Nyt kun molemmat linnut ovat lentäneet pois pesästä (ja yksi ikkupikkuinen liittynyt perheeseemme) löytyy asunnostamme tilaa ja uusia haasteita. Te, jotka olette blogiani seuranneet, ovat varmasti lukeneet muuttuneista sisustuksistamme ja huonejärjestelyistämme. Minun mieheni on jo varmasti yli kymmenen vuotta puhunut siitä, kuinka hän haluaisi pikkuisen arkkupakastimen. Nyt hän sellaisen sai, joten sijoitusongelmien takia muutoksen kouriin joutui työ-/ruokailuhuone.
Minulla oli siellä iso lundia-kokonaisuus pöytäkoneineen kaikkineen. Kiinteä kone on jo aikapäiviä sitten saanut väistyä läppärien tieltä ja elämäntilanteeni muuttunut niin radikaalisti, etten kiinteää toimistotilaa enää tarvitse. Lundiat saivatkin uuden kodin ystäväpariskunnan luota. Ja seinä jäi autioksi.
Olin jo aiemmin ostanut ison styrox-levyn näitä pingotushommia ajatellen. Kotona harmittelin sitä, miksen kaupassa pyytänyt sahaamaan sitä palasiksi. 100x120x5 cm kokoista levyä kun ei ihan mihin tahansa laita. Mutta asiansa se ajoi. Tökkäsin siihen neljä sukkapuikkoa ja "kiinteä" pingotusalusta yksille tilkuille oli valmis.
Mutta niin iso pala on hankalakäyttöinen. Isoa ruokapöytää tarvitaan muuhunkin kuin styroxin alustaksi. Ja seinä kaipaa isoa väriläiskää... Vielä muutamat aivorattaiden raksutukset ja siinä se oli! Keino, jolla sain kaikki styroxlevyn sijoittamisen ja säilyttämisen hankaluudet sekä ison seinätaulun puuttumisen ongelmat ratkaistua yhdellä kertaa.
Päällystin styroxin kankaalla kuumaliiman avulla, yläkulmiin taustapuolelle reiät (vahvistin reunat liimalla), ruuvit seinään ja pingotusalusta oli valmis! Ja tyhjä seinä täysi! Ompelin samasta kankaasta vielä isolle ruokapöydälle kaitaliinan. Pöytälamppuun löysin ikeasta tuollaiset hauskat tuunauspallot, jotka sopivat loistavasti kankaaseen.
Sukkapuikot menivät takaisin laatikkoon ja kepeiksi tässä kohtaa laitoin puiset varrastikut vähän lyhennettyinä. Ne voivat jäädä kaikkien tilkkujen valmistuttua joko paikalleen tai sitten otan ne pois. Uskoisin kankaankin palautuvan reiättömäksi pienellä avituksella. Seuraavia tilkkuja varten alusta on helppo nostaa pois seinältä, mitata sopivan kokoinen neliö/kuusikulmio/kolmio/mikä tahansa ja nostaa taas paikalleen. Nerokasta, eikö totta?
Tänään alkaa mätäkuu. Tai oikeammin koirakuu. Jo muinaisessa Mesopotamiassa tiedostettiin tämä ajanjakso. Itse asiassa se ei ole mikään myytti. Töölön sairaalassa tutkittiin vuosien 2002-2005 infektiorekisterejä ja todettiin, että tämän ajanjakson aikana tulehdusriski kaksinkertaistui. Myös ihmisten onnettomuusalttius lisääntyi. Jo vanhastaan puolestaan tiedetään, että ruoan säilyvyys mätäkuussa on huonompi kuin normaalisti.
 |
| Lähde: Kansalliskirjaston digiarkistot |
Entisaikaan mätäkuuhun liittyi myös monenmoisia uskomuksia. Esimerkiksi uimaan ei saanut mennä, sillä uskottiin käärmeiden tarttuvan uimariin. Karjaa ei saanut teurastaa, sillä liha muuttuisi matoisaksi, rakennuspuita ei saanut tehdä puiden lahoamisen takia tai vaikkapa leipää sai leipoa vain syötäväksi. Varrasleipiin kun "kasvaisi karvaa".
Toisaalta mätäkuuta saattoi myös hyödyntää. Siinä missä mätäkuun kaski ei versoaisi tai kylvetty ruis ei kasvaisi, niin kaadettu pajukko tai kaislikkokaan ei kasvaisi takaisin. Nämä eivät varmastikaan ole vain "mätäkuun juttuja" - kuten tarinat hirvenkokoisista jäniksistä. Välimeren maissa voisimme nyt koirakuussa ihastella Siriuksen (koiratähden) nousemista aamutaivaalle, mutta pidetään me kiinni itse asiassa hyvästä, osuvasta käännösvirheestä, mätäkuusta. Ja ollaan varovaisia niiden pikkuhaavojenkin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti