Hyvää hävikkiviikkoa!

Syksy saapuu ja illat tummuvat. Minä pidän tästä ajanjaksosta. Sää viilenee ihanasti, vettä sataa ja iltaisin voi poltella kynttilöitä. Tämän syksyn uutuudeksi tein syysvärisiä paperinarupalloja. Näitä on niin helppo tehdä ja tarvikkeita ei tarvita paljoa. 40 palloon riittää hyvin 2 vyyhteä ohutta paperinarua, n. 2 dl liimaa 50/50 sekoitukseen ja vesi-ilmapalloja. Ja lopputulos on ihanan syksyinen. Gerberat kruunaavat ikkunalaudan. Senkille kynttilöiden eteet laitoin vielä viime syksyksi askartelemania tuikkupurkkeja. Niistä neliskanttinen, ruusukimppu ja vaahteranlehtikori saavatkin tänä vuonna mennä ilahduttamaan työhuonetta.

Tänään alkaa hävikkiviikko. Itse ainakin pystyn vaikuttamaan kulutukseeni kierrättämällä - niin ruoan kuin materian suhteen. Hävikkiviikon tarkoituksena on pohtia varsinkin sitä, kuinka elintarvikkeiden osalta hävikkiä voisi olennaisesti vähentää. Kaupoista kulkeutuu roskiin tonnikaupalla syötävää ruokaa samaan aikaan kun leipäjonot kasvavat ja lapsiperheiden ja eläkeläisten todellinen nälkäongelma kasvaa. Siis varsinaista hölmöläisten puuhaa, mutta onneksi tilanne on jo korjaantumassa. Eihän "parasta ennen" -päivämäärä tarkoita samaa kuin että "olen pilaantunut".

Hävikkiviikolla on myös omat fb-sivut, josta saa rutkasti ajankohtaista lisätietoa.

Viikko huipentuu Hävikkikarnevaaleihin, joita vietetään Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Tapahtumia toki on pitkin viikkoa muuallakin, niihin pääset tutustumaan täältä Saa Syödä -sivustolta. Itse Turkulaisena osallistun Yliopistonkadulla klo 11-15 olevaan tapahtumaan. Ohjelmasta bongasin ainakin jo omenapörssin ja sienien kotiviljelyn. Onhan siellä kaikkea muutakin mielenkiintoista, esim. huikopalaksi voisin nauttia "roskakalaburgerin" ja smoothien. Kangaspuita olisi mukava käydä polkaisemassa ja trikookuteen leikkaamiseenkin voisi käydä hakemassa uusia niksejä. Tutustu oman happeningisi ohjelmaan, linkki Turun tapahtumaan on tässä. Turussa tapahtuman pääjärjestäjänä lukuisten yhteistyökumppaniensa kanssa toimii Lounais-Suomen jätehuolto.

Vielä yksi merkittävän muistamisen päivä löytyy tällä päivämäärällä. YK:n kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä. Valitettavasti niitä yhä tehdään, eivätkä kaikki edes ole ratifioineet tätä koskevaa sopimusta. Toivottavasti nämä äärimmäisen tuhoisat kokeet kuitenkin saataisiin loppumaan. Ihan turha kohottaa sotilaallisen arsenaalin määrää maapallolla, jonka väestö on räjähdysherkkää - kuten tiedämme. Opetellaan nyt vaan säilyttämään tämä planeettamme kestävän kehityksen kautta, eikös vaan? Ja toivotaan tulevaisuudelle vain tämäntapaisia sieniä.

Metsään, metsään!

Suomen luonto on kaunis. Monimuotoinen, eläväinen ja puhdas. Suomen luonnon päivää vietetään tänään neljättä kertaa. Sen tarkoituksena on muistuttaa meitä luonnon hyväätekevistä vaikutuksista. Tällä viikolla on vietetty myös puiden halausviikkoa. Koko Suomi ei siis ole tarvinnut julkisillakaan paikoilla nojailutukea, vaan on yksinkertaisesti tehnyt lähempää tuttavuutta puiden kanssa.

Mutta ensin käsityöasiaa. Tein viime helmikuussa itselleni Dreambird-huivin. Ystävättäreni sovitti ja ihasteli sitä meillä käydessään. Minähän tietysti kysyin heti halukkuudesta omaan huiviin - minusta tuota on niin kiva kutoa - ja hetken tuumailtuaan hän totesi että joo, lappalaisväreissä! Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja omaa saamelaisia sukujuuria. Hän on pitkään pohtinut sitä, kuinka toisi asiaa esille ja tämä oli nyt SE juttu.

