lauantai 28. toukokuuta 2016

Siivouspäivän hellesoppaa

Tänään voit bongata kirppiksen ihan mistä tahansa. Tänään on nimittäin siivouspäivä; päivä, jota on vietetty kierrättämisen, kirppisten, vanhojen tavaroiden ja uudenlaisen kaupunkikulttuurin syntymisen ja olemassaolon juhlana jo vuodesta 2012. Turussa näytti nettisivujen kautta olevan 285 tänään auki olevaa pikkukirppistä. Käyppä kurkkaamassa, mistä löytyy sinun lähimmät kirppikset.


Kirppareita on mukava kiertää. Varsinkin nyt, kun olemme tänne meillekin hommanneet vauvan tarvikkeita, olemme säästäneen satoja euroja kirpparien ansiosta. Samalla tulee hyvä mieli, kun ei tarvitse uutta ostaa. Ja vauvan tavaroiden käyttökaaren aika on niin lyhyt, että usein ne ovat aivan uuden veroisia. Muutama esimerkki: Pinnasänky, uudenveroinen, Brio, 14 €; itkuhälyttimet musiikilla ja etäisyystoiminnolla ovh 179 - 30 €; leikkimatto, Tiny Love Kick n Play, ovh 79 - 5,90€ sitteri 5€, puuttuvat osat tripp trappeihin 5€ jne. Kirpparit ovat kivoja!

Mutta tänään en pääsekään itse kiertelemään. Oon senverran mahatautinen, että kotihommiksi jää mun siivoilut. No, toisaalta nyt kun on vauveliinin ristiäiset parin viikon päästä, niin eiköhän sellainen perusteellisempi kevät-/kesäsiivo olekin ihan paikallaan. Mutta seuraavaan siivouspäivään osallistun varmasti. Sitä vietetään 27.8.2016.

Ja koska on niin kuuma, haluan nauttia lounaani suolaisena ja kevyenä. Tällaisena.


Annan hellesoppa

1 iso kurkku
2 avocadoa
2 valkosipulin kynttä
kourallinen tuoretta minttua
1 sitruunan mehu
n. 4 dl vettä
suolaa
rouhittua mustapippuria

Surrauta blenderissä kaikki ainekset sekaisin. pistä kylmään tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. Tarkista suolaisuus, soppa saa olla suolainen. Voit myös lisätä siihen esim. Turkkilaista jugurttia, krutonkeja, halloumi- tai fetakuutioita, miksei vaikkapa leipäjuustoa.


Minun mandalanikin edistyy huimaa vauhtia. Isompi mandalani, jota teen siis Parisista koukulla 5 on nyt 11 viikon vaiheessa. Kuvassa on taas suhteita antamassa Fiskarsin sakset. Tätä pienempää aloitin jokunen viikko sitten, kun tyttäreni ihastuivat omaani. Tätä teen Baby Merinosta koukulla 3,5. Olen nyt 6 viikon lopussa. Ja langat odottavat vielä kolmanteen, sillä täytyyhän molempien tyttärien saada omansa.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Hyvää museoviikkoa

Minä pidän museoista. Niissä on oma tunnelmansa. Jostain syystä kuitenkin oman kotikaupungin ja lähiseutujen museot ovat huonommin käytyjä kuin naapureiden. Itse asiassa uskon kolunneeni esim. Pariisin museot paremmin läpi kuin nykyisen kotikaupunkini Turun tai lapsuuden-/nuoruudenkaupunkini Helsingin. Tällä viikolla vietetään museoviikkoa ja tänään 18.5. on kansainvälinen museopäivä. Teemana tänä vuonna on Museot ja kulttuurimaisema.


Usein on vallalla käsitys, että museoissa käynti olisi kallista. Toki, yksittäisinä käynteinä jos usein käy, niin kyllä. Mutta jos haluaa käydä useammin, eri kaupungeissa tai vaikkapa vaan samassa museossa uudestaan ja uudestaan, niin kannattaa harkita museokortin hankkimista. Se on voimassa vuoden ensimmäisestä käyttökerrasta, sillä pääsee yli 200 eri museoon ympäri Suomen ja on hinnaltaan vain 59 euroa. Tuolta museot.fi -sivustolta löydät tiedot 919 museosta ympäri Suomen. Paikkakuntakohtaisesti - kätevää.


Minä olen ystävättäreni kanssa suunnitellut lähikulttuurimatkaa Paimioon. Mitä, Paimioon, mitä sieltä muka voisi löytyä? Itse asiassa ihan riittävästi koko päivän reissuun. Pääkohteena on Käsityömuseo Miila. Siellä voi tutustua historian ohessa siihen, miten käsityöt ovat vaikuttaneet ihmisten arkeen. Samalla voisi käydä tutustumassa Paimion kotiseutumuseoon. Arkkitehtuurin saralla täytyy tutustua Paimion 1689 rakennettuun Pyhän Mikaelin kirkkoon sekä Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan.


