvattavien piiriin. Ongelmana oli vain tapahtumien nopeus. Tässä vauhdissa en ollut ehtinyt saada lääkärin B-lausuntoa itselleni, jolla olisin voinut todistaa Kelalle oikeuteni tähän korvattavuuteen. Onneksi lääke piti ottaa vasta seuraavana päivänä.

Posti toi kaivatun paperin ja suuntasin kohti Kelan toimistoa. Yliapaattinen neuvontavirkailija kehotti minua vaan ostamaan lääkkeen ja hakemaan sitten korvauksia jälkikäteen. No, hieman haastateltuani häntä kävi ilmi, että onhan tuolla ihmisiä, joihin hän voisi ottaa yhteyttä käsittelyajan (2 vkoa) nopeuttamiseksi. Sovimme tästä ja hän lupaili, että minulle soitetaan viimeistään seuraavana päivänä.

En ehtinyt edes torin bussipysäkille saakka, kun puhelin soi. Aikaa oli siis kulunut korkeintaan 15 MIN!!! Ystävällinen virkailija soitti, kyseli kovasti mihin apteekkiin haluan tämän pikapäätöksen tiedon ja lupasi vielä, että voin takautuvasti hakea palautusta myös niistä erikoiskorvattavista pahoinvointilääkkeistä, jotka minun oli täytynyt hankkia jo ennen hoitoa. Sain siis samalla reissulla haettua tarvitsemani lääkkeen 1211,02 euroa edullisemmalla hinnalla ja otettua pistoksen ajallaan. Tämän lääkkeen kohdalla varoiteltiin kovasti luu- ja nivelsäryistä (valkosoluthan muodostuvat luuytimessä), mutta liekö helpottumiseni, onnellisuuteni asian saamista käänteistä, vai yleinen asenteeni vaikuttanut siihen, että mitään ylimääräisiä jomotuksia ei tuntunut. Koko ensimmäinen sytostaattihoito siis takanapäin ja ilman mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Mutta turhaan huhuilin Uni-Masan perään hoitoa seuranneen yön aikana. Ajattelinkin ryhtyä tuumasta toimeen ja ruveta kirjaamaan muistiin näitä itse suunnittelemiani käsitöitä. Vanhemmista en tietenkään mitään muista, mutta uudemmista kyllä. Ensimmäisenä sain valmiiksi helpoimman, eli virkatun sytomyssyn. Tein sen katsoessani My week with Marilyn leffaa (yksi lemppareistani, Eddie Redmayne, on yhdessä päärooleista) ja se muotoutuikin jotenkin leffan hengessä. Mutta on ihanan pehmeä ja varmasti mukava tukankorvike tulevaisuudessa.

Kirjoitin ohjeen mahdollisimman tarkasti vinkkeineen ylös ja tuotos on tässä. Jos sieltä löytyy kaikesta huolimatta virheitä tai ajatuskatkoksia, kommentoi, niin oikaisen ne mitä pikimmiten. Elämäni tilkkutäkin osio "Otteita Annan käsityömaniasta" ylpeänä esittää ensimmäisen ohjeensa:

V-stitchvaalimyssy eli kotoisesti muokattuna Festarimyssy.