Minulla kesti aikaa, ennen kuin löysin langan, jossa kaikki neljä perusväriä olivat silmiini tarpeeksi puhtaat. Ja sekin tapahtui ihan vahingossa. Lankamaailmassa silmiini osui Nordian Vilmaa ja olin myyty. 4 puikoilla tein. Silmukat loin jälleen provisional cast on -tekniikalla, jolloin huolitteluvaiheen i-cordia varten silmukat ovat jo valmiiksi kaapelilla. Tässä Drops'n ohjevideossa tämän tekniikan opettaminen alkaa noin minuutin kohdalta. Suosittelen. Ja silmukat päättelin ja myös sisäpuolen pitkänreunan huolittelin kolmen silmukan i-cordin avulla. Kyllä nyt kelpaa liekauttaa vaikka Lapin äidin kehtolaulua!

Mutta päivän viherteemaan. Kuten kaikki tietänevät, tänä vuonna vietetään vihervuotta. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä toimimaan lähiseutunsa hyväksi. Tällä viikolla teemana on ollut puiden halaaminen. Matthew Silverstone esittelee teoksessaan Blinded By Science lukuisia laajoja tutkimuksia, joiden perusteella voidaan päätellä puiden halaamisella oikeasti olevan positiivisia vaikutuksia ihmiseen, monin eri tavoin.

Mutta vihervusositeeman alla on tänään oma, erityinenkin merkityksensä. Nyt nimittäin sadoissa ympäri Suomea järjestettävissä tapahtumisissa ja riennoissa juhlitaan Suomalaista luontoa. Turun seudulla voi mennä Kaarinan partiolaisten järjestämälle Pyhän Katariinan polut -kierrokselle, tai vaikkapa tutustumaan Piikkiön Hadvalan perinnemaisemaan. Mitä kivaa sinun seudullasi tapahtuu? Siihen löydät vastauksen täältä.

Illalla voi juhlistaa venetsialaisia vaikkapa muinaistulia ihaillen. Oikein multiluontoviikonloppu. Nauttikaa.

Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska

Helmetrentoutumista

Amerikkalaiset viettävät tänään rentoutumispäivää. Minäkin aloitan sellaisen vieton nyt - tosin lopetan vasta huomisiltana. Mieheni näet lähti lomansa kunniaksi jokakesäiselle poikareissulleen. Muutamat lapsuudenkaverit tapaavat "metsän keskellä" ja he elävät uudelleen aikoja n. 40 vuotta sitten. Ämyrit kaakossa, muovipussi maassa ja grilli kuumana. Voi sitä 70-lukua.

Vaikka mieheni seurassa hyvin viihdynkin, niin oma aika on omaa aikaa. Nyt on ruoat valmiina, kämppä siivottu minun tavallani ja voin itse keskittyä tämän vuorokauden ajan vain itseeni. Nukkua koko sängyn leveydeltä, tehdä mitä huvittaa ja koska huvittaa. Ajattelinkin aloittaa pesemällä siivouspölyt pois ja laskin kylpyveden, johon sekoitin ylang ylangia, rosmariinia ja eukalyptusta. Jos illalla kamomillatee ei auta, niin otan toisen, laventelikylvyn...

Rentoutumisteemaan sopii hyvin myös tämä tuttavani tilaama uniriepu. Hän valmisti vaippakakun oman ystävättärensä baby showereihin ja tämä oli tuleva päälliskoristeeksi. Ainoa vaatimus oli mustavalkoisuus. Hän sai siis itikan, lehmän. Lankana oli Bamboo Jazzia, koukkuna 3. Täytteenä tuttuun tapaan ikean tyynyä. Aika symppis, vai mitä?

Minun kylpyrituaaleihini on jo lapsesta saakka kuulunut lukeminen. Sopivaa vettä säädellen lillumiseen voi kulua aikaa. Varaankin aina ammeen reunalle tuopillisen vettä tai mehua, tilanteesta riippuen. (Jos olen oikein rentoutuksen tarpeessa, laitan tosin kynttilät palamaan ja otan seuralaisekseni kirjan ja mehun sijasta lasillisen punaviiniä). Tänä hellekesänä asuntomme sisälämpötila on hillunut 30° tuntumissa. Olenkin ottanut lukuisia viileän veden sessioita, joiden aikana olen saanut Helmet-haastettakin kahlatuksi.