Paimiosta löytyy myös muutama sellainen liike, joissa on tällaisille puuhasteluihmisille vaikka mitä hipelöitävää. Vanhassa navetan kivijalassa sijaitsevasta Adalmiinan Helmestä löytyy ihanuuksia aivan joka lähtöön. Haluaisin tutustua myös paljon kurssitoimintaakin järjestävään Sallan Pajaan ja ihania, nerokkaita, kierrätysmateriaalista valmistettuja neulontatarvikkeita valmistavaan Succaplokkiin. Sillä on Paimiossa pieni tehtaanmyymälä. Lounaalla voisi käydä kukkaloiston keskellä, Café Atsaleassa. Kyllä, hyvin saisi koko päivän kulumaan kulttuurimatkalla Varsinais-Suomalaisessa, kivikaudelta lähtien asutetussa, nykyään runsaan 10 000 asukkaan Paimiossa.

Mustion kartanolla kesällä 1997

Silloin kun lapset olivat pieniä, teimme ajomatkoista erilaisia pysähtelemällä esim. kurkkimaan jotain raunioita tai kartanoita, ihastelemalla luonnonkauniita paikkoja - joilla usein söimme eväitä, tutustumalla iki-ihanaan Fagervikin ruukkialueeseen... Muutaman vuoden päästä saankin sitten jo tutustuttaa pikkumiestä vaikkapa Someron peltotyökalumuseoon. Mitäköhän kaikkea muuta mielenkiintoista sieltä suunnalta löytyisikään?

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ikkuna metsässä

Olenpa ollut pitkään hiljaa. Ja se johtuu vauvelista. Lapsen isä joutui yllättäen pieneen operaatioon, josta seurasi nostokielto. Niinpä olen saanut toimia mumman/isän roolissa jotakuinkin 24/7. Ja silloin ei kyllä ehdi mitään muuta. Pari yötä he olivat jo kotona harjoittelemassa, mutta viime yön ensimmäinen syöttönakki osui taas minun kohdalle. Saipa äiti nukkua pitkän pätkän, miltei 7 tuntia putkeen!

Mutta kun he olivat poissa sain minä viimeinkin käsityörintamalla jo jotain aikaiseksi. Silloin kun rakensin nykyistä käsityöhuonettani löysin kaapin perukoilta täysin unohtuneen ryijypaketin. Suunnittelin hankkiessani sitä silloin 15 vuotta sitten meidän sängynpäätyyn ja nyt se viimein on siinä! Ryijy oli yllättävän suuritöinen. Erilaisia nukkia oli 19 ja usein meni niin, että yksi tota, yksi tota, kaksi tota ja vielä yksi tota. Mutta nyt on Heljä Liukko-Sundströmin Ikkuna metsässä valmis.


Vähän minulle vieläkin jäi ryijynälkä. Olen haaveillut Akseli Gallen-Kallelan sinisen ja reunallisen Liekki -ryijyn tekemistä, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Katsotaan.

Ryijynteon aikana on hyvä suorittaa Helmet-lukuhaastetta äänikirjojen avulla. Tämän projektin taustalle valitsin suomalaisen klassikon, jota (häpeäkseni täytyy tunnustaa) en koskaan ollut lukenut loppuun saakka, nimittäin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen. Nyt laitoin haasteessa sen kohtaan 25, kirjassa on yli 500 sivua. Luettavana työn alla on Vicki Myronin & Bret Witterin Kirjastokissa. Aivan ihana kertomus Amerikkalaisesta pikkukaupungista, jonka kirjaston palautuslaatikosta löytyy kissanpentu. Olen vasta loppumetreillä, mutta voin jo nyt suositella lämpimästi. Jonossa vuoroaan odottaa mm. Tommi Kinnusen Lopotti.

Mandala madness on edennyt jo 8. viikon loppuun. Tämä viikko oli tähän astisista minulle pahin. Suoraan sanottuna vihaan ylipitkiä pylväitä. Kun lankavalintani on vielä erittäin löyhäkierteinen puuvillalanka, voitte uskoa, että näiden 4, 5 ja 7 langankierron pylväiden virkkaaminen oli yhtä tuskaa. Mutta nyt se on tehty, virheineen kaikkineen. Saas nähdä kuinka iso tästä oikeasti tulee. Viikkoja on vielä 10 jäljellä ja tässä kuvassa Fiskarsin sakset antavat osviittaa työn tämänhetkisestä koosta.