Jouduin vaan muuttamaan muutamia jo aiottuja kirjoja toisiin, sillä helteen pehmittäneet aivoni eivät jaksaneet kahlata kovinkaan tietopitoisia tai raskaita teoksia. Mutta nämä olivat kivoja. Ensiksi kohtaan 1, ruoasta kertova kirja. Anthony Capellan Ruokaa amore. Ihania, toinen toistaan kutkuttavimpia ruokalajeja aivan pähkähullun rakkaustarinan sisällä. Paikkana niin rakas Rooma. Kesähömppää parhaimmillaan.

Kohtaan 7 olikin pohtimista. Vihervuoden 2016 sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. Mikä voi olla yhteistä mökin ja Turun kanssa? Kävin helmethaasteen fb-sivulla vakoilemassa ja naps! Kuu! Lainasin kirjastosta Kuu taivaalta -nimisen teoksen. Siinä oli mielettömästi vinkkejä kuun valokuvaamiseen, todella kauniita kuvia ja vähän faktaa. Sen olivat tehneet herrat Laurinsalo & Hotakainen.

Lastenkirjaakin (18) pähkäilin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Tolkienin Hobittia voidaan pitää lastenkirjana. Lapsuudenkirjastossani Munkkiniemessä se näet löytyi lastenosastolta, kun taas Taru Sormusten herrasta sijaitsi lapsilta kielletyllä aikuistenosastolla.

Tänä vuonna julkaistuista kirjoista (49) valitsin Tommi Kinnusen teoksen Lopotti. Ihanaa kertomusta elämästä, sukupolvista miljöinä Lopotti, Turku ja Helsinki. Kun kaksi viimeistä ovat kotikaupunkejani, oli riemastuttavaa nähdä tapahtumapaikat selkeinä silmiensä edessä ja liittää kaikki muu mielikuvituksen hedelmä siihen. Suosittelen isolla S:llä.

Lisäksi olen ohitse haasteen lukenut dekkareita. Tänään saan päätökseen mamuista kertovan kirjan ja hyllyssä odottaa Helena Rannasta (23), Marilynistä (22) ja 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta (42) kertovat kirjat. Hitaasti, mutta varmasti...

Mutta nyt menen aloittamaan 'vuorokauden vain itselleni'. Mikään radio tai telkkari ei pauhaa. Pihalta kuuluu kirkonrottaa leikkivien lasten ääniä, olohuoneessa tikittää mummin vanha seinäkello. Akvaario lirisee ja käsityö odottaa. Nautinnollista viikkoa itse kullekin!♥

Vinyylilevy

Tänään vietetään vinyylilevyjen päivää. Niiden pääsääntöisesti mustien kiekkojen, jotka laitetaan sellaiseen isoon soittimeen. Ja auta armias jos siihen tuli naarmu. Mitä pauketta. Tai jos levy oli sähköinen, sitä ritinää. Minulla on vielä tallella vino pino näitä ihania kiekkoja. Ja nythän ne ovat taas niin trendikkäitä.

Pitkästä aikaa saimme vanhan stereosysteemimme kiinni seinään. Se on ollut muutaman vuoden pölyyntymässä, mutta nyt kun uusimme työhuoneemme, löysi se viimeinkin oman, uuden paikkansa. Olin kolmentoista kun vanhempani sen ostivat, mutta vekotin toimii yhä edelleen moitteettomasti. Olemmekin nostalgisesti kuunnelleet vaikka mitä tyyliin "hei, muistatko?" Ja mehän muistamme.

Levyjen joukossa oli yhä edelleen sellaisia opuksia, joita yksinkertaisesti ei voi kuunnella. Joten ajattelin  kierrättää ne helposti. Samalla voisin muistaa jo 4 kk iän saavuttanutta Miska-poikaa. Siellä oli mm. Sibeliuksen, Griegin ja Elgarin kamariorkesteriteoksia sisältävä levy vuodelta papu. Sillä levyllä tempot hidastuvat kappaleissa niin paljon, että tulee aivan huono olo. Keskiö oli ruma, joten piirsin sopivaan kartonkiin harpilla ympyrän ja liimasin sen kuumaliimalla paikalleen. Vielä kellokoneisto ja valmis.

Miska 4 kk

Miskan väriksi muotoutui jo odotusaikana vihreä. Nyt se on vakiintunut limeen. Näin kaupassa herkullisennäköisiä akryylimaaleja ja ajattelin koettaa levykulhon maalaamista. Tykkään niihin syntyvistä muodoista, mutta muuten ne ovat mielestäni tylsiä. Nappasin hyllystä joskus Neuvostoliiton aikoihin ostamani jonkun tuntemattomaksi jääneen säveltäjän metamorfooseja. Ne olivat niin metaa, että en koskaan saanut kuunneltua levyä loppuun. Niinpä levy uuniin metallikulhon päälle ja vähän muotoilua. Jäähdytys. Minulla oli tässä joukko erikokoisia pensseleitä ja rouheita viivoja. Ensi kerralla koetan pohjavärin spreijaamista. Itse asiassa kun mies tulee töistä, voisin sumutella tähän päälle lakkakerroksen. Joku kun on piilottanut mun lakkapullon ylähyllyn perukoille...

Mustia papuja ja taidelajien olympiamitaleita

Nyt se taas alkaa. Urheilu. Olympialaiset. Tällä kertaa Brasiliassa, Riossa. Ei kyllä minua paljoa hetkauta, vaikka yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani on, kuinka iltaisin ennen nukkumaanmenoa istuimme mökillä isän kanssa katsomassa telkusta yleisurheilua.

Mutta eivät olympialaiset ole aina olleet pelkkää urheilua. Kun nykyaikaiset olympialaiset saivat ensitapahtumansa Ateenassa 1896, tulivat 1912 mukaan myös taidelajit koko olympia-aatteen uudelleenherättäjän, Pierre de Coubertinin ehdotuksesta. Hän osallistui mittelöihin itsekin ja voitti heti kultamitalin runollansa Oodi Urheilulle. Muina lajeina olivat arkkitehtuuri, musiikki, maalaustaide ja kuvanveisto. Ehtona oli, että taideteos on uusi ja urheilun innoittama.

Walter Winas: An American Trotter, 1912

Joskus kilpalija saattoi osallistua sekä urheilu- että taidesuorituksella. Esimerkiksi Venäjällä syntynyt, Britanniassa asunut USA:n kansalainen Walter Winans voitti 1912 kultaa sekä ammunnassa että kuvanveistossa. Jos eivät nämä taidelajien voittajat yleensäottaen niin kauheasti kuuluisuutta ole saaneet, niin vuoden 1924 juryläiset kylläkin. Siellä istui sekä Selma Lagerlöf että Igor Stravinsky.

Konstantinos Dimitrianis:
Discobole Finlandais, 1924.

Musiikissa ei mitaleja juurikaan jaettu. Niitä arvosteltiin nuottikuvan perusteella. Vuonna 1932 Josef Sukia onnisti. Hän voitti hopeaa sävellyksellään V Nový zivot (Kohti uutta elämää). Kultaa tai pronssia ei tänäkään vuonna jaettu.

Suomalaisia onnisti, peräti viiteen otteeseen. 1936 sai kirjailija Urho Karhumäki kultaa teoksellaan Avoveteen. Lontoossa 1948 suomalaiset onnistuivat oikein urakalla. Aale Tynni voitti lyriikkasarjassa kultaa runollaan Hellaan laakeri ja säveltäjä Kalervo Tuukkanen orkesterisarjan hopeaa teoksella Karhunpyynti, joka oli sävelletty Aleksis Kiven samannimiseen runoon.

Arkkitehtuurin asemakaavasarjassa tuli sekä kultaa että pronssia. Yrjö Lindegren sai kultamitalin suunnitelmallaan Varkauden urheilukeskus, Ilmari Niemeläinen puolestaan pronssia työllään Kemin urheilukeskus. Jälkimmäinen osallistui kisoihin myös uimahyppääjänä sijoittuen kerroshypyissä sijalle 19.

Tähän päättyikin taidelajien tarina. Kun urheilijoilta vaadittiin amatööriyttä, katsottiin, että taidelajeihin osallistuvien ammattimaisuus oli liikaa, eikä ansaitse mitaleita. Nykyään nämä mittelöt on korvattu erilaisilla olympialaisten yhteydessä järjestettävillä taidenäyttelyillä ja kulttuuriohjelmilla.

Sain esiintymiskutsun Brasilian Penedoon sen täyttäessä 75 vuotta. Kotiperheeni äiti - joka puhui suomea - teki erääksi ateriaksi aivan jumalaista mustapapupataa, feijoadaa (orjapataa). Reseptin hukkasin jonnekin, mutta kerran kampaajalla istuessani selaamassani lehdessä oli vastaavanlainen resepti. Kuva puhelimella ja kauppaan. Tämä muokkaamani ohje on hyvin lähellä sitä, millä silloin herkuttelimme. Paluumatkalla takaisin Suomeen vietimme pari päivää Riossa. Nyt kisojen alla on hyvä palautua niihin tunnelmiin.

Mustapapupata

250 g mustia, kuivattuja papuja 

400 g nahatonta ja luutonta possun kylkeä, mielellään n. 1 cm viipaleina

200 g chorizo-makkaraa

2 punasipulia

2 valkosipulin kynttä

2 porkkanaa

2 isoa tomaattia

öljyä

2 dl appelsiinitäysmehua

2 laakerinlehteä

1 l kanalientä

1 tl jeeraa

1 tl cayannepippuria

1. Pane pavut kulhoon ja veteen likoamaan vähintään yön yli.

2. Huuhtele ne huolellisesti ja kiehuta kattilassa 10 min ajan. Kuori mahdollinen vaahto.

3. Nosta kattila liedeltä ja anna papujen muhistella tunnin verran.

4. Kuutioi lihat ja kasvikset.

5. Ruskista lihat, kuullota sipulit ja laita ne tomaattien ja porkkanoiden kanssa (valurauta)pataan.

6. huuhdo pavut ja lisää ne pataan laakerinlehtien kanssa.

7. Kiehauta kanaliemi ja appelsiinimehu. Lisää mausteet ja kaada neste pataan.

8. Laita pata 250° uniin 10 min ajaksi.

9. Laske lämpötila 120° ja anna hautua 7-8 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

Bom apetite!

Vesimeloni

Mikä herkku. Ympäri maapallon tunnettu, varsinkin kuumalla niin hyvä ja ravitseva. Monikäyttöinen, arvostettu. Tänään juhlapäiväänsä koko maailmassa viettävä, USA:ssa koko heinäkuu on kansallinen vesimelonikuu. Nimensä veroinen, kurkkujen ja kurpitsojen sukulainen. Myydään ainakin Brasiliassa kadunkulmissa jättimäisissä koriverkoissa, teiden varsilla suoraan auton peräkontista. Ihana, mehukas ja terveellinen vesimeloni. Kaunis myös keittiön käyttöesineessä, patalapussa. Idean sain täältä, lankana Drops'n Paris, koukku 4. Riittäisi yksipuolisenakin estämään näppien palamisen, mutta kun en virkannut siemeniä työn edetessä, tuli siitä siistimpi kaksipuolisena.

Vesimelonista oivan helleruoan tekee sen runsas vesipitoisuus. Lisäksi siinä on paljon kuitua, lykopeenia, kaliumia, A-, B6- ja C-vitamiineja ja erilaisia aminohappoja. Vesimelonista kannattaa syödä myös siemenet.

Tällä ihanuudella kerrotaan olevan valtavasti myös muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Sen mehu auttaa lihaksia palautumaan urheilun jälkeen, sen syönti nuorentaa ihoa ja ehkäisee aivoinfarktin riskiä (lykopeeni). Lisäksi runsas L-sitrulliini-aminohapon ja kaliumin yhdistelmä auttaa alentamaan verenpainetta. Miehillä kaikki nämä yhdessä ehkäisevät myös eturauhassyövän riskiä ja joidenkin tutkimusten mukaan toimivat suurina annoksina viagran lailla.

Kokonaista vesimelonia kannattaa säilyttää huoneenlämmössä,leikattua jääkaapissa. Helppo ja kätevä tapa on leikata melonista tikkuja (puolikas meloni siivuiksi, kääntö 90° ja taas siivuiksi), laittaa ne rasiaan tai tuorekelmun alle ja jääkaappiin. Siitä on helppo napsaista terveellinen, vähäkalorinen, makea ja viilentävä herkkupala. Meloni sopii hyvin moniin salaatteihin ja siitä on helppo leikata pienillä piparkakkumuoteilla myös silmäniloa tuovia palasia. Se on mukava lisä smootheihin. Tikku kuorelliseen viipaleeseen ja pakastimeen - mehujää on valmis. Grillattuna pihvin lisäkkeeksi. koverrettuna salaattikulhoksi, toisinpäin käännettynä tikullisten coctail-palojen tarjoiluun. Ruokataideteoksen pohjaksi - ja miljoona muuta käyttötapaa. Ihana, mehukas vesimeloni.